Elämäni parhaat päätökset

Kaksi-nolla

Parhaat päätökset eivät koskaan ole suurimpia päätöksiä. Muuttaisinko toiselle paikkakunnalle? Jep, kannattaa kokeilla. Sitoudunko tähän ihmiseen loppuiäkseni? No jos katsot viikon kerrallaan, miten tulette juttuun. Vaihtaisinko työpaikkaa? Jos mietit tuota vielä toisen ja kolmannen kerran, vaihda - vaihtelu virkistää.

Jättimäisiltä tuntuvat päätökset kippaavat elämän kyljelleen hetkeksi, mutta sen jälkeen vieraalla paikkakunnalla asumisesta,toiseen ihmiseen sitoutumisesta ja uudesta työpaikasta tulee arkea. Suuri päätös unohtuu, ja se kaivetaan naftaliinista korkeintaan joskus laskuhumalassa lapsuudenystävän seurassa:  "Josh mä sillon oisin jatkanu Japin kansha, ihan kaikki ois nyt toishin."

Olen tehnyt niin sanottuja suuria päätöksiä, joita en ole jälkeenpäin muistellut elämäni käännekohtina. Uskon, että olisin päätynyt samantyyppiseen pisteeseen kuin nyt, vaikka olisin valinnut eri tavlla joissakin näennäisen kriittisissä tilanteissa.

Pystyn siitä huolimatta vaivatta nimeämään elämääni viime vuosina järisyttävimmin vaikuttaneet päätökset. Niitä on kaksi:

1.) En juokse muihin kulkuvälineisiin kuin lentokoneeseen.

2.) Käytän vain pehmeitä vaatteita.

Eivät kuulosta suurilta asioilta. Mutta juuri pienuuden kylkiäisenä tuleva konkreettisuus tekee niistä hienoja - ja on nivonut ne osaksi jokapäiväistä elämääni.

Ai että on helpottavaa kuulla kulman takaa kilkuttava ratikka ja todeta puolihuolimattomasti, että juu menköön. Voi olla että myöhästyn, mutta omapa oli valintani. Ohi hurauttava bussi ei tulistuta minua, ja siitä jos mistä tulee hyvä olo.

Pehmeiden vaatteiden herätyksen sain vaatekaupan pukukopissa. Ajatusketju meni jotakuinkin näin: Nämä vaatteet ovat ihania. Nämä kaikki ovat pehmeitä. Miksi käyttäisin vaatteita, jotka puristavat tai pistelevät? Nyttemmin olen uudelleenrakentanut tyylini puuvillamekkojen ja lököhousujen ympärille ja viihdyn nahoissani paremmin kuin koskaan. Minäkö vetäisin jalkaan piukat farkut? Muahhahhaa, sallikaa minun nauraa!

Suuret päätökset sen sijaan ovat hankalia ja pateettisia ja lipsuvat otteesta kuin saippua. "Pidän itsestäni parempaa huolta kuin aiemmin." Jaha. Millähän tavalla? "Olen vain sellaisten ihmisten seurassa, jotka antavat minulle enemmän energiaa kuin imevät minusta." No, mittaukset sitten käyntiin vaan. Jotta päätöksestä tulee osa arkea, sen pitää olla realistinen ja konkreettinen. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos käyttää päätöksessä komparatiivia, päätös jää hyväksi aikeeksi.

Viime vuosien tärkeimpiä päätöksiäni yhdistää näennäisen pienuuden lisäksi toinenkin asia: ne ovat syntyneet lomalla. Syvimmät elämäntoiveeni pulpahtelevat pintaan silloin, kun olen tylsistymistä lähestyvässä rentouden tilassa.

Jaa mitäkö pientä päätin pääsiäislomalla? En mitään. Kunhan pötkötin.

Mikä on sinun paras päätöksesi?

Kuva: Shutterstock Images

Kommentit

Roosa
Mangomalen

Ihastuttava kirjoitus ja mahtavat ohjenuorat.

Mindeka
Ma-material Girl

Elämäni parhain päätös oli edelleenkin luottaa aitoon rakkauteen ja että se kyllä osuu vielä minunkin kohdalleni. Kolmen katastrofin jälkeen olisi ollut houkuttelevampaa lähteä juosten  nunnaluostariin, mutta onneksi maltoin. Kolme vuotta tuon päätöksen jälkeen asun avoliitossa maailman upeimman miehen (=tasavertaisen kumppanin ja vankkumattoman luottohenkilön) kanssa, mahassa kuudetta kuukautta köllöttävä esikoispoika. Halkean onnesta.

Silloin tällöin kuitenkin ajattelen, etten saa hehkuttaa onneani liikaa, muuten jokin menee pieleen ;)

Tikli
Ranskalainen mies

Tuorein pieni mutta merkittävä päätös (vuoden alussa) oli olla täyttämättä kalenteria muilla kuin kivoilla asioilla ja sittenkin jättää enemmän tyhjiä päiviä viikkoon kuin täyteen buukattuja. Hyvin on toiminut tähän asti. Enää ei ahdista yhtään avata seuraavan viikon aukeamaa! :)

Mindeka
Ma-material Girl

Jäin miettimään tätä vielä illalla ja keksin toisenkin: Kun poltin tupakkaa 15v elämästäni, sanoin aina lopettavani kun olen raskaana. Yritin lopettaa monesti sitä ennenkin, muttei onnistunut. Kun talvella sitten testi oli positiivinen, loppui tupruttelu kuin seinään! Olin ehkä psyykannut itseäni kaikki nuo vuodet? :)

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Kuulostaa mainiolta, kaikki! Tikli sua vähän kadehdinkin tuosta päätöksestä. Toisaalta sovellan kyllä itse samaa vapaa-ajan kalenterissa - turha sopia joka illaksi jotain, ja velvollisuusmerkinnät minimiin.

JonnaPieni
Ihme ja kumma

Mindeka, täällä kanssa loppui tupakointi ja yksi parhaista päätöksistä ikinä. Itsellä ei toki ollut niin hienoa syytä kuin raskaus, mutta tulipahan lopetettua reilun 12 vuoden tupruttelu.

Muita parhaita päätöksiä? Hmm.

Ehdottomasti oppia päästämään irti. Asioista ja ihmisistä, jotka jättävät jumittamaan paikoilleen. Elämässä tulee edetä eikä polkea paikallaan. Tämän kun tajuaa, ymmärtää, miksi jotkut asiat/ihmiset jäävät siihen tiettyyn ajankohtaan elämässä ja toiset taas seuraavat läpi elämän.

Vielä yksi parhaista päätöksistä ja sekin viime kuukausilta. Muuttaa takaisin kotiseudulle. Kun viimein annoin hyväksynnän kulkea läpi jokaisen soluni kapinoinnin sijaan, iski helpotus, jota en ole tuntenut varmaan ikinä. Ja se päätös oli viimeinen pisara oman onneni yhtälöön, johon on jo 12vuotta kuulunut elämäni mies ja puoli vuosikymmentä nelijalkaisia.

Anna
Ai niin!

Arvostan ensimmäistä päätöstä. Huomaan Helsingissä miettiväni kerta toisensa jälkeen, mikä kiire ihmisillä on esim. metroon. Miksi sinne pitää juosta rullaportaita pitkin? Seuraava menee kolmen minuutin päästä. 

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

JonnaPieni, kotiseudulle muuttaminen on todella rohkeaa. Monesti on paljon rohkeampaa palata (tai jäädä) kuin lähteä, ihan sama, kuinka kuuma moottoritien sanotaan olevan.

Anna, mä melkein ymmärrän, miksi ihmiset juoksee metroon. Musta Helsingin metroasemat on todella ankeita paikkoja, ja en mieluusti hengaile niillä edes sitä neljän minuutin vuoroväliä. Mutta onneksi matkustan harvoin metrolla.

Pitää vielä kertoa, että olin ihan superylpeä, kun kaverini kertoi katelleensa bussipysäkille rynnivää ihmistä ja ajatelleensa, että Kati ei tekisi noin. Pysäkille maleksimisesta on tullut mun tavaramerkki. Voitto!

Hertta
Lilou's Crush

Hmm. AIkuisten oikeasti, paras päätökseni koskaan (jos sitä voi päätökseksi kutsua, asiat kun ovat herran hallussa) on ollut perustaa perhe.  Toinen on elää elämääni rehellisesti omana itsenäni kaikkialla, myös työelämässä: ammattitaitoani ei taatusti piiruakaan vähennä hymy, ystävällisyys ja välillä höpsöt jutut. Negatiivisia puolia en vieläkään ole kohdannut epäilyistäni huolimatta. Ja sitten niitä elämää muuten keventäviä juttuja: välttää vaatteissa keinokuitua ja ostaa aina mukavia yksilöitä :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.