Sanokaa jotain Riikka Pulkkisesta

Ladataan...
Inahdus

Koska Lily on demovaiheessa, kirjoitan demovaiheessa olevasta lukukokemuksesta. Tällaiseksi on muodostunut Riikka Pulkkisen Finlandia-ehdokkaana ollut Totta-romaani (Otava). En ollut aikoinaan Pulkkisen kehutusta esikoisesta Raja niin hirveän innostunut kuin kaikki muut, mutta pidin Pulkkista lupaavana esikoiskirjailijana kyllä. Odotin uutuutta uteliaana.

Nyt en meinaa päästä alkua pidemmälle. Siis kääk. Ensinnäkin aihe tuntuu vähän raskaalta - mies hoitaa syöpään kuolevaa vaimoaan. Huoh. Toiseksi Pulkkinen on kovasti taitava kirjoittaja, mutta mun makuun vähän liian vakava. Pidän kyllä runollisesta kielestä, mutta kaipaisin pientä keveyttä tai ironiaa johonkin väliin. Ehkä sitä vielä tulee, jos pääsen eteenpäin.

Seuraa täti-kommentti: välillä tulee tunne siitä, olisiko aihe vähän raskas nuorehkolle kirjailijalle? En pääse täysin imeytymään henkilöiden pään sisään ja ajatus alkaa harhailla. En tarkoita nyt sitä, että aiheet pitäisi valita oman iän mukaan, mielikuvitus sisältyy kirjailijoiden ammattivaatimuksiin.

Silti olen sitä mieltä, että näinkin suuri aihe vaatii kirjailijalta myös suurta kypsyyttä ja elämänkokemusta. Muuten lopputulos voi olla lattea tai päälleliimattu.

Koska en ole lukenut kirjaa edes puoliväliin, en sano tämän enempää. Jos jollain on järeämpi mielipide, odotan mielenkiinnolla?

Share

Kommentit

Chouchou

En tiedä järeästä mielipiteestä, mutta minä tykkäsin tästä kovasti! Pulkkinen kirjoittaa jotenkin niin kauniisti, että tämänkin kirjan lukemisesta nautin tosi paljon.

Turhat jorinat

Kas vain, minä tykkäsin Rajasta kovastikin. 'Totta' odottelee tossa lukuvuoroaan Nenäpäivän lopun -ja parin muun puolillaan olevan- jälkeen jonossa. Joten palataan asiaan piakkoin.

Mut yleisesti ottaen olen samaa mieltä -ja tätien kuuluukin pitää yhtä!- nuoret kirjailijanalut ei usein tajua, että heidän kuvitellut kokemuksensa jäävät lukijalle ontoiksi.  Tulee sama fiilis, kun lukiolaisen pöytälaatikkomatsuja lukiessa. Diippii, my ass :/

Vierailija (Ei varmistettu)

No itseäni Pulkkinen on aina ärsyttänyt enemmän kuin paljon. Kompleksinen ja mukafiksu entinen yleisurheilija, joka ajattelee sy-väa-ti. Raja oli mielestäni pelkästään naiivi, mutta koska ajattelin antaa toisen tilaisuuden vakuuttaa, luin myös Totta. Pidin siitä enemmän mutta ei Pulkkinen edelleenkään suosikkeihini lukeudu. Tietynlainen yritetty varhaiskypsyys, johon elämä ei kuitenkaan todennäköisesti ole tarjonnut kaikkia paukkuja ärsyttää. Annan vielä mahdollisuuden, joten tulen lukemaan kolmannen kirjan. Ja mahdollista toki on, että mikäli persoona ei ärsyttäisi, pitäisin jo nykyisistä enemmän. Mutta minkäs teet.

auroora (Ei varmistettu)

"Tietynlainen yritetty varhaiskypsyys, johon elämä ei kuitenkaan todennäköisesti ole tarjonnut kaikkia paukkuja ärsyttää."

Saanen vastakaikuna ihmetellä, mikä laittaa ihmiset epäilemään ettei Pulkkisen ikäluokan ihmiset vielä ole voineet kokea mitään tämänkaltaista?

Oma mielipiteeni eroaa näköjään teistä muista, sillä ehkä oma kokemus tuo erilaista näkökulmaa. Itse 20-vuotiaana koin saman äitiäni hoitaessa kuin kirjassa vaimoaan hoitava mies. Osittain pitkin hampain ja inhoa tuntien tartuin kirjaan. En uskonut, että se voisi vastata lainkaan totuutta. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja luinkin kirjan muutamassa päivässä.

Kirjasta löytyi paljon kohtia joihin samastuin täysin. Eihän se voi kaikkien tarinaa tietenkään kertoa, vaan sai se myös minut tuntemaan vihaa ja surua siitä, miksi kaikki tuntui menevän niin "helposti" kirjassa. Mutta voin kuitenkin kertoa, että itselleni kirja oli hyvä kokemus ja ehkä auttoi myös omassa surutyössäni.

Saara S.
Saara Sarvas

Pakko kompata aurooraa, vaikka omat kokemukseni eivät aivan samasta sopasta ammennettuja olekaan. Nuorena paljon asioita kokeneet kohtaavat usein valtavaa ikärasismia, myös omalta ikäluokaltaan, ja ongelma kulminoituu varsinkin sellaisilla aloilla, joissa "kokemus on valttia". 

Nuorena naisena ja varsinkin kirjailijana on varmasti paljon epäuskottavampi, ellei sitten tee ns. Oksasia (ei todellakaan sillä, etteikö ko. henkilö ansaitsisi saamaansa suosiota!) ja erottaudu massasta dramaattisesti joko olemuksellaan tai aiheillaan.

Olet kuitenkin juuri inspiroinut minut marssimaan kirjakauppaan ja poimimaan uuden Pulkkisen kainalooni. Palaan asiaan tuoreen mielipiteen kanssa, kunhan saan opuksen tarkempaan syyniin! ;)

 

 

-S

Joanna Palmén
Rönsy

Eikös kuitenkin ole eri asia arvioida kirjaa ja Riikka Pulkkisen haastattelusuorituksia? Löydättekö siitä kirjasta todella jotain sellaista, jossa lyhyehkö elämä näkyy? Itse en, mutta mä olenkin saman ikäinen kuin Pulkkinen.

Tykkäsin paljon Totta-kirjasta (ja edellinenkin oli muistaakseni positiivinen kokemus, mutta on päässyt jo vähän unohtumaan), tarina kulkee varsin sujuvasti ja naisten ja naiseuden kuvaus kerrankin ei ärsytä mua, siitä iso plussa. Joidenkin henkilöiden käyttäytyminen oli välillä vähän epäuskottavaa ja lopun tapahtumat aika överiä, mutta muuten oikein hyvä lukukokemus. Mutta joo, huumoria kannattaa ehkä etsiä jostain muualta.

Leposide

Ensin on sanottava, että luin kirjaa työmatkoilla. Kaksi kertaa ajoin pysäkkini ohi bussilla ja kerran junan konduktööri kehotti poistumaan, koska jo olimme olleet hyvän aikaa Helsingissä. Kun sitten juna ei päässyt lähtemään kotimatkalle (koska junan kuljettaja oli juuttunut junaruuhkaan Pasilan ja Helsingin väliin) ja odotimme yli puoli tuntia lähtöä, tiesin että kirja pysäyttää ajan ja voisimme lähteä koska tahansa, jos vain lakkaisin lukemasta. Kirjaa teki mieli lukea hitaasti.

Kirjassa itsessään ei ole mitään, mikä ylittäisi arkirealismin. Tunsin pahoja aavistuksia päähenkilön puolesta - ja olin lopussa helpottunut. Kun keksii ihmiselle elämän, ammentaa omasta kokemuksesta, ja jos projektiin antautuu liian intensiivisesti, on olemassa vaara, että fiktio alkaa kirjoittaa faktaa. Kirjan tekstissä fiktion kudokseen ilmestyneet hienovaraiset repeämät (joista menneisyyden faktojen limainen käsi hapuaa saunapuhdasta kaulaa) saavat aikaan reaktion, jossa lukija itse alkaa kirjoittaa rinnakkaistekstiä. Kutsuinkin kirjaa kauhuromaaniksi - jota se ei ole, mutta voisi olla, kuin David Lynchin Mulholland Drive - ja kirjan lopussa tunsin lukeneeni kaksi kirjaa, joista toinen oli ovelasti koodattu sen varsinaisen sisään (tai scifi-versiona: kirjan alussa lukijan aivoihin tartutettu itiö kasvoi vaihtoehtotarinaksi, jolla ei ollut onnellinen loppu).

Ainakin tässä painoksessa olleen redundantin loppulauseen luin, ja jätin sitten lukematta. (Kirja ei ollut minun, joten en käyttänyt tussia.)

Loistava kirja,  onneksi olkoon!

 

Ina
Inahdus

Hyviä kommentteja - kannustaa lukemaan eteenpäin! Pulkkinen on kirjailijana vähän samanlainen kuin Rimminen, molemmat jakavat mielipiteitä aika rajusti.

Ja siitä huolimatta, että Rimminen on mun ikäpolvea, en ole niin hirveän suuri Rimmis-fanikaan. ;) Ei kirjallisuudessa ole oikeasti iällä väliä, eihän me muuten luettais klassikoita ylipäänsä, enemmän kyse on tyylistä. Pulkkisen tyyli on vähän liian runotyttömäisen vakavaa mun makuun ja kirjallinen tyyli on aika pysyvää monilla kirjailijoilla iästä riippumatta. Samasta syystä tykkään Tuomas Kyröstä (jota monet inhoavat) ja Kyrön kirjat naurattavat mua paljon enemmän Rimmisen, jota taas pidetään suurena humoristina.

En ole muutenkaan erityisen kiinnostunut siitä, perustuvatko kirjailijan teokset jotenkin todellisuuteen vai ei (joskus se kääntyy jopa itseään vastaan, esim. Juha Itkosen uusimmassa Seitsemäntoista-romaanissa, josta ed. blogissa oli paljonkin keskustelua). Jostain syystä Totta ei muuten vaan oikein kolahda ja tunnu musta ihan aidolta  - sillä ei ole sinänsä mitään tekemistä sen kanssa, mitä kirjailija Pulkkinen on kokenut, ainoastaan sen, miten hän fiktiivistä maailmaansa kuvailee ja rakentaa. Ja näemmä mun omat vastaavat kokemukset ihmisten kuolemisesta ja vakavista sairauksista poikkeavat tästä. Sellaista on ihmisyys - jokaisella oma universuminsa. ;)

Muuten olen samaa mieltä siitä, että kirjoja ei pidä tuomita kirjailijan julkisuuden mukaan, vaikka teemme niin kaiken aikaa: siitä Sofi Oksanen on hyvä esimerkki. Monien mielestä hänen habituksensa ja mielipiteensä olivat niin rasittavia, että kirjoja ei tullut koskaan luettua, mutta Puhdistuksen ansiosta ne ennakkoluulot karisivat.

Toinen esimerkki on Peter Franzenin viime syksyn esikoisromaani, josta monet toteavat, että olipas hyvä kirja siitä huolimatta, että kirjailija on julkkis. ;)

noir sur blanc
Noiree

Vaikka en mikään kirjallisuuden suurkuluttaja olekaan, ajattelin silti kommentoida tänne, koska itsekin olen juuri lukemassa (suurinpiirtein puolessavälissä) kyseistä kirjaa.

Alkuun ajattelin, että kirjan aihe olisi liian 'kuolettava' minulle, mutta sitten nimenomaan runoileva ja kaunis kirjoitustyyli piti minut kirjan ääressä. Myös tapahtumapaikka Helsinki sekä opiskelijatyttö sai minut samaistumaan kirjaan.
Lyhyesti sanottuna, aion siis lukea kirjan loppuun ja toivottavasti myöhemmin myös Pulkkisen esikoisromaanin!

P.S. Hienoa, että täällä kirjoittaa myös joku kirja-alan asiantuntija ja aihe näyttää kiinostavan muitakin :)

noir sur blanc
Noiree

Vaikka en mikään kirjallisuuden suurkuluttaja olekaan, ajattelin silti kommentoida tänne, koska itsekin olen juuri lukemassa (suurinpiirtein puolessavälissä) kyseistä kirjaa.

Alkuun ajattelin, että kirjan aihe olisi liian 'kuolettava' minulle, mutta sitten nimenomaan runoileva ja kaunis kirjoitustyyli piti minut kirjan ääressä. Myös tapahtumapaikka Helsinki sekä opiskelijatyttö sai minut samaistumaan kirjaan.
Lyhyesti sanottuna, aion siis lukea kirjan loppuun ja toivottavasti myöhemmin myös Pulkkisen esikoisromaanin!

P.S. Hienoa, että täällä kirjoittaa myös joku kirja-alan asiantuntija ja aihe näyttää kiinostavan muitakin :)

Iisa

Olipa, Ina, ihan kuin toisinto mun Pulkkis-skenaariostani! Joulupukki toi toivomani uuden Pulkkisen, ja aloittelen sitä just. En vaan meinaa päästä alkusivuja pidemmälle, kun tähän pimeään vuodenaikaan ja ei niin energiaa uhkuvaan olotilaan vakava ja synkkä alkufiilis tuntuu kuin haudalta. Mutta aion tahkota, uskon että kohta kirja alkaa vetää. Etenkin nämä kommentit luettuani.

Ananas
Ananas ja Kookos

Olipas jänniä näkökulmia täällä. En nimittäin aikaisemmin ollut kuullut mitään negatiivista Riikka Pulkkisesta ja hänen kirjoistaan. Ilmeisesti olen jotenkin ohittanut kritiikin ja huomioinut vain kehut ja ylistykset. Tykkäsin tosi paljon Rajasta ja odotukseni Totta-kirjaa kohtaan olivat myös suuret. Ja ennen lukemista olin siis kuullut vain hyvää ja odotin lukukokemukselta suuria. Enkä pettynyt! Ahmin kirjaa malttamatta lopettaa ja joululomalla sukuloidessa oikein odotin että minun olisi vetäydyttävä ruokkimaan vauvaa, jotta saisin taas hetken lukea rauhassa.

Pidin kirjaa surullisista aiheista huolimatta jollain tavalla lämminhenkisenä ja pehmeänä. Tähän luulisin olevan syynä Pulkkisen miellyttävä kirjoitustyyli. Ja kun kerran tuo ikäkysymys on noussut jotenkin täällä, niin minä taas olen Pulkkisen kanssa samaa ikäluokkaa, jopa vähän nuorempi. Ehkä siksi en osaa nähdä epäuskottavuutta nuoren iän takia.

Komppaan noir sur blancia, hienoa että on tämmöinen palsta täällä!

Ina
Inahdus

Ihanaa, uusia lukijoita, tervetuloa! :)

Meillä oli ystävien kanssa eilen kiinnostava Pulkkis-keskustelu: yksi fani sai mut vakuutettua siitä, että Totta on syytä lukea loppuun, paranee kuulemma alun jälkeen.

Sitten ystävissä on se toinen porukka, joka on saanut Rajasta aikoinaan niin pahan allergiakohtauksen, ettei aio lukea Pulkkista enää ollenkaan. ;) Ts. joitain rasitti Rajan sillanpäämainen tyyli ja kielikuvat, nimenomaan moitittiin liiallista pehmeyttä ja runotyttöilyä - särmän puutetta valitteli joku.

Ja niinhän se on kaikkien kirjailijoiden kanssa: itse pidän Juha Itkosesta, mutta tiedän monia, jotka suorastaan vihaavat. Kielellisesti hajuton ja mauton kirjailija tuskin kiinnostaa ketään.

jukka s.

Lukijoiden kohderyhmä vaikuttanee liikaa. Vanhat päiväkirjat kaivettu esille ja hiukan päivitetty. Kustannustoimittaja vähän karsinut (liian vähän). Kuvat ja takakannen tekstit kuntoon. Kunnon puffausta ja hei, näillä mennään.

jukka s.

Niinhän siinä kävi. Kommentti koski Rajaa. Totta jää kirjaston hyllyyn.

Laila (Ei varmistettu)

Hei! Olet ensimmäinen Pulkkisen Totta -romaanille negatiivista arvostelua antava, johon täällä netissä olen törmännyt. Kaikki ovat kirjasta pitäneet ja sitä kehuneet. Myös pitkäaikainen ystäväni piti siitä. Kirja on kirjahyllyssäni odottamassa. Oikein jännittää, miten itse siihen suhtaudun.

Ina
Inahdus

Ja kun en ole just nyt jaksanut sitä lukeakaan pidemmälle, niin kannattaa tosiaan lukea itse. ;)

Kirjoitan usein myös niistä kirjoista, joista en ole ollut niin innostunut ja jotka ovat jääneet kesken jostain syystä, siitäkin huolimatta, että joskus joku loukkaantuu. Mielekäs ja kiinnostava kirjakeskustelu syntyy usein erilaisista näkemyksistä - keskusteluakin tulee yleensä enemmän niistä jutuista. Kirjailijoidenkin pitäisi selvitä sen faktan kanssa, että kaikki eivät voi tykätä.

Tiedän, että menen Totta-romaanissa vähän valtavirtaa vastaan, mutta ei se mitään, olen törmännyt myös ainakin yhteen tai kahteen ihmiseen, jotka eivät tykänneet Oksasen Puhdistuksesta. ;) Tiedän, kuulostaa mahdottomalta, mutta näin on.

Ehkä ihmiset ovat myös vähän varovaisia kirjoittamaan negatiivisesti; joku tuttu saattaa sen sijaan tulla sanomaan livenä olevansa samaa mieltä jostain kirjasta (nyt on esim. paljastunut jo useampi, joilta Totta on jäänyt kesken tai joille se oli pettymys).

Kommentoi

Ladataan...