Ladataan...
365 days of Vienna

Tämän kuvan kummallisen värin (kiitokset Instagramin) lisäksi pyytäisin katsojaa huomioimaan, että tuo tuossa asfaltilla lojuva valkoinen, hyvin lumenkaltainen ei ole jäätä, eikä mitään sen kaltaistakaan vaan suolaa. Valtava - siis ihan naurettava - kasa natriumkloridia.

Ilmiö ei ole rajoittunut vain sisäpihallemme vaan koko Wien on kyllästetty suolalla. Kaikki kadut ovat tiesuolan rutikuiviksi imemiä ja mustat pikkukenkäni ovat joka kaupassa käynnin jäljiltä harmaat.

Suomessa teillä on lunta, loskaa ja sohoa. Sen olemassa oloa siedetään niin kauan kuin sitä kunakin talvena kestää. Täällä Keski-Euroopassa taas oltaisiin onnellisempia jos nämä kaikki lumenmuodot katoaisivat ilmastonmuutoksen myötä. Olivat motivaatiot tällaiseen hulluuteen mitkä hyvänsä, en tykkää.

Toivottavasti pesevät tuon keväällä pois.

Ladataan...
365 days of Vienna

Huomenta, tai kuten me täällä Wienissä sanomme, Guten Morgen! Pääsette tänään kurkkaamaan ruokakaappiini kun esittelen teille hieman paikallista pakkaussuunnittelua aamiaistarjoilun nimissä!

Minua kiinnostaa aina ulkomailla käydessä tavallisista ruokakaupoista löytyvät tuotteet ja eritoten niiden ulkoasu. Haluan joka reissulla mennä piipahtamaan hostellin läheiseen maitokauppaan vain nähdäkseni miltä paikallinen maitotökki näyttää. On jännittävää ja tavallaan virkistävää nähdä tuttu tuote uudessa kuosissa ja mikäpä siinä sivussa sen riemukkaampaa opiskelijalle kuin suuri hintavertailu ja kadehdinta matkakohteen alhaisia hintoja kohtaan.

Asuttuani nyt kolmisen kuukautta ulkomailla ovat paikalliset aluksi huikean eksoottiset pakkaukset arkipäiväistyneet. Haluan kuitenkin jakaa kanssanne paloja juuri arjestani täällä vieraassa maassa, joten, hyvät lukijat, tältä näyttää tölkki itävaltalaista maitoa:

Paikalliset lehmät eivät ole ihan yhtä patrioottisen näköisiä kuin tämä kuvan yksilö.

Tai ainakin yksi niistä. Täällä nimittäin maitovalikoima on kuin kotimaan ruisleipävalikoima konsanaan. Eri valmistajien maitoja on peruslähikaupassa tavallisesti ainakin viisi erilaista, suurissa marketeissa saattaa maitoja olla jopa kymmeneltä eri valmistajalta. Siis ihan tavallista lehmänmaitoa. Jokaisella itseään kunnioittavalla kauppaketjulla on tietysti oma merkkinsä ja ne muut ovat isojen yritysten (paikalliset Valio ja Ingman) ja paikallisten tilojen maitoja. Tämä meillä tänä aamuna juotu maito on jonkin sortin erikoismaitoa, sillä siitä maidon tuottaja ansaitsee muutaman sentin enemmän kuin normimaidosta ja siksi tölkki maksaa normaalia enemmän.

Normi hinta muuten on siinä 0,80-1,00e per litra hujakoilla. Ja H-Milch (Haltbarmilch = Kestomaito) maksaa 0,50e. H-Milch on superkuumennettua maitoa, josta siis on kaikki bakteerit (niin hyvät kuin pahat) hävitetty ja sitä voi säilyttää kuivakaapissa. Se maistuu hieman tavallista maitoa makeammalle vähän niinkuin HYLA-maito (jota ei muuten täältä päin maailmaa löydy), ja sopii kahvin tai müslin kaveriksi. Ai niin ja täällä muuten perusmaito on 3,5 rasvaprosentin maitoa eli täysmaitoa. Vähärasvaisemmat maidot ovat peruskaupassa harvinaisia ja alle 1% maitoa ei ole.

Noniin, ennen kuin minun pitää muuttaa tämän jutun nimi "Maitokulttuuria Itävallassa -  ei lainkaan rasvatonta maitoa!", tässä teille kuva itävaltalaisesta sämpylästä:

Ja samalla "Päivän tyyli -kuva". Villatakki wieniläiseltä Naschmarktin kirpputorilta, paita Monkista ja kellokaulakoru suomussalmelaisesta käsityömyymälästä ... lautanen Ikeasta!

Kaikki tämän maan sämpylät (die Semmel) näyttävät tältä. Sillä on jopa oma nimi, Kaisersemmel eli keisarisämpylä. Niin, Itävaltaa hallitsivat aikoinaan keisarit, joten eiköhän tämänkin designleivän etymologia ole keisarin hovikeittiöstä peräisin. Näitä muuten saa täällä Wienissä perinteisellä wieniläisellä aamiaisella ja useimmiten aprikoosimarmeladin (Marillenmarmelade) kera. Itse tykkään syödä näitä hunajan tai mustikkahillonkera näin:

En ole ikinä missään muualla syöny niin hyvää kaupasta ostettua mustikkahilloa kuin tätä Darbon hilloa, mmm.

Eikä wieniläinen aamiainen olisi mitään ilman wieniläistä aamiaiskahvia (Der Wiener Frühstückskaffee)!

Wien on tunnettu kahviloistaan (Wiener Kaffeehäuser) ja nämä hurmaavan tyylikkäät kahvipaikat jos mitkä ovat oiva paikka nauttia Melangea eli wieniläisittäin kahvi maidolla (ja Wienissä tämä tarjoillaan erillisen maitovaahdon kera). Nämä paikalliset ovat niin ylpeitä kahvistaan ja kahviloistaan, että kaikille kahveille on olemassa omat nimensä. Esimerkiksi Kleiner Schwarzer on espresso, Einspänner mokkakahvi kermavaahdolla ja Verlängerter samantyylinen kuin Cafe Americano eli kuumalla vedellä jatkettu espresso. Itse juon kahvini suodatettuna Marimekko-mukista maidolla ja puolella lusikallisella sokeria.

Reilumaitoa + ruokosokeria + wieniläistä aamiaiskahvia + designkuppi = Marimekko Melange

Extrana vielä kaurapuuro (Haferbrei), joka siis ei kuulu perinteiseen wieniläiseen aamiaiseen, mutta koska itse olen suuri kaurapuuron ystävä se pääsee tänne mukaan. Paikalliset eivät oikein puuron päälle ymmärrä ja syövät hiutaleensa mieluummin sellaisenaan müslinä, mokomat. Itse tietysti keitän aamupuuroni. Veteen.

Keskellä puurohiutaleita, vasemmalla hasselpähkinöitä ja oikealla manteleita, joita tykkään syödä puuron kanssa. Ei kuvassa: Wieniläinen hanavesi.

Edullisimmat löytämäni kaurahiutaleet maksavat 0,60e per kilo, mutta tykkään mieluummin näistä Alnaturan eko-hiutaleista. Puurooni tulee päärynää, omenaa, banaania, vadelmia, mustikoita, pähkinöitä tai mitä ikinä kaapista löytyykin.

Pakollinen puurokuva.

 

Tälläinen on wieniläinen aamiainen, toivottavasti maistui! :)