Yhden aikakauden loppu

Ladataan...
Lilies Lilies & Life

Monessa postauksessa on tullut ilmi, että minulla on ollut viime aikoina vaikeaa. Postaukset ovat olleet hieman epämääräisiä, enkä ole tarkemmin nimennyt asioita, joita käyn läpi. Nyt haluan avata yhtä niistä asioista, kun olen ehtinyt hieman käsittelemään sitä (muitakin varmasti kun on aika.)

Edellisviikonloppu oli samaan aikaan sekä surullinen että iloinen. Lähisukumme...

Share

Terapian tarpeessa + hyvästelyt

Ladataan...
Millian Tällä hetkellä

Täällä blogissa on ollut todella hiljaista todella pitkään ja siihen on syy: olen voinut hyvin. Kuluneen kuukauden aikana minulla ei ole ollut minkäänlaista tarvetta pyöritellä ja vatvoa asioita, joista blogini sisältö tähän mennessä on pääosin koostunut. Sisälläni ei ole ollut pakottavaa tarvetta purkaa, puhua tai kirjoittaa murhetta näkyväksi.

Kun käynnistelin tätä blogia noin kahdeksan kuukautta sitten, luulin olevani jo ihan kunnossa. Mutta oikeasti minulla oli väkisin puskeva...

Share

Asuntokuumetta

Ladataan...
Millian Tällä hetkellä

Näiden seinien sisäpuolelle mahtuvat elämäni merkittävimmät vuodet. Tämä asunto on molempien lasteni ensimmäinen ja tähän mennessä ainut koti. Tässä asunnossa olen naputtanut kynttilän valossa gradun tahmeita lauseita ja valvonut vauvan kanssa unettomia öitä. Olen avannut siivouskomeron oven lukemattomia kertoja, täyttänyt jääkaappia yhä uudelleen. Tässä talossa olen saanut elinikäisiä ystäviä ja viettänyt terapeuttisia saunailtoja. Täällä olen suunnitellut häitäni ja järjestänyt juhlia....

Share

Tuhkaa

Ladataan...
sanninen Sairaan Ihana Sanni

En ole koskaan unelmoinut urasta enkä parisuhteesta. Ainoa asia, josta pikkuisena unelmoin oli oma koira. Minä ja susikoira Roi, minä ja Hopeanuoli, minä ja Lassie. Ja sitten minusta tuli iso ja muutin äidin ja isin luota pois ja sain oman koirani. Ensin yhden ja pian jo toisen. Ja meitä oli kolme: minä, Nuppu ja...

Share

It's hard letting you go

Ladataan...
chaura Misplaced

Kulunut viikonloppu ja alkuviikko ovat olleet raskaita. Rankan yövuoroihin päättyvän työviikon päätteeksi tuli soitto äidiltäni, että koiramme on mennyt äkisti huonompaan suuntaan. Pakkasimme reppumme ja suuntasimme vanhemmilleni viikonlopuksi (onneksi sattui vapaat!). Lauantaina itkien varasimme jo alkuviikolle eutanasia-ajan, mutta viikonlopun kuluessa vanhus piristyi ja olo selkeästi helpottui, ja jäimme miettimään oliko päätöksemme sittenkin hätiköity - koiralla on ikää jo 14 vuotta ja...

Share

Goodbye Singapore!

Ladataan...
MaijaM Puolisoviisumi

Laukut on pakattu, koti tyhjennetty ja konttimme matkaa laivalla merien halki kohti Eurooppaa.

Kiitos ja näkemiin Singapore!

Kuvat Kolours by Kiika

Share

Yhden elämän loppu

Ladataan...
Ulliina Elämän tanssi

 

Nyt iski todellisuus siitä, että on jälleen kerran aika jättää taakseen yksi vaihe elämästä. Luulisi, että tähän olisi jo hiukan tottunut, sillä olenhan jo kahdesti muuttanut ulkomailta takaisin Suomeen. Ei se vaan taida koskaan muuttua yhtään sen helpommaksi jättää hyvästejä. Kaikesta huolimatta tällä...

Share

Graduation day

Ladataan...
Nekku Passi ja hammasharja

 

Viime viikon torstaina mulla tosiaan oli pre-schoolin päättäjäiset. Ajattelin, että koko homma on parissa tunnissa ohi, mutta kuinka väärässä sitä voi ihminen ollakaan. :D Olisihan sitä jo tähän päivään mennessä pitänyt oppia, että täällä Afrikassa mikään ei ala ajallaan ja kaikki tilaisuudet ylipäätään kestävät kauemmin kuin Suomessa. Vietin päättäjäisissä...

Share

On aika hiljaa kiittää ja kättä puristaa...

Ladataan...
Nekku Passi ja hammasharja

Aurinkolasit kiehtoivat.

Niin se harjoittelu nyt vaan on jo ohi. Eilen mulla oli pre-schoolin päättäjäiset eli graduation day. Viime perjantaina puolestaan pidimme orpopaikan eli carepoint centerin päätösjuhlat. Paikalle saapui lapsia ja nuoria myös muista centereistä, joten heitä oli siellä ihan valtava määrä...

Share

Lähtemisen vaikeus

Ladataan...
Nekku Passi ja hammasharja

Huomenna on se päivä, jolloin lähdemme matkaan. Miten nopeasti kaksi kuukautta menivätkään? Vastahan iloitsimme lippujen ostosta. Nyt on jännitys ja paniikki vallannut pääkopan. Päässä pyörii miljoona "mitä jos...?" kysymystä ja tekisi vain mieli perua lähtö. Jokainen pieni asia nostaa kyyneleet silmiin, "nyt vien vimeisen kerran roskat, istun viimeistä kertaa tässä bussissa, kävin viimeistä kertaa elokuvissa, halasin viimeistä kertaa läheisiä..." Vaikka järjellä yrittää ajatella, että ei...

Share

Pages