Kesäkuulumisia ja syksyn kuvioita

Ladataan...
Kahvittelija Kahvia, kiitos!

[Rivitolkulla lätinää siitä, miksi blogitauosta tuli vähän vahingossa useamman kuukauden mittainen.]

No niin! Nyt kun selvitin näin perusteellisesti syyt blogihiljaisuuteen, on aika latoa vähän kuulumisia kehiin. Kesän kynnyksellä saimme jännittää vähän sitä sun tätä, mutta kaikessa kävi lopulta hyvin!

Isoin...

Share

Männäviikon mukavuuksia

Ladataan...
Marrito Andando

Heipähei! Maha täynnä maapähkinävoita, rusinoita, linssi-kikherne-porkkana-bataatti-kukkakaali-lehtikaali-chiasiemen-juustomössöä, omenaa, raakasuklaata ja Quest-patukkaa on hyvä tulla vähän niin sanotusti fiilistelemään elämätä. Muuttuu pian ankeaksi ja kyyniseksi, jos semmonen harrastus unohtuu arjessa, nii. Ja kyllä ihan oikeasti söin äsken kaiken tuon, eikä siinä ollut kuin vasta viidesosa päivän ravinnosta. Hirveä jumppamania on päällä ja syyä pittää!

...

Share

Hostellielämä unholaan jääköön

Ladataan...
Marrito Andando

Hei täältä resortista eli duunisttöist! Olen pistänyt jo toimiston kiinni ja vaihtanut vapaalle, mutta tämän uuden asuinjärjestelyni myötä en ole sataprosenttisen vapaalla koskaan. Saan asustaa täällä omassa kolossani maksutta, mutta vastapalveluksi täytyy päivystää työpuhelinta yötä päivää. Toki kaikki tavalliset puhelut ohjautuvat vastaajaan, jonka sörknään läpi aamuisin, mutta tuolla ulko-oven seinässä on hätäpuhelin. Mielenkiinnolla odotan millaisia katastrofeja täällä syntyy ja kuinka...

Share

Mitähän tässä elämässä seuraavaksi tekisi -äänestys

Ladataan...
Marrito Andando

Hei vaan taas täältä klassisen peruskysymyksen ääreltä. Takana on aika uuvuttava työviikko ja tässä tapauksessa viikko tarkoittaa noin 12 työpäivää putkeen. Näistä kolme oli ympärivuorokautista työpuhelimen päivystämistä. Ihanata. Ajattelin, että on hyvä ajatus vetää naamariin kolme Kitkattia, mutta elämän suunnan löytymisen sijaan tästä toimenpiteestä tulikin vain huono olo. Ei yllätys, mutta piti kuitenkin kokeilla.

Näillä näkymin mun täytyy jättää Australia ja tämä rakas...

Share

Varokaa päähän putovia kookospähkinöitä ja muita arkipäivän haasteita

Ladataan...
Marrito Andando

Kirjastosta hei! Mulla on 30 minuuttia tehokasta työaikaa tehdä pieni päivitys, miten täällä Intian Valtameren äärellä pyyhkii. Olen onnistunut leipomaan itsestäni stressaantuneen ja kiireisen työmyyrän, mutta onneksi tämä viikonloppu on vapaa. Välillä huomaa langen alkavan kiristyä päässä, kun asuu 200 ihmisen kanssa ja töissä on ihmiskontaktissa 8-10 tuntia päivässä. Omaa aikaa löytyy korkeintaan saniteettitiloista. Eihän siinä. Toisaalta valtava hostelli tarjoaa erilaista anonyymiteettiä...

Share

Mä joka päivä töitä teen

Ladataan...
Marrito Andando

Reaaliaikaisia terveisiä täältä kamelien kaupungista! Olen täällä 200 hengen hostellissa esilevolla ketarat oikosellaan 12 hengen dormissani. Tästä yläpunkasta maksan 450 euroa kuukaudessa, että rahalle vastinetta ja silleen. Olen asunut täällä nyt kuukauden ja voin joskus erikseen avautua, millaista on asua näin valtavassa laitoksessa.

...

Share

Takaisin töihin

Ladataan...
Tommi K Isyyspakkaus

Kuukauden isyysvapaa vierähti uskomattoman nopeasti, ja eilen oli jo aika palata takaisin töihin. Aamulla olo oli sen verran väsynyt, että olisi ollut hyvin miellyttävää ja mukavaa mennä metrolla ja bussilla, mutta sain onneksi otettua itseäni niskasta kiinni ja hypättyä fillarin selkään.

Perinteisesti tässä pitää naureskella sille, miten vapaiden jälkeen on kiva palata...

Share

Kuinka pysäyttää sisäinen oravanpyörä?

Ladataan...
Karoliina Sallinen Kolmistaan

Kohta on takana pari kuukautta tätä arkea, jossa ei tarvitse enää painaa kahta duunia päällekkäin. Kun ei tarvitse herätä aamulla 5.40, olla sorvin ääressä 8.00 ja matkustaa päivässä 2,5 tuntia julkisilla työ- ja päiväkotimatkoja. Äkkiä sitä käytännön tasolla tottuu siihen, ettei elämässä olekaan niin kireitä aikatauluja, vaikka viimeiset yhdeksän vuotta elämä on mennyt...

Share

Uusi työpaikka napattu

Ladataan...
Marrito Andando

Noniin! Tässä sitä ollaan taas, turvallisesti työelämässä. Mun ensimmäisen testivuoron keskiviikkona piti olla "pari tuntia", minkä vuoksi en ottanut eväitä tai mitään. Päivä venyi kuitenkin yhdeksään tuntiin ja siinä suunnilleen pyörtymisen rajamailla oli hirveän kiva opetella uutta käyttöjärjestelmää. Bossi antoi mulle kuitenkin sipsejä ja riisikakkuja, niiden voimalla menin ja oikein hyvin ilmeisesti, sillä olen nyt työllistynyt. Vähän väliä tulee kyseisen paikan sähköpostiin...

Share

Pages