Surutyötä viikolla 23

Ladataan...

Aikaa ei ollut vuotta, ei kuukausia, ei viikkoja, vain muutama päivä. Niin lähti hän, elämästä kyllänsä saaneena. Hän on perillä, hän on valossa. Me kaipaamme ja suremme, mutta surumme ei ole toivoton eikä kaipuumme lohduton <3

Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, kuinka juoksu on minulle henkireikä kaiken surun, pelon ja ahdistuksen...

ensimmäinen äitienpäivä, jolloin ei itkettänyt

Ladataan...

Äitienpäivä on vuosia ollut yksi vuoden vaikeimmista päivistä. 

Viime vuonna Mies vei minut päivää pakoon, rotkoretkelle tuulettumaan ja tuulettamaan ajatuksia sekä kipeistä kipeintä sydäntä.
 
En olisi arvannut, että viime vuoden äitienpäivästä tähän päivään taivaslapsia tulisi yksi lisää. 
 
En olisi arvannut sitäkään, että tänä äitienpäivänä ahdistus on pienempi, siedettävämpi ja helpompi kantaa. Että ikävän ja kaipauksen yllä soi vahvemmin kuin koskaan...

Surusta

Ladataan...
CougarWoman CougarWoman

Ykkösmiehen kuolema oli oikeastaan elämäni ensimmäinen suuri suru. Sitä edellinen oli rakkaan mummuni poismeneminen, mutta siitäkin on jo yli kymmenen vuotta aikaa. Mummu oli sitäpaitsi yli yhdeksänkymppinen ja jo joutunut sairaalahoitoon; olin hänen kuolemastaan enemmänkin helpottunut kuin surullinen. Minulla oli aikaa valmistautua siihen, ettei mummu enää eläisi kauaa – kai vanhojen ihmisten kuolema on sitten jotenkin helpompi sekä käsittää että käsitellä.

...

06.04.2018

Ladataan...
CougarWoman CougarWoman

Hautajaispäivä. Tai oikeastaan tuhkauspäivä.

Tilaisuus oli ihan Ykkösmiehen näköinen, kiittelivät monet siihen osallistuneet (myös hänen toiveittensa mukainen, sillä satuimme puhumaan asiasta muutama vuosi takaperin - olin siitä uskomattoman kiitollinen). Taustalla soi Pear Jam, Guns ’n Roses ja Disturbed; Power Point – esitys esitteli kuvia nauravaisesta miehestä minun ja kavereittensa kanssa. Kutsussa mainittiin Ykkösmiehen elämän muisteleminen, ei...

Minä muistan sinut, paremmin kuin ketään koskaan ♥

Ladataan...
Lilies Lilies & Life

Tuli pidettyä muutaman päivän suunnittelematon blogitauko. Teki kieltämättä hyvää olla avaamatta läppäriä muutamaan päivään. Pääsiäiseksi ei ollut juurikaan valmiita suunnitelmia, mutta kyllä sitä tekemistä sitten keksittiin.

Pääsiäiseen mahtui rentoutumista, sarjojen katselua, ulkoilua, mökkeilyä, grillaamista, saunomista, siivoilua, shoppailua,...

vuosi sitten

Ladataan...

Vuosi sitten oli hyvin erilainen pääsiäinen. Olimme muutamaa päivää aiemmin saaneet pienen, kauniin enkelivauvan. Sydän oli palasina. Sielu oli riekaleina.

Muistan tarkkaan, mille tuntui pitää kämmenellä aivan liian aikaisin syntynyttä, mutta kuitenkin ihan täydellisen näköistä Pientä. Se oli raastavaa. Olisin koko voimallani halunnut kääntää kelloja, laittaa hänet hellästi takaisin kohtuun ja antaa hänen kasvaa siellä valmiiksi.

Ja kun jouduin lähtemään kotiin sairaalasta...

Mul on kauhea ikävä - miten selvitä vanhemman kuolemasta?

Ladataan...
Sucette ce petit cœur

Minulla ei ole vastausta esittämääni kysymykseen. Ajattelen isiä joka päivä ja joka ikinen yö, niin kuin Eput laulavat. Otsikkoon inspiraatio tuli Edu Kettusen kappaleesta 69-Scania, jota olen kuunnellut paljon. Isi tykkäsi Edu Kettusesta.

Aiemmin ajattelin, että voisin kertoa blogissa masennuksesta toipumisesta. Kerkesinkin lähes toipua masennuksesta, mitä nyt vähän oli ahdistusta jäljellä ja paljon stressiä. Sitten alkoikin selvitä, että kantasoluhoito ei auttanut isiä. Ehkä kerron...

Tunne nimeltä viha

Ladataan...
miiajohanna miiajohanna

Olen viime ajat joogannut (toisinaan "huonolla" - tai miten sen nyt ottaa, menestyksellä, niin, että se on päättynyt tunnemyrskyyn), tavannut ystäviä, juossut työterveyslääkärillä ja psykiatrilla. Viime päivät ovat olleet mulle erittäin raskaita. Erittäin. On tapahtunut liikaa kuormittavia asioita. Sotkua. Draamaa. Tiistai-aamuna todella lyhyiden yöunien jälkeen tapasin tosiaan aamusta työterveyslääkärin ja samaisena päivänä oli myöhemmin iltapäivällä psykiatrin tapaaminen....

Pages