Jaksan laittaa (joskus) huulipunaa

Ladataan...
sanninen Sairaan Ihana Sanni

Olen ollut hiljaa, koska en ole pystynyt kirjoittamaan ja kertomaan. Ajattelin, että voin hyvin. Viimeisen kahden vuoden aikana tapahtuneet asiat (fyysiset vammat, homesairaus, migreeni, ero) tuntuivat olevan ns hallinnassa. Olin menettänyt, surrut, kohdannut ja hyväksynyt. En vältellyt asioiden käsittelyä. Siis ajattelin: voin olosuhteisiin nähden ihan hyvin. 

Silti minuun kai on pakkautunut joitakin asioita, joita en ole edes huomannut. Olen ehkä kohdistanut huomioni vääriin...

Share

eihän tosta niin paljon pisteitä tullu.

Ladataan...
Viveca Mieletön tarina

Haluaisin kirjoittaa eräästä viime päivinä minua askarruttaneesta asiasta. Kun joku paljastaa kärsivänsä mielenterveysongelmista, seuraa yleensä keskustelussa vastapuolen täydellinen jäätyminen. Se yritetään mahdollisesti peittää huomaamattomasti eli sitä seuraa kömpelö kommentti aiheesta. Uskon että yleensä syy on asian vieraus ja tuntemattomuus. Vieras aihe voi olla pelottava, tai yllätys voi olla niin suuri ettei tiedä miten pitäisi olla. Muista silti että kaikki ei ole sitä miltä näyttää...

Share

Hullua hurskaammaksi

Ladataan...
Nanna H. Oisko tulta?

Suvussani on ollut monenlaista mielenterveyden järkkymiseen liittyvää diagnoosia. Ja jos sukulaiseni lukevat tämän, he ehkä ottavat minuun yhteyttä ja sanovat, että miksi sinä kirjoitit siitä nettiin. Mutta jos kirjoittaisin täällä, että suvussani on ollut syöpää, niin se ei herättäisi...

Share

Lehti, joka puhutteli minua

Ladataan...
laurafree Laura loves

Maaliskuun Trendi löytyi postilaatikosta. "Odota", huikkasin eteisessä takkiin sonnustautuvalle Aleksille, joka teki lähtöä kauppaan, "mä katon tästä Eevan ruokapalstalta, mitä ruokaa voitais tehdä illalla." Pläräsin ruokasivuille. Kasvishampurilainen. Tjaaha. Mustapapupihvit. Mitä telepatiaa tämä nyt on olevinaan? Söimme tätä ruokaa eilen, lähes samalla reseptillä -- vähän eri lisukkein.

...

Share

Sairas paniikki!

Ladataan...
laurafree Laura loves

Sain ensimmäisen paniikkikohtaukseni ala-asteen kolmannella. Se oli aika mullistava pariminuuttinen. Kammottavat kohtaukset jatkuivat ja tihenivät yli kymmenen vuotta, ennen kuin uskaltauduin psykologille. Sitten ei riittänytkään kuin kuuden vuoden reipas psykoanalyysi. Mutta itsetuntemus nousi eksponentiaalisesti ja oireet katosivat - suurimmaksi osin. Ei tätä taipumusta minusta koskaan kokonaan kitketä.

Mielenterveyteni ja -sairauteni tarina kokonaisuudessaan tänään ilmestyvässä...

Share