Diagnoosi: hajotus muuttamismus

Ah. Viime viikolla aloitin konkreettisesti operaation muutto isännän puhelimen välityksellä tapahtuvan tsemppauksen avustuksella. Saldona puhtaan pyykin tuoksuinen kämppä. Pesin lähemmäs kymmenkunta koneellista pyykkiä, oishan sitä enempikin voinut, mutta kuivaustilaa on vain rajallisesti. Huoh. (ei pyykkiä oikeasti niin paljoa ole, mutta romppeet, jotka ovat lojuneet kaapissa käyttämättömänä vuosia, on pestävä ennen kuin niitä voi roudata SPR:n tai Pelastusarmeijan hoiviin)

Siinä siis viikon saldo ja sen jälkeen tarvitsinkin jo tämän viikon hermoloman enkä todellakaan kaipaa pyykkiä.

Tarvitsee näköjään muuttaa, että tajuaa, kuinka paljon lakanoita, pyyhkeitä ja vaatteita ihminen omistaa... Ihan liikaa. Osaa vaatteista en edes muistanut nähneeni. Lakanat ihmetyttivät eniten, koska olin aina sitä mieltä, ettei meillä ole kovinkaan paljoa lakanoita. Jännä juttu, nyt olen vakaasti sitä mieltä, että meillä on lakanoita vallan riittävästi.

Ensi viikolla jatkan ihmettelyä, "olenko joskus ostanut tällaisen, mitä ihmettä ajattelin, ihan oikeasti ei voi olla" - linjalla. Kylmähermoinen ja vahva - siihen on pyrittävä, koska kaikki turha on karsittava pois ennen kuin muuttoauto lähtee liikkeelle. Siinä kohtaa kun tavara on jo siirretty paikasta A paikkaan B, on huomattavasti vaikeampaa karsia tavaraa.

Nyt kuitenkin myönnän, tunnustan olevani lievä hamstraaja. Maksetut jutut pitää säilyttää, oli ne mitä tahansa. Nyt tosin ajattelin muuttaa suunnan, olkoonkin maksettuja, jos ovat tarpeettomia, saavat luvan mennä.

Ehkä muuttaminen on hyvää terapiaa.