Terveelliset elämäntavat - tylsää ja noloa?

30 and fabulous

 

 

 

Monet lähipiiristäni suhtautuvat negatiivisesti terveellisiin elämäntapoihin.

Heille riittää terveellisyydeksi pari kurkkuviipaletta aterian kyljessä ja pieni kävelylenkki kerran kahdessa viikossa. Heidän mielestään on noloa, että juon enemmän vettä kuin kaljaa, että haluan useimmiten mennä aikaisin nukkumaan ja että otan joskus pikaruokalassa salaattiannoksen. 

Tuollaisia ihmisiä on paljon. Heitä, jotka ajattelevat, että säännöllinen ruokarytmi, aktiivinen liikunta ja riittävä uni ovat pingotusta, hössötystä ja kaikin puolin nössöä. He kehuskelevat kännikokemuksillaan, naureskelevat yksipuoliselle ruokavaliolleen, imevät tupakkaa  ja ovat olevinaan niin cooleja, kun eivät välitä terveydestään. 

En koskaan jaksa sanoa heille vastaan. En todellakaan ole mikään sormenheristelijä ja tuputtaja. Jokainen saa kohdella kehoaan miten tahtoo.

Minäkin saan.

Saan mennä kymmeneltä nukkumaan, jättää baarikierrokset väliin ja kantaa omia eväitä mukana, jos haluan.

En väitä eläväni täydellisen terveellistä elämää. Vaikka tämä projekti onnistuisikin ja saisin ujutettua arkeeni lisää tavoitteellista liikuntaa sekä parempaa ruokaa, saatan silti silloin tällöin tilata pitsaa, syödä jäätelöä suruuni (tai ilooni) ja juhlia aamuun. Mutta tavoitteeni on, että edellämainitut asiat jäisivät tosiaankin kategoriaan silloin tällöin. Tavoitteeni on, että elämäntapani menisivät koko ajan parempaan päin, pienin askelin. 

 

Yllättävän monet lopettavat itsestään huolehtimisen siinä vaiheessa, kun heidän parisuhteensa vakiintuu. Se ihmetyttää. Elivätkö he tosiaan terveellisesti vain siksi, että pysyisivät hoikkina ja löytäisivät helpommin kumppanin? Ja sitten kun se toinen on sormustettu, saa vihdoin lösähtää?

 

Rakkaus ei katso ulkonäköön. Rakastaisin puolisoani, vaikka hän yhtäkkiä lihoisi 30 kiloa. Ja uskon, että myös hän rakastaisi minua, vaikka olisin minkä kokoinen tai näköinen tahansa. Mutta jos puolisoni lihoisi paljon, olisin huolissani. Kannustaisin häntä lempeästi syömään terveellisemmin ja lähtemään liikkeelle, ja toivon, että hän tekisi samoin minulle. 

 

Meillä on vain tämä elämä, tämä keho. Vaikka huonot elämäntavat eivät tuntuisi nuorena missään, ne kyllä muistuttavat itsestään kun vuodet vierivät. Ja vaikka säännöllinen liikunta ei takaa terveyttä ja kuka tahansa voi sairastua, niin se tuo energiaa ja hyvinvointia tähän hetkeen

Elämä on täynnä kiirettä ja stressiä, ja joskus tuntuu mahdottomalta ehtiä/jaksaa kokata tai lähteä lenkille. Se vaatii opettelua. Täytyy ehkä ihan istua alas kynän ja paperin kanssa, tehdä kaavio viikkoaikataulusta ja miettiä, mihin väliin mahtuisi liikunta ja mihin lepohetket. 

 

Flunssani alkaa VIHDOIN JA VIIMEIN helpottaa kunnolla. Harmittaa, että nämä pari viikkoa meni harakoille, mutta ensi viikolla uusi yritys! Tässä makoillessa ajatus liikunnan aloittamisesta on alkanut vähän jännittää, tauko venyi niin pitkäksi. Saa nähdä, miten käy!

Share

Kommentit

Hihih (Ei varmistettu)

Mun piti mennä salille jo maanantaina, sit tiistaina, sit keskiviikkona, sit torstaina, sit perjantaina... joka päivä kulki salikassi työmatkalla mukana... Tänään lauantaina kaveri perui iltamenon, se harmitti ja päätin kohentaa mielialaa menemällä salille. Se kannatti, nyt on tosi hyvä fiilis! ️ Koitan huomennakin tsemppaa kun ei ole muutakaan tekemistä.

Kommentoi