Surusta

Ladataan...
CougarWoman CougarWoman

Ykkösmiehen kuolema oli oikeastaan elämäni ensimmäinen suuri suru. Sitä edellinen oli rakkaan mummuni poismeneminen, mutta siitäkin on jo yli kymmenen vuotta aikaa. Mummu oli sitäpaitsi yli yhdeksänkymppinen ja jo joutunut sairaalahoitoon; olin hänen kuolemastaan enemmänkin helpottunut kuin surullinen. Minulla oli aikaa valmistautua siihen, ettei mummu enää eläisi kauaa – kai vanhojen ihmisten kuolema on sitten jotenkin helpompi sekä käsittää että käsitellä.

...

”Mutta lupaan että huominen on joskus monen vuoden takainen”

Ladataan...

Ylitsepääsemättömän raskailta tuntuvissa tilanteissa huomaan hokevani Haloo Helsingin (ei aavistustakaan mihin se nimeen kuuluva !-merkki pitäisi tuossa sijoittaa) laulunpätkää ”mutta lupaan että huominen on joskus monen vuoden takainen”. Pidän koko laulun sanoituksesta, mutta tuo on yksi minulle eniten lohtua tuova sen osa. Pysähdyin hetkeksi miettimään, miksi se yksittäisenä rivinä tarjoaa minulle niin paljon lohtua.

En tiedä, mitä lauluntekijä on ajatellut sanoja kirjoittaessa,...

Kirjeenvaihtoa Valokuvaajan kanssa

Ladataan...
CougarWoman CougarWoman

Valokuvaajan feidauksesta on ehtinyt kulua melkein kuukauden päivät. Aika hioo hiljakseen pahemman kaipauksen sileämmäksi (sillä kyllä minä Valokuvaajaa ikävöin, tietysti - ei se rakkaus mihinkään ole kadonnut ainakaan vielä), uudet kuviot vievät mielenkiintoa iloisempiin asioihin.

En tiennyt, kuulenko Valokuvaajasta enää ikinä mitään. Mutta hän oli sen...

Tälläkin joku tarkoitus kai on

Ladataan...
bollygirl Dreams

No yksi ongelma ainakin on ratkennut; en ole ainakaan raskaana. Tuli ilmeisesti 4-5 viikon tauon jälkeen menkat vaan myöhässä ja harvinaisen niukkoina. Kuka tietää. Turhaan mietin ja murehdin, nyt nokka kohti uusia juttuja. Pieni vauvakuumeen siemen jäi kyllä mieleen itämään, mutta ehkä sit parin vuoden päästä ku tää kapseli on käytetty.

Pst.. olisin kyl ollu maailman onnellisin, jos olisin ollutkin raskaana <3