Seitsemän kukkaa (ja juhlapyhää) Lissabonissa

Ladataan...
saarah visual diary

 

 

 

Sen jälkeen kun muutin Lissaboniin, olen viettänyt tunnollisesti kaikki juhlapyhät täällä. Jouluna olin piknikillä ja joulumessussa, pääsiäisen söin suklaamunia ja join viiniä puistokioskissa, vapun olen unohtanut ja korvannut Cinco de Maiolla...

Eilen oli kolmas juhannukseni täällä....

Share

Limittäisiä fiiliksiä

Ladataan...
saarah visual diary

 

 

Eräänä iltana palaan suosikkiravintolastani puolenyön maissa, maha täynnä siitä lautasesta, joka sisältää juustoja, artisokkaa ja kaikkea niin hyvää että on otettava toinen proseccolasillinen ja sitten vielä toinen ja eksyttävä ehkä yhteen baariin vielä, koska eräs kiva tyyppi on kaupungissa, eikä huvita nukkua eikä kirjoittaa...

Share

Keskusteluja kattobaarissa ja matkalla sinne

Ladataan...

 

 

- Ai sä tahdot kävellä? No käyhän se, sinne on kyllä ehkä kolme kilsaa.

Ja niin me kävelimme. Ylös ja alas Lissabonin kauniita, rähjäisiä katuja. 

- Tuollaisessa talossa olisi ihana asua.

- Noissa taloissa asuu mummoja, jotka käyttävät talvella sisällä toppatakkeja. Niissä on niin kylmä. 

 

...

Share

Kaksi vuotta sitten

Ladataan...
saarah visual diary

 

 

Tasan kaksi vuotta sitten olin PANIIKISSA.

Muuttaisin Lissaboniin ihan kohta, ensi yönä. Kaikki omaisuus oli vinttikomerossa sekä matkalaukussa ja rinkassa. Yöllä pitäisi ottaa taksi kentälle, kissan kuljetusboksi kainalossa.

(Tätä hämmästellään...

Share

Uusia tuulia (jotka eivät tuoksu homeelle)

Ladataan...
saarah visual diary

 

 

Kaikki kolmekymppisten suomalaisten kodit näyttävät samalta,

ajattelen, kun luen suosikkiblogiani. Tai no eivät samalta mutta niissä on aina niitä samoja elementtejä.

Kaikilla on kaunista. Sirot kirjahyllyt...

Share

Elämänkausia ja marsipaanilikööriä

Ladataan...

 

Siinä me istuimme, tuon kauniin kaupungin sisässä. Joimme vähän viiniä ja jotain liköörijuttua, jonka nimeä en muista. Se maistui marsipaanille.

Ystävä sanoi, ehkä elämässä on kausia, ja niinä haluaa eri asioita. Ehkä sen kuuluukin olla niin.

Mietin, ehkä niin.

 

...

Share

Onnellisten hetkien mekko

Ladataan...

 

 

Sininen ovi ja valkoinen mekko, täydellinen yhdistelmä. Vielä kun olisin vähän päivettynyt, ajattelin. Ja sitten yritin korjata asian unohtamalla aurinkorasvan. Ei kannata.

Tämä kaupunki on sisältä värikäs. Joskus oli joku, joka laatoitti näiden talojen seinät, maalasi ovet kirkkailla ja pastelleilla, lisäsi seiniin koloja ja niihin pieniä...

Share

Kotona maan äärissä

Ladataan...

 

Joissain paikoissa tuntee olevansa kotonaan. Vaikka ne ovat maan äärissä, vähän. Tai ainakin kaukana kodista, siitä tutusta.

Lissabonissa on silta, joka on kuin kopio San Franciscon Golden Gatesta. Katsoin sitä ja tunsin huimauksen vatsanpohjassa. En pidä korkeista paikoista.

Silta vie joen yli. Toisella rannalla on Lissabon, toisella samanlainen Kristus-...

Share

Bye now, Lissabon

Ladataan...

 

Kirjoitin joskus, että lentokentät ovat kuin portteja toisiin maailmoihin. Täynnä mahdollisuuksia. Oikeasti ne ovat aika tylsiä paikkoja, yritän hoputtaa aikaa eteenpäin.

Käsivarsiani kirvelee, lataan puhelinta ja harkitsen, ostaisinko sipsejä koneeseen. Pari tuntia sitten juomani cappucino ei toimi enää.

Ehkä noin kuuden tunnin kuluttua olen kotona....

Share

Pages