Moi, oon Jyri

Esittäytymiset ovat aina vaikeita.

Viime aikoina olen ruvennut karttamaan kuin ruttoa niitä perinteisiä avauslauseita, joissa oma elämä summataan kolmella ominaisuudella: nimellä, iällä ja ammatilla. Eikä kyse tässä yhteydessä ole ikä- tai ammattikriisistä, vaan siitä, että oman identiteetin paketoiminen pitäisi olla vähän monitahoisempi prosessi. Toisaalta myöskään henkilöbrändäysprosessini ei ole vielä siinä pisteessä, että otsikon kaltainen esittely sanoisi mittaansa enempää.

Asia ei helpotu listaamalla asioita, joita rakastaa. Kädenpuristus voi venyä turhan kiusalliseksi, jos sen aikana yrittäisi summata ne oman itsensä määrittävät pop-elementit.

Aina voi olla kuitenkin se Kuninkaankadun mysteeripoika.

Se, joka miettii enemmän kuin sanoo. Se, jonka jokainen viesti, ilme ja mixtape on täynnä piilotettuja merkityksiä ja loputtomia viittauksia, joiden aukeaminen on parhaimmillaankin niin kovin epätodennäköistä.

Arvoitus on meille poika tuo. Lilyn myötä ehkä vähän tutumpi.

 

 

"Eikä milloinkaan
Vois pikkuhuolet häntä pompottaa.
Kai salaisuutes voit nyt paljastaa?"

Share

Kommentit

Anna Karhubear

Jei Jyri, tervetuloa!

piece of paper

Tykkäsin tästä, ja ajattelen melko samoin kuin sinä.

Iikka (Ei varmistettu)

Aina voit aloittaa avauksen Patrick Bateman tyyliin kertomalla missä asut, mitä teet ja sitten vasta nimesi. Tietty tämä tyyli "toimiakseen" saattaa tarvita hienomman ammatin, kuin esim. siivooja. EI pahalla siivoojia kohtaan.

Näin jäät varmasti mieleen, ja tietty luot samalla oikein narsistisen kuvan arvoistasi.

mustikkaponi (Ei varmistettu)

Mikset oo enää 'Sparks? :(

Iaf, näyttää kivalta, jee!

Phiannan

Oi, Karkkiautomaatti. Legendaarisia soundeja teiniajoilta..

Jyri Öhman

Heh, Batemanin tyylissä on kyllä jotain houkuttavaa!

Mustis, 'Sparks oli yksi luku elämästä ja Arvoitus on seuraava. Kirjoittelu jatkuu hyvin samanlaisena, ei huolta!

Karkkiautomaatti on itselleni vähän uudempi tuttavuus, mutta ehdottomasti rakkautta ensi kuulemalta. Itseäni kuvaavampaa biisiä en oikein keksikään.

Neiti E (Ei varmistettu)

Minun mielestäni vielä aneemisempaa on se, että hieman yli kolmekymppiset kertovat itsestään esittelyssä kolme asiaa: naimisissa/ei, mahdollisten lapsien lukumäärä (tai ettei lapsia ole) sekä nimen.
Olisin mieluummin mukana tuossa parikymppisten esittelytavassa. Se on sentään vähän vähemmän aneemista. Vaikkei tosiaan mikään riemuvoitto sekään... :)

Kommentoi