Kissaikävä

Ladataan...
saarah visual diary

 

 

Elettyäni 18 vuotta kissanomistajana, koti tuntuu edelleen vähän tyhjältä ilman lemmikkiä. 

Tämänhetkinen elämäntilanne ei mahdollista kissaa, mutta sellainen tulee ihan takuulla olemaan elämässäni vielä jossain vaiheessa. Siihen asti ihailen vaikkapa näitä malesialaisen...

Piirustuskurssilla

Ladataan...
Tiikerikatti Väriterapiaa

Muutama viikko sitten käsityökerhossamme yksi mukana ollut rouva kertoi että tulossa on piirustuskurssi hänen vetämänään. Tämän järjestää eräs paikallinen yhdistys (taiteilijatyyppinen sellainen) ja yleensä kursseille pääsevät vain jäsenet. Tällä kertaa kuitenkin juhlavuosien kunniaksi oli päätetty että mukaan pääsevät kaikki halukkaat ja kilta jopa kustantaa osan kurssista eli osallistumismaksu oli vain 10 euroa ja sisälsi kaikki tarvikkeetkin. Kahviakin saatiin.

Tytär innostui heti...

Töistä

Ladataan...
sanninen Sairaan Ihana Sanni

On hetkiä kun työskentely tuntuu ihan pakkopullalta. Näkee vain monta metriä paperia, pienen puuvärin minimaalisen terän ja niiden yhtälön synnyttämän epätoivon. Ja sitten hetkiä, kun joku kohta tai vaihe valmistuu ja voi siirtyä seuraavaan kohtaan ja vaihtaa esimerkiksi värejä. On hetkiä, jolloin niska on niin kipeä, ettei usko enää pystyvänsä jatkaa ja siitä taas seuraa toisenlainen hetki, kun niskaan ei satukaan yhtään. On tylsiä pintoja ja innostavia pintoja. On hitautta ja sitten...

Maalaamisesta ja taiteilijan (minun) tulevaisuudesta

Ladataan...
sanninen Sairaan Ihana Sanni

Vihasin maalaamista. Vihani oli pelkoa. Tuntui, ettei kärsivällisyyteni riittänyt värien sekoitteluun, likaisiin pensseleihin tai tahriintuneisiin lempivaatteisiin (koska en oppinut pitämään maalausvaatteita). Puuvärit siistissä järjestyksessä: paljon helpompaa (synnyin hyvänä piirtäjänä). Sitten minun oli pakko maalata puoli vuotta, koska sain apurahan Shoutdogsille, eikä kangastussit todellakaan liukunut hyvin kankaalla....

Kova viikko - ja se näkyy

Ladataan...
eikku eikkustan

Migreeni vaati uutta estolääkitystä. Aloitin sen syömisen viime viikon perjantaina, koska pään sekaisin meneminen on hyvin todennäköistä. Hyvä olla pari päivää ilman suuria velvoitteita, toisin sanoen. No, kyllä se nuppi sekaisin menikin. Alkuviikon kuljin sumussa ja ilmeisesti ruumiista irtautuneenakin, sillä kroppa meni taatusti hiukan itseäni edellä. Verrattain...

Pages