Laatikon terävin veitsi

Kivistössä

Sinä sunnuntaina Kivistössä paistoi aurinko, linnut liversivät kevättä. Prässilammas vetäytyi jääkaapissa, joululahjaksi saatu pääsiäiseen säästetty sauternes oli jäähtymässä, ja saunakin jo vähitellen lämpeni kylpijöille. Itsetietoinen kotikokki pilkkoi vauhdilla ja tunteella alkuruoan vihersalaattiin viimeistä sipulinvartta. Viimeinen voimallinen veitsenveto oli muita erilainen.

MariMaalla: Herraisä!! Apua.
LiisaMaalla: Mitämitä?!
MM: Älä kato!

Kotikokkimme  tempoo sormensa päähän kasan talouspaperia rullasta.

MM: Verta, ÄLÄ KATO!

MM huomaa leikkuulaudalla pienen siivun ihmislihaa. Ja palasen pääsiäisen kunniaksi kauniin turkoosiksi huolella maalattua etusormen kynttä. Hitto jos LM näkee. Mistä sen tietää, jos se vaikka pyörtyy.

MM: Älä-älä-älä kato!!
LM: KATO MITÄ?!!!?
MM: Leikkasin etusormesta palan pois. Verta tulee. Aika paljon.
LM: Ai. Ottaisitko lasin punkkua. Voisin kaataa.

***    ***    ***

Myöhemmin, sormessa uskottava tuppo, verenvuoto vähentynyt. Lasissa punkkua.

LM: Missä se sormenpala muuten on?
MM: Biojätteessä. Eiks se sinne oikeestaan kuulu?
 

 

Share

Kommentoi