Ja minä vaellan harjuilla tuulessa

Ladataan...
cady tuulta päin

Elokuun lopussa pakkaan rinkan ja lennän Manchesteriin. Vasta junassa kohti Edalea tajuan mitä olen tekemässä ja tuleva matka on luultavasti aivan tajuton virhe tai aivan järjettömän hieno vaellus. Aion kävellä yli 100 kilometriä Pennine Way:ta pitkin. Kyseessä on Englannin vanhin ja lähes pisin vaellusreitti joka kokonaisuudessaan on yli 400 kilometriä pitkä ja vie suurimmalta osalta vaeltajia kolme viikkoa...

Valkoisia kallioita

Ladataan...
cady tuulta päin

Hampurissa on kiire ja väkeä joka puolella. Satamassa tuulee ihanasti ja siellä unohtaa hetkeksi olevansa töissä. Päivällä pistän reippaan tytön hymyn naamalle, kättelen ihmisiä ja pistän nimiä ja kasvoja mieleen. Illalla kiroan hotellin olematonta langatonta nettiä. Otan pitkiä suihkuja koska muutakaan tekemistä ei ole.

Aamulla pakkaan rinkan uudelleen ja uudelleen. Heitän kaiken töihin liittyvän hotellin roskakoriin ja marssin junaan. Juna kulkee pienten kaupunkien läpi ja lopulta...

Minä ja Pori Jazz (eli yksin festareilla)

Ladataan...
cady tuulta päin

Paljon olen tehnyt yksin, mutta lähteminen Pori Jazzeille yksin jännittää vähän. Olen matkustanut yksin, käynyt elokuvissa ja musikaaleissa yksin, elänyt yksin ja syönyt kaikkia mahdollisia aterioita yksin. Eli pärjään kyllä. Silti nyt vähän jännittää. Festarit kun on tyypillisesti jotain mihin mennään yhdessä ystävien kanssa ja juhlitaan aamuun. Potentiaaliset rikostoverit olivat kaikki toisaalla, joten on pakko uskaltautua yksin (tai lähes yksin). Mitä vaan Caro Emeraldin, Kylie Minoguen...

Minä ja Reykjavik

Ladataan...
cady tuulta päin

Voi Reykjavik. Tämä pikkuinen kaunis kaupunki on samaan aikaan makea ja suolainen. Täällä talot ovat kaikki värikkäitä ja vierekkäin ovat punainen, keltainen ja sininen ja sitten taas punainen. Tuulee mereltä eikä pipo ole yhtään liioittelua. Taloissa on noin kolme kerrosta, jotta kaukana olevat vuoret lumihuippuineen...

Ihana, kummallinen Liechtenstein

Ladataan...
cady tuulta päin

Kun Berliini käy ahtaaksi ja messut loppuvat, suuntaamme joukolla syömään. Aamun tunteina pakkaan rinkan loppuun ja suuntaan junalle. Minä ja kaupunkilaiset olemme taas tehneet vaihdon. Väki tulee baareista kotiin kun minä jo suuntaan junalle. Kun herään on pilkkopimeää ja epäilen omaa mielenterveyttäni. Mitä kauemmaksi juna kulkee kohti Liechtensteinia, sitä korkeammalle aurinko nousee. Sitä selvemmin muistan miksi haluan viettää tänään 10 tuntia junassa. Mäet muuttuvat kukkuloiksi,...

Milanossa espanjaksi

Ladataan...
cady tuulta päin

Viimeksi olin Milanossa 18-vuotiaana interaililla. En muista Milanosta siltä reissulta juuri muuta kuin jäätelön ja sen kuinka riitelimme silloisen poikaystäväni kanssa koko ajan, jäätelöstä huolimatta. Päätin antaa Milanolle toisen mahdollisuuden siitäkin huolimatta että monet muutkin ovat kokeneet Milanon varsin etäisenä. 

Maanantaina kukonlaulun aikaan heitän rinkan selkään ja...

Rapatessa roiskuu, eli muutama vinkki matkalle

Ladataan...
cady tuulta päin

Cesky Krumlov:sta lähdin eteenpäin bussilla ja junalla siinä vakaassa uskossa että vielä samana iltana hyppään yöjunaan ja aamulla tapaan komeita tanskalaismiehiä Kööpenhaminassa. Kohtalo päätti kuitenkin Prahassa toisin, ja yöjunan ollessa täynnä, päädyin spontaanisti viettämään vuorokauden Prahassa. Ilman hostellia. Ilman suunnitelmia. Just. 

Onneksi tässä vaiheessa reiliä niin moni asia oli jo mennyt päin persettä ettei alkuilta ja hostellin puute juuri enää tuntunut missään. Asiat...

Kun matkan haluaisi jatkuvan ikuisesti

Ladataan...
cady tuulta päin

 

Kun juna lähtee Grazista kohti Salzburgia on taivas sininen ja vuorten huiput valkoisia. Vuoret ulottuvat korkealle, pilvien läpi ja minä uppoan syvemmälle matkan ensimmäiseen oikeasti mukavaan penkkiin. Vastapäätä istuu noin ikäiseni tyttö, ja vasta lipuntarkastajan käytyä paikalla selviää, että molemmat olemme Suomesta. Vain suomalaiset voivat tyynesti istua vastakkain tunnin puhumatta mitään, vaikka molemmat ovat matkalla selvästi samalla asialla. Seikkailemassa ja ottamassa...

Kun matkalla ei olekaan kivaa

Ladataan...
cady tuulta päin

Grazissa eksyn ensimmäisenä kahvilaan syömään suklaakakkua. Kakusta, latesta ja ihanasta baristasta huolimatta ensimmäistä kertaa matkalla alkaa uuvuttaa. Jatkuva tien päällä oleminen ja uuden omaksuminen vie voimat. Tästä ei matkaoppaissa puhuta. Näinä hetkinä koko matkustaminen vituttaa. Sataa jo toista kaupunkia putkeen ja varpaat on koko ajan kylmät ja märät. Sitä turhauttaa ja väsyttää, mitkään suunnitelmat eivät toteudu ja tekisi mieli lukittautua hostellin vessaan syömään sipsejä....

Pages