Ystävyydestä

Koska tänään saan jälleen rakkaita ystäviä kyläilemään, ajattelin ihan sen kunniaksi kirjoittaa hieman ajatuksia aiheesta. Ystävyydestä.

Kaikkihan sen tietää, et ystäviä ei oo ikinä liikaa eikä monetkaan oo valitettavasti tuon statuksen arvoisia. Omakohtaisia kokemuksia löytyy allekirjoittaneeltakin. Kuitenkin joskus vaan kolahtaa toisen ihmisen kanssa niin paljon ja lujaa, ettei vuodet tai kilometrit pysty lyömään kiilaa väliin.

Sä voit olla just sitä, mitä oot, koska nää kaverit on niitä, jotka ei tuomise. Ne kyllä kertoo, jos on salaattia hampaissa - mahdollisesti ainakin. Ne on just niitä tyyppejä, jotka herää viereisestä punkasta putkassa ja nauraa, kun sormenjälkimusteet on yön aikana siirtyneet poskiin ja otsalle.

Ne on niitä tyyppejä, joille voi kertoa ilot ja surut eikä ne kaikkoa rinnalta hankalina hetkinä. Ne rakastaa ja lujaa. Ne elää täysillä mukana. Ne saa sut uskomaan ittees, kun oma luotto on heikoilla kantimilla. Ne on ne tyypit, joille soitat/viestität ekana, kun jotain suurta (tai pientä) tapahtuu. Ne on niitä ihmisiä, jotka haluat elämääsi.

Usein nää ystävätyypit on viel sellasia, jotka vuodesta toiseen ällistyttää sillä, että maailmassa on vielä aitoja, upeita ihmisiä jäljellä. Ja vielä sun elämässäs! Wau.

Ystävätyypit saa aikaan sen, et haluan itekin olla parempi ihminen. Ne on inspiraatio.

Kiitos suunnattoman paljon, mun kaikki rakkaat ystävätyypit! Elämä ois ihan blah ilman teitä. I'll never let you go, y'all have a piece of my heart with ya.