Pitkä kuuma kesä ja muutama muu muuttuja

Ladataan...
Tomi Mustikka

Yksi elämäni kivoimmista illoista sai lähtösysäyksen yllä olevissa maisemissa. Päätettiin kaverin kanssa lähteä kuvaamaan Jätkäsaaren tyhjentynyttä satama-aluetta erään tulikuumana kesäpäivänä.

Merellinen miljöö ei tarjonnut oikeastaan muuta kuin pari kivaa kuvaa ja nestehukan, mutta metromatka Ruoholahdesta Kamppiin sai sitäkin suuremman roolin. Kamppiinhan ei voi luonnollisesti astua käymättä levykaupassa.

Ja levykaupassahan ei voi vierailla osallistumatta arvontoihin. Kaksi arpalippua sujahti huomaamattomasti lähes yhtä huonossa kuosissa olevaan laatikkoon kuin yllä olevan kuvan postilaatikko. Pääpalkintona oli lippu katsomaan jotain The Flaming Lipsiä, mutta sanotaanko nyt rehellisyyden nimissä näin, että samalla festarilla esiintynyt Mogwai olisi kiinnostanut rutkasti enemmän.

Seuraavana päivän lähdin pakomatkalle pari sataa kilometria kauemmas metsän keskelle keräilemään voimia tulevaan Ruisrockiin. Laiturilla rötköttäessäni kaveri soitti ja kertoi voittaneensa lipun kattomaan jotain emmätiiä The Flaming Lipsiä. Noh, sama arpaonni oli osunut omallekin kohdalleni.

Saman illan aikana piti päättää, ollako vai eikö olla Suvilahdessa seuraavana päivänä. Ja niinhän siinä sitten kävi, että aamun koittaessa ajettiin tuhatta ja sataa takaisin pääkaupunkiseudulle kauheissa festaritäpinöissä.

Se joku emmätiiä mikä, The Flaming Lips, osoittautuikin lopulta maailman parhaaksi livebändiksi. Sydän pakahtui sillä samalla sekunnilla, kun konfetit räjähtivät ilmaan, pallot pomppivat ihmisten käsien päällä ja teletapit hyppäsivät lavalle. 

Jos olette miettineet, voiko popmusiikki muuttaa maailmaa: katsokaa alla olevat kuvat, kuunnelkaa niitä seuraava kappale ja toivokaa peukalot pystyssä The Flaming Lipsiä ensi kesän Flow'hun.

Kuvat © Blodtørst

Share
Ladataan...

Kommentit

Flaming Lips räjäytti myös mun tajunnan. Olin edellisenä iltana ollut katsomassa Morrisseyta ja mulla nous ihan hirveä kuume tietty sunnuntaiksi. Seuraavana päivänä oli tietty lähtö Lontooseen. No vedin ihan hirveän määrän Finrexiniä, että pysyin jaloillani ja se kannatti. Oli ihan mieletön keikka! Toivottavasti tulee vielä mahdollisuus nähdä heput uudestaan.

Harmi, että tuli missattua mm. Henry Rollinsin spoken word-keikka. Oli aikoinaan Savoyssa niin päräyttävä, että olisi ollut kiva kuulla ukon höpötyksiä uudestaan. Ja olishan se Mogwaikin ollu "ihan kiva". :)

Tomi
Tomi Mustikka

Onneksi säkin pääsit paikalle! Olisi kyllä kyrpinyt niiin pahastai, jos tää olis jäänyt välistä.

Mäki olisin halunnu nähä Rollinsin, mutta ei ihan ehditty paikan päälle vielä silloin...

mj (Ei varmistettu)

hmm... minusta Flaming Lips ei sopisi musiikillisesti Flowhun vaan johonkin rokkifestareille. Kahdella sellaisella se onkin jo esiintynyt Suomessa. Lavashowkin toimi paremmin pimenevässä illassa luonnon keskellä.

Kommentoi

Ladataan...