Ladataan...

Tiedätkö sen tunteen, kun tapaat uuden ihmisen ja tunnette kemian, yhteyden, ihastumista, jopa rakastumista? Päästät toisen sisään elämääsi. Mutta jokin on toisin kuin ennen. Tämä ihminen tuntuu erilaiselta. Hän ei tunnu sopivan mielesi tuntemaan tarinaan siitä, millaisia miehet tai naiset ovat, millaista kahden ihmisen välinen romanttinen yhteys on. Hän ei noudata sinulle tuttua käsikirjoitusta. Hän kohtelee sinua kauniimmin kuin kukaan koskaan aiemmin. Hän huomioi sinua aidosti, ei anna yhdenkään kohdan sinussa jäädä vaille lempeätä katsettaan. Hän on kuin pehmeä peitto, joka lämmittää sinua ytimiin saakka. Hän ei pelkää sinun pimeääsi, vaan tekee jokaiselle pelollesi hyväksyvän tilan. Hän ei pelkää myöskään omaa pimeäänsä, vaan uskaltaa olla haavoittuvainen, antautua myös sinun kannateltavaksesi silloin kun hänellä on vaikea hetki. Yhteytenne on niin syvä ja kaunis, että sielunne värisevät onnesta. Tätäkö se aito rakkaus on?

 

Entä tiedätkö sen tunteen, kun pelko hiipii paikalle muuntaen tuon lämpimän peiton kylmäksi viimaksi saaden sinut kyseenalaistamaan onko sitä koskaan ollut olemassakaan? Pala nousee kurkkuusi. Tulet epävarmaksi, epäluuloiseksi. Defenssisi alkavat suojella sinua joltakin tuntemattomalta uhalta kuiskien sinulle, että pian voi muuten sattua, varo vain. Mielesi alkaa etsiä toisesta vikoja, joita hänessä ei oikeastaan ole ja ryhtyy sitten vielä peittämään näillä keksityillä vioilla tuon kauniin sielun hyviä puolia. Mielesi alkaa keksiä tuulesta temmattuja todisteita sille ettei tämä kannata. Tuo on kuitenkin ihan mulkvisti, valehtelija, petturi, pettäjä. Parempi jättää tämä tähän, en minä tuollaista kumppania halua.

 

Sitten tempaiset sydämesi ovet kiinni, tulet kylmäksi, turraksi. Et enää vastaa toisen viesteihin, et halua tavata. Hän soittaa. Tuijotat puhelimen näyttöä ja mietit, että miehet ovat ihan paskoja tai että aina ne naiset paljastuvat sellaisiksi hulluiksi, miestään rajoittaviksi psykomuijiksi. Yök. Olen mieluummin yksin.

 

Tiedätkö mitä juuri teit? No, minäpä kerron. Sinusta tuli se hiton pelkuri, josta ihana Antti Tuiskukin biisissään laulaa. Sinä ihan itse peloillasi sabotoit juuri uuden, kauniin yhteyden, joka oli syntymässä, koska kannat mukanasi valtavaa lastia menneisyyden tarinoita, jotka heijastat kuin elokuvan myös uusien, juuri tapaamiesi ihmisten ylle. Riippumatta siitä, onko uusi potentiaalinen kumppaniehdokas pettäjätyyppiä vaiko ei, kaadat tällaisen harhaisen oletusoksennuksen toisen niskaan toistuvasti, niin kauan kunnes lakkaat uskomasta noita kuluneita, vanhoja skenaarioita, joita mielesi niin sinnikkäästi pyörittää. Sillä ne pitävät sinun standardisi tietynlaisina. Jos olet tottunut draamaan, pettymyksiin, et kykene edes tunnistamaan tervettä, tasapainoista yhteyttä kahden ihmisen välillä vaikka sellainen olisi suoraan edessäsi. Jos olet tottunut siihen ettet tule kuulluksi, ettet voi olla oma itsesi, että sinulle ollaan epärehellisiä, et tiedä miten helvetissä sellaiseen pitäisi suhtautua kun yhtäkkiä sellaista kohtaatkin. Se ei sovi käsikirjoitukseen, jota olet elänyt todeksi koko elämäsi tähän asti. Pelätessäsi siis hylätyksi tulemista sairaalloisesti, hylkäät itseasiassa toistuvasti sinulle tarjottuja mahdollisuuksia rakkauteen. Et anna kohtaamillesi ihmisille mahdollisuutta antaa sinulle rakkaudesta uutta, eheyttävää kokemusta, jonka myötä uskaltaisit aueta niille tulevaisuudessa yhä lisää muuttaen näin vanhentuneen käsikirjoituksesi parisuhteista kokonaan uuteen.

 

Voit lopettaa tämän hylkäämisen oravanpyörän tulemalla tietoiseksi siitä, että ne kauhuskenaariot joita itsellesi muista ihmisistä kerrot eivät ole aina ihan totta, ettei vika ole koskaan ollutkaan kumppaneissasi. Olet itse valinnut roolisi jokaisessa parisuhteessasi. Huonoissa suhteissa olet valinnut jäädä. Hyvistä suhteista olet valinnut karata, koska et koe olevasi niiden arvoinen. On kaikenlaisia hassuja tarinoita, jotka ovat jumahtaneet sinuun kuin kasa iilimatoja. Nuo madot tuuppaavat sinuun jatkuvan virtana oletuksia siitä, millaisia muut ovat, millainen maailma on ilman, että niille kyseisessä hetkessä oikeastaan olisi mitään muuta todistetta kuin jokin kokemus menneisyydestäsi, joka sekään ei ehkä ole ihan koko totuus vaan vain oma puolesi tarinasta. Ja jokaisella tarinalla on kaksi puolta. Nämä iilimadot tuntuvat todelta, koska ne ovat olleet osa sinua ehkä aina. Tällainen minä olen, tällaista elämä on, tällaisia parisuhteet ovat. Ja auta armias, kun joku tulee rikkomaan tätä tutun tarinan kaavaa. Hätäännyt. Panikoit. Mitäs helvettiä tämä on? Kuka tuo luulee olevansa, tarjoaa tuossa nyt rakkautta ja hyvää oloa minulle kauhakaupalla. Hyi, häpeäisi edes. En tiedä mitä tehdä. Tämä ei sovi mihinkään tuntemaani käsikirjoitukseen. Tämä on liian hyvää ollakseen totta. Pelottaa. En kykene handlaamaan tätä. Menisi pois. En minä ansaitse tätä.

 

Yhtäkkiä olet täysin poissa mukavuusalueeltasi, joka on muuten hassu sanonta, sillä asiahan on aivan päinvastoin. Todellisuudessa uskoessasi sinua ja rakkauden kokemustasi rajoittavia mielesi kehitelmiä elät oikeastaan pirun syvällä epämukavuudessa ja kivussa, mutta olet niin valtavan tottunut tuohon kipuun ja pelkoihisi, että itseasiassa kauneimmasta mukavuusalueesta, rakkaudesta, on tullut sinulle pelottava asia. Rakkausjohdot päässäsi ovat menneet sekaisin. Koet, että rakkaus on epäilyttävää, rakkaus voi satuttaa. Et ole vielä oivaltanut, että rakkaus ei satuta, ihmiset jotka eivät uskalla aueta rakkaudelle satuttavat itseään ja näin myös toisiaan.

 

Päätä olla auki, nyt

 

Jeff Brown puhuu kirjoissaan parisuhteiden juoksijoista. He ovat heitä, jotka pelkäävät sitoutumista. He ovat heitä, jotka pelkäävät olevansa liikaa. Eivät ole valmiita kohtaamaan omia pelkojaan, saatika näyttämään niitä toiselle. He ovat heitä, jotka kohdatessaan kauniin yhteyden, pelästyvät ja ampaisevat juoksuun koskaan palaamatta. Tai heitä, jotka elävät toistuvissa on/off-suhteissa; aukeavat hetkeksi, sitten luukut taas kiinni ja hetken päästä uusi yritys. Ja sitten tuo piiri pieni pyörii loputtomasti.

 

Minä olen ollut tuollainen juoksija ja minä olen tässä sanomassa itselleni ja myös sinulle, että lakkaa hyvä ihminen juoksemasta. Se on väsyttävää, se saa sydämesi väsyneeksi ja surulliseksi, se tekee sinut kyyniseksi. Kun juokset, muiden on mahdoton saada sinua kiinni ja rakastaa sinua syvästi ja sisuskaluja vavisuttavasti. Kun juokset, jäät vaille muiden hoivaa, kannattelua ja tukea.

 

Päätä, että aukeat. Tässä ja nyt. Älä enää viivyttele. Guru Mooji puhuu siitä, miten itsensä löytämisen tiellä egon yksi harhautuskeino on siirtää asioita tuonnemmaksi. Hän puhuu henkisestä keittiöstä, jossa hän on kokki ja hänen oppilaansa ovat kasviksia, jotka kävelevät ympäriinsä toistellen, että haluavat soppaan vasta huomenna, myöhemmin, johon Mooji toteaa tuttuun tapaansa lempeästi, mutta tiukasti: "Ei, minä kokkaan teidät tänään."

 

Kokkaa itsesi siis nyt ja heti. Astu rakkauden tuleen tänään. Se ei koskaan voi polttaa sinusta mitään mikä on sinulle elintärkeää, se polttaa sinusta vain kaiken sen mitä sinä et ole. Pelkosi, turhat odotuksesi ja oletuksesi, mielesi rajoitteet. Anna epätoden sinussa palaa ja tuhkista nousee kuin Feeniks-lintuna jotakin häkellyttävän kaunista. Todellinen sinä. Aito, haavoittuvainen, äärettömän kaunis, rakastettava ja rakastava sinä.

 

 

Ja kyllä, jokaisessa romanttisessa suhteessa tulee tilanteita, kun tekee kipeää. Sinun tehtäväsi on mennä tuosta kivusta läpi ja ymmärtää ettei se koskaan ollutkaan totta. Se oli vain jokin hassu mielesi rakennelma, joka oli sinulle tarpeen kun olit lapsi etkä vielä osannut ottaa vastuuta itsestäsi, tunteistasi, et vielä voinut vaikuttaa siihen missä elät, keiden kanssa elät, millaista elämää elät. Mutta olet aikuinen nyt. Sinulla on voima laittaa omat rajasi ja vahvuus myös hajoittaa ne muurit, jotka sinua eivät enää palvele. Ja sen voi tehdä vain altistamalla itsensä sille, mitä pelkää eli vastustaa kaikkein eniten. Jos et tiedä mikä suurin pelkosi on, minä autan alkuun. Se on meillä jokaisella rakkautta vaille jääminen, hylätyksi tuleminen. Pelko siitä ettei sinua rakasteta, ettei kukaan välitä sinusta, ettet tule nähdyksi ja kuulluksi, että jäät yksin.

 

Merkittävin ja ehkä pohjimmiltaan ainoa syy sille, että ihmiset ovat sitoutumiskammoisia eivätkä ole aitoja itsejään ja kommunikoi aitoja tunteitaan romanttisissa suhteissa on tuo kuuluisa hylätyksi tulemisen pelko. Pelkäämme, että toinen jättää meidät jos olemme avoimia, ettei toinen kestä sitä kaikkea mitä meissä liikkuu. Pelkäämme ettei toinen rakastakaan meitä sellaisina kuin me olemme. Otamme siis monenlaisia rooleja, alamme itsekin uskoa niihin, kuluu vuosia, tukahdutamme tunteitamme ja jonain päivänä raja tulee vastaan. Huomaamme ettei meillä ollutkaan toisen kanssa mitään yhteistä. Toinen on meille aivan tuntematon. Suurin tragedia on kuitenkin lopulta se, että me emme enää tunne itse itseämme. Roolimme ovat imaisseet meidät esittämään näytelmää, joka ei ole koskaan ollut totta. Syntyy kriisi. Ehkä pettämistä, ehkä ero. Jotkut jatkavat tukahduttamista, koska pelko yksin jäämisestä on liian suuri.

 

Antaudu pelolle

 

Mitä jos muuttaisit tuota pinttynyttä kaavaa ja seisoisit toisen edessä kaunis sydämesi apposen auki, haavoittuvaisena, kaikki salaisuutesi paljastaneena, kaikki pelkosi kertoneena, kaikki manipulaation ja itsesi suojelun aseet laskeneena?

 

Kyllä, se on alkuun helvetin pelottavaa. Mutta se on ainut tapa elää autenttista elämää ja tuntea syvintä täyttymystä ensin itsessään ja siten myös muiden kanssa.

 

Jos pelkäät että toinen hylkää sinut kun olet aito oma itsesi, mene ja antaudu nyt heti sille että niin voi käydä. Heitä itsesi sinne rakkauden tuleen välittömästi. Laita viesti tai sano toiselle ne asiat, joita et ole uskaltanut vielä kertoa. Tee se tänään. Ja ehkä toinen ei kestä sitä. Ehkä hän ei ole valmis olemaan yhtä avoinna, yhtä haavoittuvainen. Eikä hänen tarvitsekaan, hän saa olla juuri sellainen kuin hän on. Hän ei ole sinulle mitään velkaa. Auki oleminen ja rakkaus ei ole vaihtokauppa. Hän ehkä tarvitsee vielä muurejaan. Hän lähtee. Ja mikä ihana lahja se on sinulle! Kun hän valitsee olla vielä kiinni, lipua luotasi pois, sinä voit vihdoin valita todellisen itsesi valheen sijaan, tuntea sinussa heränneen totuuden entistä voimallisemmin. Olla upea, kaunis oma itsesi ja vihdoin vetää puoleesi ihmisiä, jotka rakastavat sinussa juuri kaikkea tuota, mitä sinä todella olet.

 

Ja joskus voit yllättyä. Toinen kestääkin kaiken sen, mitä sinä olet. Seisot toisen edessä sydän auki revittynä, täydellisen haavoittuvaisena, jokainen pelko pöydälle toisen eteen asetettuna ja hän katsoo niitä ja sinua lumoutuneena ja toteaa, että olet kauneinta mitä hän on koskaan nähnyt. Mies ei olekaan paska fuckboy, nainen ei ollutkaan psykoottinen muija. Menemällä kiinni ja pakenemalla ihmistä, jota et kunnolla edes vielä tunne et oikeastaan pakene mitään, mikä olisi lopulta kovin todellista. Sinussa on vain herännyt pelko, jonka projisoit toiseen ja alat siis harhaisesti uskotella itsellesi ettei tuo toinenkaan osaa, pysty tai halua ihan vain siksi, koska et itse uskalla. Teet perusteettoman oletuksen toisesta pelkojasi ohjaamana ilman, että sille olisi minkäänlaisia todisteita tässä hetkessä, vain ne mielessäsi toistuvat elokuvat jostakusta joka joskus sinua ehkä satutti.

 

Napsauttamalla sydämesi ovet lukkoon, riistät myös toiselta mahdollisuuden avata oma sydämensä sinulle. Riistät toiselta mahdollisuuden edes yrittää kannatella sinua, näyttää mihin hän kykenee, millainen voima ja kauneus hänessä asuu. Iskemällä kumppanisi ylle oletuksen, ettei hän voisi olla riittävän vahva, riittävän oikeanlainen, riittävän auki, riistät lisäksi paitsi itseltäsi, niin myös toiselta mahdollisuuden kasvuun. Ei hän ehkä vielä osaakaan tehdä kaikkea täydellisesti aina, kuten et sinäkään, mutta hänessä voi elää yhtä suuri halu oppia näitä asioita kuin sinussakin.

 

Eikä toinen ehkä ole auki aina juuri sillä tavalla, jolla sinä hänen toivoisit olevan auki tai näytä sinulle rakkauttaan juuri siten miten sinä olet oppinut rakkauden näkemään. Toisen rakkauden kieli saattaa erota omastasi, mutta sekin on vain kaunista ja elämääsi rikastuttavaa. Opit nyt toisen kautta uusia tapoja näyttää sydämesi sopukoita, laajennat kuvaasi rakkaudesta ja kaikista niistä loputtomista tavoista osoittaa sitä. Olemalla armollinen itsellesi, antamalla itsessäsi hyväksynnän ja tilan sille että olet vielä keskeneräinen, annat saman hyväksynnän ja tilan automaattisesti myös toisen keskeneräisyydelle, suhteenne keskeneräisyydelle ja tästä voi syntyä äärettömän kaunis kasvun symbioosi, jossa kumpikin pääsee syvenemään yhä aidommaksi versioksi itsestään. Ja näin rakkaus kasvaa. Sinussa. Hänessä. Teissä. Maailmassa. Win-win-win-win. Aikamoinen diili. Ja toistuu muuten joka ikinen päivä.

Share
Ladataan...