Ladataan...
414 km

Meillä vietettiin tänään ensimmäistä kunnon viikonloppua uudessa kodissa. Edellistä viikonloppua en laske koska herättiin lauantaiaamuna ilmapatjalta ja oven takana kuorossa kuorsasi sekä anoppi että appiukko, purkamattomien muuttolaatikoiden läsnäoloa tietysti unohtamatta. Mutta tänään saatiin herätä ilman herätyskelloa omasta sängystä ja syödä aamupalaa kaikessa rauhassa samalla kun telkkarista pauhasi aamu-uutiset Alvin ja pikkuoravat suomeksi dubattuna. 

 

Eilen heitettiin pienet yläfemmat sen kunniaksi, että ollaan asuttu tässä tasan viikon verran. Tähän mennessä oon tehnyt muutaman havainnon asunnosta, niin positiivisia kuin negatiivisiakin.

  • Lattiat narahtelee ihanasti kakluunin edessä ja keittiössä tietyssä kohtaa
  • Valkoinen lattia ei anna armoa imuroinnin kanssa
  • Kun kävelee olohuoneen ikkunan edessä, huoneen vastakkaiseen seinään nojaava hyllykkö liikkuu
  • Naapurin setä puhuu paljon itsekseen, etenkin iltaisin ja aamuisin
  • Vessassa menee koko tämän puolen taloyhtiön hormit, siihen ei siis saa hyllyä porattua
  • Paneeliverhot ei ole sopiva ratkaisu makuuhuoneen vaatekaapin oviksi
  • Puulattia ei arvosta seinältä tippuvia tauluja, siitä muistuttaa iso vekki keittiön lattiassa

Jännityksellä odotan mitä tulevaisuus tuo mukanaan, toivottavasti pelkästään positiivisessa mielessä havaittaa. Kolme eri vuosisataa nähneeltä talolta kun ei voi liikojakaan odottaa. 

Share

Ladataan...
414 km

Noin vain vierähti kuukausi ja meidän koko maallinen omaisuus siirtyi isohkon pakettiauton kyydissä kolmisensataa kilometriä pohjoiseen. Muutto tapahtui pääsiäisen aikana, pitkä perjantai oli nimensämukaisesti erittäin pitkä. Muuttolaatikot oli tyhjennetty kolmessa päivässä, harmi etten tällä kertaa laskenut niiden lopullista määrää. Edellisessä muutossa laatikoita oli 46, sitä edeltävällä kerralla 52. Jollain hassulla tavalla tykkään muuttamisesta, sen  uutuudenviehätyksestä ja tietyissä määrin myös uusista aluista. Meillä pärähtää kohta herran kanssa kuusi vuotta yhteiseloa mittariin ja banaanilaatikoita on kannettu jo yhtä monen eri asunnon välillä, kolmessa eri kaupungissa. Helsinki - Vaasa - Hämeenlinna - Vaasa.

Viimeiset remonttipuuhatkin on saatu päätökseen nyt kun olohuonekin sai uuden maalipinnan. Ollaan maalattu kirjaimellisesti koko asunto, kattoja lukuun ottamatta. Muutama taulukin on päässyt jo seinälle ja jopa verhot on silitetty ja ripustettu - ne tosin on aivan väärän mittaiset mutta näillä mennään kunnes äiti tulee Singerinsä kanssa kylään. 

Uusi koti on i h a n a. 

Share

Ladataan...
414 km

Kylpyhuoneelle ei ollut tarkoitus tehdä yhtään mitään mutta remonttikärpänen taisi kuitenkin purra ja innostuin maalaamaan lattian kaakelimaalilla, kerrankos sitä sudin varteen on jo tartuttu. Jälkeenpäin todettakoon että onneksi tartuin, vihreähköt kaakelit osoittautui jälkeenpäin aivan kamaliksi, siis sen jälkeen kun näki vastamaalatun lattian. Eri asia miten lattia käyttäytyy jatkuvassa kulutuksessa - se jää nähtäväksi. 

Lähtökohta oli vihreähköt kaakelit. Ihan siistissä kunnossa eikä mitään moitittavaa, mutta väri ei vaan napannut. Itse kaakelimaalilla sutiminen oli helppoa ja melkeinpä mieluisaa hommaa, pohjatyöt sen sijaan oli aivan suhteettoman työläät noin pieneen tilaan nähden. Lattia pestiin ensin maalarinpesulla jonka jälkeen huuhdeltiin vedellä. Ja odotettiin kuivumista. Sen jälkeen lattia käsiteltiin jollain kaakelimaalin esikäsittelyaineella (viisas olisi ottanut aineen nimen ylös, eikä antanut loppua purkkia suoraan appiukon käyttöön), annettiin vaikuttaa puolisen tuntia, jynssättiin perinpohjaisesti ja huuhdeltiin. Sitten kuivumista odoteltiin vuorokauden verran. Tämän jälkeen sai alkaa maalaamaan, toki järkyttävän teippausurakan jälkeen. Maalin vedin kahteen kertaan, kolmen tunnin kuivumisajalla välissä. Lopullisen pinnan luvattiin olevan valmis 12 tunnin jälkeen, mutta koska asunto on kuitenkin ainakin muutaman viikon verran tyhjillään, ei lattian onnistuminen ainakaan kuivumisajasta jää kiinni. 

Vessanpytyn taustalla näkyvä kulmaus sai vielä turauksen akryyliä, niin että rosoinen reuna saatiin siistiksi. Tarkoitus olisi myös vaihtaa lattiakaivo, vaaleanturkoosi ei oikein istu lattian kanssa vaikka pastellisävyt taitaakin keväisin aina olla huudossa. 

 

Ja noin vain muuttui kylpyhuonekin freesimmäksi! Ja sain vihdoin ostaa kuvassa näkyvän korin, nyt kun keksin sille käyttötarkoituksen (pahimman korimanian aikana päätin etten osta enää yhtään uutta koria jolla ei ole varsinaista käyttötarkoitusta - toiminut tähän asti). 

Share

Ladataan...
414 km

Makuuhuone oli lattian osalta meidän harjoitushuone, siellä oli helppo kokeilla miltä lattia tulee näyttämään - etenkin kun suurin osa lattiasta jää sängyn alle piiloon. Appiukolla oli vetovastuu lattiasta ja sen hionnasta, itse hoidin maalilla sutimisen. 

  • Kevyt hionta
  • Pesu ja imurointi
  • Pohjamaali
  • Betolux x 2 

Lähtökohta oli kellertävään taittava mänty, kaikkine rakoineen ja epäkohtineen. 

Toisen Betolux-kerroksen jälkeen lattia näyttää tältä, edelleen kaikkine rakoineen ja epäkohtineen. Kolmatta kerrosta en tohtisi enää maalata, pelkään siinä vaiheessa lautojen välien menevän umpeen ja että lattiasta tulee liian hieno. Pintaremontti toteutettiin muutenkin teemalla "kuuluu vanhan talon henkeen" ja siihen vedottiin joka kerta kun laatu ei ollut priimaa. Mutta kun talo on pystytetty vuonna 1890, ei priima sinne sopisikaan.  

Makuuhuoneen seinät oli taas aivan oma työmaansa, tummanharmaa maali ei mennytkään piiloon niin näppärästä kuin olin ajatellut. Myös tummanharmaa patteri aiheutti päänvaivaa, etenkin kun patterimaali loppui kesken ja patteri jäi laikukkaaksi. Seinät maalattiin kahteen kertaan valkoisella pohjamaalilla, seuraava maalikerros tulee olemaan kunnon maalia joka toivottavasti peittää viimeisetkin harmaudet. Makuuhuoneen viimeistely jää odottamaan muuttoa, olohuoneen puolella on onneksi sen verran paljon tilaa että sänky mahtuu olemaan siellä jonkun aikaa. Neliöitä makuuhuoneeseen tuntui kuitenkin tulevan ainakin viisi lisää kun seinien väri vaihtui! 

Share

Pages