Ladataan...
25.tunti

Tämän hetkellisen hulluuden puuskani jälkeen, kun olen nyt pessytpuunannut uunin ja hellan, tiskannut ja pessyt pyykkiä (äiti on ihan siivousintoilija ja siisteyshullu) - ja kaikki tapahtui iltakymmenen jälkeen. Ja osittain myös siksi, että sunnuntaina on Äitienpäivä, halusin kertoa omasta äidistäni, joka on oikeasti uskomattomin ihminen, mitä maa päällään kantaa. (tämän tietää jokainen, koska äidit ovat käsittämättömiä)

Äidillä on supervoimia. Äiti vaistoaa, kun asiat eivät ole kunnossa. Äidit tietävät, missä tavarat ovat - jopa silloin, kun olemme asuneet jo eri osotteissa. Äidillä on aina sana hallussa ja äiti tietää, mitä pitää tehdä, jos viiniä kaatuu paidalle tai housuissa on ruohotahra. Äiti tietää hyvin pitkälti kaiken kaikesta eikä kerro, miten sen tekee.

Äiti tiesi aina, kun olin tehnyt jotain "pahaa" - ollut alaikäisenä pussikaljalla jossakin, polttanut tupakkaa ja hillunut kylällä, vaikka olisi pitänyt olla jossain muualla. Äidillä on uskomattoman tarkka hajuaisti ja näkö, mikään ei jää huomaamatta. Äidillä on käsittämätön määrä energiaa tehdä uskomattomia asioita pienessä ajassa.

Monesti äiti oli mielestäni väärässä ja en voinut sietää äitiä, kun en saanut tehdä niin kuin halusin. Vihasin sitä, että olin ainoa kaveriporukastani, joka joutui tulemaan kotiin viikonloppuisinkin jo klo 23. Huusin, raivosin ja riehuin - en saanut tahtoani läpi. Solvasin, kirosin ja itkin - en saanut tahtoani läpi. Maanittelin, lupailin ja tein kauppaa - en saanut tahtoani läpi. Vihasin sitä, että äiti pilasi nuoruuteni.

Ja nyt vasta alan ymmärtää. Äiti on ystävä - ei vihollinen. Äiti on tuki ja turva.

En ole vielä itse äiti, mutta jos sellaiseksi joskus tulen niin haluan olla kuin oma äitini. Nuo supervoimat ovat niin käsittämättömät. Kasvattaa kaksi lasta, pyörittää yritystä ja vielä pitää koti siistimpänä kuin sisustuslehtien artikkeleissa - se on uskomatonta. Omalta kohdaltani voin sanoa, etten tehnyt hommasta kovinkaan helppoa.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän alan äitiäni muistuttaa. Ulkonäöllisesti ja jopa puhetavaltani. Itse en tätä olisi tajunnut, mutta eräänä päivänä rakas aviomieheni sanoi, että kuulostan äidiltäni - järkytyin aluksi. Eipä se oikeastaan loppupelissä niin paha asia olekaan...

Kiitos äiti! Et osaa arvatakaan, kuinka paljon sinua arvostan, kunnioitan ja rakastan. Olet upea roolimalli. Äitienpäivä on joka päivä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
25.tunti

Hmm. Tämä on kovin vaikea, koska itseään on aina vaikea kuvailla. Ja vieläpä kappaleella. Minusta on kauhean moneksi, joten tämä eka on aika selviö. Ainakin periaatteessa.

Ja kakkosena on niiden hetkien biisi, kun tuntee pystyvänsä melkoisiin suorituksiin. Niitä hetkiä on, mutta jokseenkin harvassa. Pitänee joskus yrittää kasvattaa pronsenttiosuutta.

Tämä viimeinen on sitten tuon karvaisemman puoliskoni minulle joskus sekavina vuosina omistama kappale, joten koen, että se tavallaan kuvaa minua. Ehkä. :P

Share
Ladataan...

Ladataan...
25.tunti

On todennäköistä, että suuri osa ei tästä ylläty, mutta osa saattaa kyllä kovasti yllättyäkin...

Tästä biisistä en joskus erityisemmin välittänyt, mutta vuosien saatossa välillemme on kehkeytynyt melko voimakas yhteys. Aika kultaa muistot, jopa ne omituiset hetket sekavina vuosina, kun kiskottiin olutta autojen takapenkeillä ja aamulla päässä hakkaa vain Uriah Heep...

Ja nyt en sitten muista enää, oliko se Mazdan vai Fordin takapenkki, johon jäi takapuoleni muotoinen painauma...

Share
Ladataan...

Ladataan...
25.tunti

Tulihan se sieltä. Puhelu isältä, joka sisälsi tämän vuoden ensimmäisen lahjatoimeksiannon. Äitienpäivälahja.

Tällä kertaa ostaminen onkin hitusen hankalampaa kuin yleensä, koska olen täällä mualla enkä kaupungissa kaikkien kivojen tilpehöörien alueella. Joten haastetaso on suhteellisen kova. Jos olisin kaupungissa, marssisin Sokokselle tai Pentikin myymälään eikä menisi kauaa kuin lahja olisi paketoitu ja voisi soittaa isälle, kuinka paljon voi siirtää tilille rahaa.

Huomenna on siis tehtävä suoritettavana jahka rakas aviomieheni tulee töistä kotiin. Nokka kohti lähimpää kaupunkia eli tuota alle 40km:n päässä olevaa pikku-citya ja eikun etsiskelemään. Jännittävää.

Tähän lahjanostoon liittyy pieni historiikki, jonka nyt teidän kanssanne jaan... Niin kauan, kun olen jotain jostain tajunnut eli todennäköisesti sieltä 8-9-vuotiaasta asti olen ollut mukana ostamassa äiskän lahjat ja sitten siitä asti, kun olen asustellut tuolla isolla kirkolla niin olen sitten isän pyynnöstä ostanut äiskän kaikki lahjat. Sinänsä helppoa, koska äiskällä ja mulla on uskomattoman samanlainen maku. Ihan käsittämättömän samanlainen maku. Tätä on testattu monella eri tavalla ja se on suorastaan pettämätön. Siispä äiskän lahjat ovat mulle melko piece of cake, koska ostan itselleni, mutta äidille. Simple. Nyt on kuitenkin suhteellisen vaikeaa löytää yhtään mitään, koska mammalla on hyvin pitkälti kaikkea. Siksi nuo Sokos ja Pentik oisivat olleet nappivalintoja - sieltä olisi irronnut sisustusjuttua sun muuta enemmän kuin laki sallii.

Mutta kuten sanottu, tämä on otettava haasteena. Worst case scenario on se, että joutuu taaplaamaan perjantaina vielä toiseen naapurikuntaan ja etsimään sieltä erikoisliikkeistä jotain, mutta uskon voimakkaasti siihen, että huomenna löydän sen oikean lahjan. Usko on kova, se siirtää vuoria.

Share
Ladataan...

Ladataan...
25.tunti

Sinänsä hassu, tämmöinen salainen pahe, koska en ole ikinä kuunnellut mitään musiikkia salaa. Tai no ehkä joskus teinivuosina salaa kuuntelin äitin ja isän Matti&Teppo-levyjä, koska julkinen mattiteppoilu ois voinu aiheuttaa hämmennystä kaveripiirissä. Mutta sen jälkeen en ole kaappiluukuttanut musaa. Tämä seuraava biisi on kuitenkin kovanluokan paheeni, joskus kuuntelen sitä useamman kerran putkeen, varsinkin jos laitan itseäni valmiiksi iltabiletyksiä varten. Mahtibiisi.

No siis kuvitelkaa itsenne kuivaamassa tukkaa tän biisin tahtiin - tukan kuivaus tietenkin jää, koska keskityt laulamaan pyöröharjaan... :D

Share
Ladataan...

Pages