Ladataan...
Iho
30 and fabulous

 

 

 

Ihoni ei ole koskaan ollut näin huonossa kunnossa. Koska huolellinen ihonhoitorutiinini on pysynyt samana, veikkaan syyksi huonoa ruokavaliota. Kun on viikkokausia mättänyt sokeria ja rasvaa, iho näyttää tältä. 

Tämä alkukuukausi on mennyt sairastelun ja muun takia täysin pipariksi. Eilen päätin, että nyt loppuu tämä pelleily; aloitin 100% sokerilakon. Ajattelin aluksi, että en stressaa syömisen kanssa laihdutuksen aikana, vaan syön kohtuullisesti kaikkea. No, se ei toimi. Joten nyt olen ainakin helmikuun loppuun täysin ilman sokeria. 

Aion myös juoda entistä enemmän vettä. Toivotaan, että iho lähtee pikkuhiljaa paranemaan. 

 

Täytyy myöntää, etten olisi uskonut alkuun pääsemisen olevan näin vaikeaa. Takaiskuja ja hankaluuksia on tullut toinen toisensa perään. Täytyy toivoa, että tästä tulee sellainen vaikeuksien kautta voittoon -tarina. Tai sitten kesäkuun koittaessa painan 80 kiloa... 

 

Olrn tässä "dieetin" aikana syönyt suklaata, berliinimunkkia, kaurakeksiä, jäätelöä, lettuja, karkkia, pitsaa, hampurilaista, lihapiirakkaa ja juonut päälle kokista. Noloa! Tänään palasin takaisin Janni Hussin valmennuksen ruokavalioon ja nyt täytyy OIKEASTI tsempata. 

 

Onko siellä muita, joilla tämä vuosi on lähtenyt todella takkuisesti käyntiin?

Share

Ladataan...
30 and fabulous

 

 

 

Monet lähipiiristäni suhtautuvat negatiivisesti terveellisiin elämäntapoihin.

Heille riittää terveellisyydeksi pari kurkkuviipaletta aterian kyljessä ja pieni kävelylenkki kerran kahdessa viikossa. Heidän mielestään on noloa, että juon enemmän vettä kuin kaljaa, että haluan useimmiten mennä aikaisin nukkumaan ja että otan joskus pikaruokalassa salaattiannoksen. 

Tuollaisia ihmisiä on paljon. Heitä, jotka ajattelevat, että säännöllinen ruokarytmi, aktiivinen liikunta ja riittävä uni ovat pingotusta, hössötystä ja kaikin puolin nössöä. He kehuskelevat kännikokemuksillaan, naureskelevat yksipuoliselle ruokavaliolleen, imevät tupakkaa  ja ovat olevinaan niin cooleja, kun eivät välitä terveydestään. 

En koskaan jaksa sanoa heille vastaan. En todellakaan ole mikään sormenheristelijä ja tuputtaja. Jokainen saa kohdella kehoaan miten tahtoo.

Minäkin saan.

Saan mennä kymmeneltä nukkumaan, jättää baarikierrokset väliin ja kantaa omia eväitä mukana, jos haluan.

En väitä eläväni täydellisen terveellistä elämää. Vaikka tämä projekti onnistuisikin ja saisin ujutettua arkeeni lisää tavoitteellista liikuntaa sekä parempaa ruokaa, saatan silti silloin tällöin tilata pitsaa, syödä jäätelöä suruuni (tai ilooni) ja juhlia aamuun. Mutta tavoitteeni on, että edellämainitut asiat jäisivät tosiaankin kategoriaan silloin tällöin. Tavoitteeni on, että elämäntapani menisivät koko ajan parempaan päin, pienin askelin. 

 

Yllättävän monet lopettavat itsestään huolehtimisen siinä vaiheessa, kun heidän parisuhteensa vakiintuu. Se ihmetyttää. Elivätkö he tosiaan terveellisesti vain siksi, että pysyisivät hoikkina ja löytäisivät helpommin kumppanin? Ja sitten kun se toinen on sormustettu, saa vihdoin lösähtää?

 

Rakkaus ei katso ulkonäköön. Rakastaisin puolisoani, vaikka hän yhtäkkiä lihoisi 30 kiloa. Ja uskon, että myös hän rakastaisi minua, vaikka olisin minkä kokoinen tai näköinen tahansa. Mutta jos puolisoni lihoisi paljon, olisin huolissani. Kannustaisin häntä lempeästi syömään terveellisemmin ja lähtemään liikkeelle, ja toivon, että hän tekisi samoin minulle. 

 

Meillä on vain tämä elämä, tämä keho. Vaikka huonot elämäntavat eivät tuntuisi nuorena missään, ne kyllä muistuttavat itsestään kun vuodet vierivät. Ja vaikka säännöllinen liikunta ei takaa terveyttä ja kuka tahansa voi sairastua, niin se tuo energiaa ja hyvinvointia tähän hetkeen

Elämä on täynnä kiirettä ja stressiä, ja joskus tuntuu mahdottomalta ehtiä/jaksaa kokata tai lähteä lenkille. Se vaatii opettelua. Täytyy ehkä ihan istua alas kynän ja paperin kanssa, tehdä kaavio viikkoaikataulusta ja miettiä, mihin väliin mahtuisi liikunta ja mihin lepohetket. 

 

Flunssani alkaa VIHDOIN JA VIIMEIN helpottaa kunnolla. Harmittaa, että nämä pari viikkoa meni harakoille, mutta ensi viikolla uusi yritys! Tässä makoillessa ajatus liikunnan aloittamisesta on alkanut vähän jännittää, tauko venyi niin pitkäksi. Saa nähdä, miten käy!

Share

Ladataan...
30 and fabulous

 

 

Tässä sairastaessa (kyllä, vieläkin) olen ehtinyt pohtia kaikenlaista. Tätä projektia joka toivottavasti pääsee kunnolla käyntiin ensi viikolla, sen syitä ja motivaatioita. 

Kyllä, haluan parantaa terveyttäni ja jaksaa arjessa paremmin. Haluan ravita kehoani terveellisillä ruoilla ja rakastua uudelleen liikuntaan. 

Mutta haluan myös näyttää hyvältä.

 

 

 

Hirveän pinnallista ehkä, mutta niin se vain on. 

 

En ole koskaan painanut näin paljon. 

Painoindeksini on nyt hieman yli 25, eli lievän lihavuuden asteilla. Jos laihtuisin tavoittelemani viisi kiloa, painoindeksini olisi 23 eli normaalipainon keskivaiheilla. 

Painoindeksiä kritisoidaan paljon, koska se ei tietenkään ota huomioon kehon koostumusta (lihas painaa!), mutta pidän sitä jollain lailla suuntaa antavana. Peili ja mittanauha kertovat tietysti enemmän.

 

Vaikka painoa on kertynyt ja omaan komeat mahamakkarat, olen kuitenkin itsevarma. Viihdyn bikineissä siinä missä ennenkin ja katson peilikuvaani tietyllä lempeydellä.

En kuitenkaan tahtoisi olla yhtään isompi. En haluaisi olla lihava.

 

 

 

Tuskin kukaan haluaa olla lihava. Fanaattisimmat body positivity -liikkeen kannattajat (esim. jotkut amerikkalaiset tubettajat taikka malli Tess Holliday) kyllä julistavat, etteivät aio laihduttaa ja että kyllä liikalihavakin voi olla täysin terve. Itse en kuitenkaan usko, että kukaan kymmeniä kiloja ylipainoa omaava voi olla kovin terve, ainakaan pitkään. 

On mahtavaa, että nykyään ylistetään monenlaista kauneutta, eikä kaikkien tarvitse painaa 45 kiloa (oi nuoruuteni Paris Hilton ja Olsenin kaksoset). On kuitenkin eri asia olla vähän kurvikas kuin merkittävästi ylipainoinen.

On mahtavaa, että kaiken kokoisille naisille tehdään kauniita vaatteita. Jotkut kritisoivat sitä ja sanovat, että jos suurikokoiset löytävät itselleen kauniita vaatteita, se kannustaa heitä pysymään lihavina. Mielestäni se on hassu ajatus. Ennemminkin olen sitä mieltä, että kun tuntee itsensä hyväksi ja kauniiksi, se kannustaa tekemään itselleen hyviä asioita, pitämään itsestään hyvää huolta. 

Olen kuitenkin törmännyt blogipostauksiin ja keskusteluihin, joissa kaikenlainen painon tarkkailu ja syömisen rajoittaminen tuomitaan jyrkästi, ja jokaista, joka haluaisi muuttaa elämäntapojaan, pidetään pinnallisena ja muotin mukaiseksi haluavana. 

Olen tottunut olemaan pieni ja ketterä. Nyt tämä massukka tuntuu koko ajan olevan tiellä ja reidet hinkkaavat kipeästi yhteen. Rintsikat uppoavat ihopoimujen uumeniin ja joudun käyttämään mahaa tukevia mummoalkkareita, jotta olo olisi mukavampi. 

Ja minulla on vain muutama kilo ylimääräistä. Mitä jos sitä olisi 10, 30 tai 50 kiloa? En voi kuvitellakaan, miten tukala olo olisi silloin.

 

Välillä tuntuu, että kauneusbisneksessä keskitytään vääriin asioihin. Meille opetetaan, että selluliitti, raskausarvet ja näppylät ovat asioita, joita täytyy häivyttää, joita vastaan täytyy taistella. Ovelaa oikeastaan. Meille toitotetaan koko ajan, että kyseiset asiat ovat virheitä. Meille uskotellaan, että käyttämällä lukemattomia erilaisia rasvoja, salvoja ja voiteita, voimme olla kauniita ja hyvinvoivia. Siispä ihmiset makaavat sohvalla ja syövät roskaruokaa, ja levittävät reisiinsä kalliita voiteita ollakseen kauniimpia.

 

Kauneus lähtee sisältä. Niin, tärkeintä kauneutta on luonteemme, puheemme ja se, miten kohtelemme toisia.

Mutta myös fyysinen kauneus lähtee sisältä; siitä mitä syömme, miten liikumme ja millaisessa tasapainossa olemme. Sellaiselta haluan itsekin tulevaisuudessa näyttää; ryhdikkäältä, aktiiviselta ja terveeltä. 

 

 

Share

Pages