Surullisin kesä

Ladataan...
sanninen Sairaan Ihana Sanni

Olen selvinnyt elämäni surullisimmasta kesästä. Vihdoinkin melkein kolmen kuukauden taistelun jälkeen hyväksyin, etten saa haluamaani rakkautta. On niin parasta kun ei enää taistele vastaan vaan näkee olosuhteet, jotka ovat mahdottomat. Mahdottomat ja myös sairastuttavat. En olisi koskaan uskonut pystyväni päästää irti ja jatkaa elämääni ilman ihmistä, jonka kohtaaminen on ollut minulle merkityksellisin. Olen aina uskonut siihen, että jos on rakkaus, selvitään mistä vain. Mutta nyt olen...

Share

Luopumisia

Ladataan...
Kari N. Virtaa

"Onko siinä minun nimeni?" Olen joutunut miettimään viime aikoina paljonkin tuota kysymystä. Onko se keski-ikäisen miehen välitilinpäätöstä elämästä vai jotain "suurempaa"? Olen punninnut niitä monenlaisia vastuita, rooleja, tekemisiä ja toimintamalleja, joita olen itselleni omaksunut, ottanut annettuna ja suostunut tarjottuihin. Olenko minä valinnut ne vai ovatko ne valinneet minut? Olenko valinnut vapaasti vai olenko ollut ulkoisesti tai sisäisesti ikään kuin pakotettu joihinkin...

Share

Luopumista

Ladataan...
viivik Vikettäjä

Muutan pian Helsinkiin ja jään pois päivittäisistä vikellyshommista.

Ihan kamalaa: hylätä lapset, antaa pois elämänsä hienoimmat saavutukset, delegoida, menettää pala identiteettiä ja osa elämän merkityksellisyydestä. Luopua sokaisevan onnen ja ylpeyden hetkistä. 

Uskomattoman ihanaa: mennä lauantaisin ystävien juhliin, aloittaa uusia harrastuksia, jättää kalenteriin tyhjiä päiviä, antaa kaiken turhauttavan, rasittavan ja ärsyttävän säätämisen mennä. Viettää aikaa läheisten...

Share

Miksi materiasta luopuminen on niin vaikeaa?

Ladataan...
Lilies Lilies & Life

Luopumisen tuska. Nimittäin materiasta luopumisen tuska. "Kyllä tää on hyvä säästää, mä pidän tätä sitten ensi talvena/kun olen laihtunut/kun löydän tähän sopivat housut.." or not. Olen lähiaikoina shoppaillut poikkeuksellisen paljon - sekä tarpeen että mieliteon takia. Tässä eräänä päivänä tungin aivan täyteen ahdetun vaatekaapin tankoon henkaria, jossa oli päällekkäin kolme mekkoa. Sain henkarin tungettua kaappiin, mutten edes nähnyt mitä kaikissa niissä...

Share

Haikea hetki

Ladataan...
jermia Itärajapakolainen

Tänään oli aika. Nimittäin allekirjoittaa luovutuspaperit ex-miehen hyväksi. Luopua yhteisestä asumisoikeusasunnosta, johon liittyy niin paljon ihania muistoja. Ensimmäinen edes osittain oma koti. Köyhälle valtavalta tuntuva laina. Koti, jossa sai olla oma itsensä, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Elämäni ensimmäinen rivitaloasunto, suurin oma kotini. 

...

Share

Mitä en pysty tekemään enää sairauteni kanssa

Ladataan...
MartinaA Slow is beautiful

Olen alkanut tottumaan arkeeni sidekudossairauden kanssa. "Juhlin" tämän vuoden lopussa sairauteni 2-vuotispäivää (vaikka se on ollut osa minua tietämättäni jo 32-vuotta). Minulle on ollut ehdottoman tärkeää tehdä surutyö "entisen ja terveen" minäni kanssa, sillä muuten yrittäisin elää samaa elämää ennen sairastumistani. Mitä pikemmin luovuin vanhasta arjestani, sillä fysiikkani ei kestänyt sitä enää, sitä nopeammin pystyin hyväksymään sairauteni. Surutyö on...

Share

Ulkosuomalaisen luopumisen tuska

Ladataan...
ainomathilda Johaino

Countdown on virallisesti alkanut. Enää jäljellä alle neljä viikkoa, kunnes duunit on Johannesburgissa taputeltu. Samalla mulle jää alle kuukausi aikaa viettää tässä rakkaassa Etelä-Afrikan suurkaupungissa. Juuri kun olen ehtinyt kotiutua ja muodostaa arkirutiinini, on aika palata takaisin normaaliin finskiarkeen. Tosin eipä mulla ole "normaalia...

Share

Saat sen, mistä luovut...

Ladataan...

..tai sitten jotain ihan muuta.

Kohdalleni on viime aikoina sattunut joitakin luopumisia.

Paitsi että olen luopumassa palkkatyöstäni, olen viimeisen vuoden aikana luopunut muun muassa avioliitostani, ydinperheen äitiydestä, kodistani, koulustani, monista ajatuksistani ja periaatteistani, uskosta omaan viisauteeni, rakastajasta, toisesta ja kolmannestakin, uskosta...

Share

luopumisesta ja surahtelusta

Ladataan...

Pääsiäinen on ollut jo vuosia minulle vuoden vaikein pyhä. Siitä asti, kun luovuin ensimmäisestä pienestä. 

Suru on vieraillut meillä niin usein, että se ei enää ole niin pelottava. Kammottava. 

Kaikkein eniten maailmassa pelkäsin menettäväni jonkun rakkaan, kun vielä en ollut menettänyt ketään. Kuolema oli maailman ahdistavin asia. Pelottavin. Lopullisin. Sitten, kun sen kohtasi ensimmäisen kerran, se vyöryi yli kuin hyökyaalto ja oli vähällä hukuttaa täysin. Se lamaannutti....

Share

Sinne se lähti... eli luopumaan opettelemista

Ladataan...

Tällä viikolla tuli eteen taas yksi etappi vanhemmuuden saralla, kun esikoinen lähti ensimmäiselle retkelleen vähän kauemmas hoitopaikan tätien ja kavereiden kanssa. He lähtivät Raumalle taitoluisteluesitystä katsomaan.

On hienoa, että tällaisia reissuja järjestetään ja varsinkin kun Hulivili rakastaa luisteluesityksiä. Jo viime vuonna hän jaksoi istua koko esityksen ajan ja seurata tapahtumia eikä sitä ole unohdettu vieläkään! Ensimmäisessä näytöksessä mukana ollessaan hän oli vasta...

Share

Pages