Dress like a parisienne

Laura de Lille

Minua huvittaa usein se, miten paljon ranskalainen tyylitaju saa hehkutusta osakseen. Puhe siitä, miten ranskalaiset naiset saavat lahjaksi virheettömän yhdistelytaidon jo syntymälahjana ja siitä, miten heillä on taito näyttää huolettoman eleganteilta vaikka likaisella tukalla ja eilisen illan maskarat poskillaan. Vraiment?

Suomalaisten kyvystä (tai kyvyttömyydestä) pukeutua hyvin käydään ikuisuuskeskustelua. Siitä, miksi suomalainen nainen pukeutuu milloin mitenkin: väärin, hyvin, liian juhlavasti, liian arkisesti, värikkäästi tai kliseisesti. Siitä, miten suomalaisen keskivertonaisen päivittäisen tyylin määräävät käytännöllisyys, helppous ja vallitsevat sääolosuhteet - siis vähän liiankin kanssa. Missä ovat kaikki päättömät, epäkäytännölliset pukeutumisratkaisut? Sateessa ja loskassa ilman kumppareita ja sadetakkia taapertavalle yksilölle ei paljon empatiaa heru. Niin makaa kuin petaa, eikö vain? Silkkiseen kukkamekkoon pakkasolosuhteissa pukeutuva on ansainnutkin kaiken kuittailun juhliin menemisestä!

Täytyy myöntää, että tästä vapaudesta olen Ranska-aikani eniten nauttinut. Pariisissa ei ole rikos olla turhamainen. Se, että epäkäytännölliset hörhelöt ja korkeat korot eivät aiheuta reaktioita yhdenkään ohikulkijan naamataululla, ruokkii entisestään naisellisen pukeutujan itsetuntoa.

Mitenkään kekseliäänä en tosin ranskalaista tyyliä pidä. Jos totta puhutaan, voisin kutsua sitä jopa tylsäksi. Samoja juttuja neljä vuotta paraatipaikalta katsoneena en jaksa kuunnella enää yhtään hehkutusta mustista perfecto-nahkarotseista, ballerinoista, raitapaidoista ja boheemista ja meikittömästä, tukka sekaisin-lookista. Milloin esimerkiksi kouluni 98 prosenttisesti toistensa klooneilta näyttävistä tytöistä tuli yhtäkkiä hyvän maun sanansaattajia?

Niin paljon kuin uskonkin tietynlaiseen pukeutumisen kultaiseen keskitiehen, minulla on vasta täällä tullut ikävä kaikkia suomalaisen tyylin kritisoituimpia elementtejä. Kaikin puolin täydellisen, pienillä ballerinoillaan katukivetyksiä sipsuttelevan Kate Moss-kopion sijaan näkisin ihan mielelläni välillä ylilyöntejä, keskenään riiteleviä kuoseja ja sukkia sandaaleissa. Onko hiirenharmaa, mauton ja väritön lopulta yhtään sen parempi kuin räävitön joulukuusi? Ei välttämättä.

Kuvat: Lancel, Petit Bateau, Maje & Repetto

Share

Kommentit

häkkilintu

Suomalainen tyylihän on just siksi mahtavaa, että koskaan, kun aamulla herää, ei voi tietää minkä näköisiä ihmisiä päivänaikana näkee. 

Ja minuakin on aina vähän ihmetyttänyt, mitä uskomattoman tyylikästä siinä on, että osa pariisilaisista pukeutuu samalla tapaa kuin viimeset 80 vuotta on pukeuduttu. Synnynnäistä tyylitajua? Enkä muutenkaan tajua, miksi tyylin mekoiksi kutsutaan kaupunkeja, joissa ihmiset painelevat kaikki melko identtisissä lookeissa. Pariisi, Milano, Tukholma, New York... tosi tylsää massaa pidemmän päälle. Kyllä katukuva aina "kylähulluja" tennissukat & sandaalit -pukeutujia kaipaa.

apret (Ei varmistettu)

Jos tylsästä pukeutumisesta puhutaan niin tervetuloa Brysseliin. Jisses, että on harmaata! Antwerpen onkin sitten kuulemma jotain aivan muuta, kuulopuheiden perusteella, en vielä ole itse ehtinyt paikan päälle tilannetta tsekkaamaan.

Bisquits (Ei varmistettu)

Hauska teksti, Laura! :-) Mainitsemasi tyyli on näkysällä muutamassa muotiblogissakin, ja näitä aina ylistetään muodin edelläkävijöiksi, mitä olen usein ihmetellyt. Muka-boheemi mustapainotteinen prätkäbootsi-look on minustakin kaukana kekseliäästä, mutta kukin toki tyylillään. Täällä Hollannissa näkyy muuten paljonkin mielenkiintoista ja värikästä pukeutumista, joka ei ehkä aina ole niin muodikasta, mutta kiinnostavaa kyllä.

P.S. Omistan muuten yhden Petit Bateau -puseron, jei! :-)

www.kermakeksit.blogspot.com

Fifin Fiinit Fiilikset (Ei varmistettu)

Minua huvittaa suunnattomasti suomalaisten naistenlehtien hehkutus "ranskattarien eleganssista ja lyömättömästä tyylitajusta", aivan kuin Ranskan kansalaisuus olisi jokin tyylikkyyden tae ja kaikki ranskattaret kulkisivat Chanelin jakkupuvuissa LV:t kainalossa ja Louboutinien korot kopisten. Toki sellaisiakin löytyy, mutta totuus on, että hyvin suuri osa ranskalaisista naisista kulkee aivan tavallisen näköisenä. (Tosin minä en asukaan Pariisissa vaan maakunnissa.)

Esimerkiksi paras ystäväni ei voisi vähempää olla kiinnostunut muodista ja tyylikkyydestä. Pääasia, että vaatteet ovat ehjät ja puhtaat ja ennen kaikkea mukavat ja käytännölliset, ja sama pätee kenkiin. Ystäväni ei ole koskaan käyttänyt korkokenkiä eikä meikannut. Hän ei voi ymmärtää mieltymystäni merkkilaukkuihin: miksi maksaa paljon pelkästä merkistä, kun muutamalla kympillä saa riittävän ison laukun, johon mahtuvat kaikki päivittäiset tavarat ja jota käytetään hajoamispisteeseen saakka? Jopa alusvaatteissa hän suosii Sloggeja yms. eikä ikinä suostuisi pitämään yllään mitään kaunista mutta epämukavaa. Itse asiassa tämän ranskattaren tyyli on paljon lähempänä suomalaista farkku- ja läskipohjakävelykenkätyyliä kuin periranskalaista eleganssia. Joskus tekisi mieli esitellä ystäväni jollekin suomalaiselle muotitoimittajalle hyvänä esimerkkinä "epätyypillisestä" ranskattaresta.

Marjaana (Ei varmistettu)

Entinen brittikämppikseni on puoliksi ranskalainen ja hän tuhahti huvittuneena kun kehuin ranskalaista stereotyyppistä tyyliä. Hänen mielestään ranskalaiset näyttävät usein homssuisilta verrattuna britteihin..

Vierailija (Ei varmistettu)

Jep, olen samaa mieltä. Pariisissa ei todellakaan törmää alakulttuureihin tai riskinottoon missään muodossa. Skaala vaihtelee boheemin mukarennosta "vedin nää kaapista ekana päälle ja kas, mätsää täydellisesti" -tyylistä siihen varman päälle pelattuun, ei koskaan liioittelevaan naisellisuuteen (vrt. brittinaisten grooming-kulttuuri, joka on kaikessa överiydessään melkein hauskaa).

Vierailija (Ei varmistettu)

Minua taas huvittaa suunnattomasti se, että erilaisuus ja massasta poikkeaminen nähdään pelkästään hienona juttuna. No, asioilla on kai aina kaksi puolta. :)

Stazzy
Stazzy

En ole muoti-ihmisiä, mutta ranskalaistyylin geneerisyys on tullut kyllä huomattua. Täältä jotenkin puuttuvat katukuvasta ihan kokonaan ne semmoiset "ernut". Tämän huomatakseen ei tarvitse kuin kulkea tarpeeksi usein yläasteen tai lukion porttien ohi.

Sitten, jos neljääkymppiä lähestyvälle naiselle iskee halu olla erilainen, hän valitsee ne semmoiset epäsymmetriset hörselökerrosmekot à la LMV ( http://www.lmv.fr/ )

Tavallaan aika tylsää, itsekin on hieman tasoiteltava pukeutumistaan jos ei ihan silmätikkuna halua olla. 

Laura Pollari
Laura de Lille

 

Häkkilintu, Sinä sen sanoit! Hyvä, että on myös ihmisiä, jotka ravistelevat pukeutumiskliseitä ja niitä yleisesti "hyväksyttyjä" juttuja -  vaikka sitten niillä tennissukilla. Pistää naurattamaan monesti se, että ranskalaiset suhtautuvat englantilaiseen tyyliin niin nihkeästi ja pitävät sitä jopa vulgaarina. Olen vain ajatellut monesti itsekseni, että no, ainakin sillä puolella kanaalia uskalletaan vetäistä päälle muutakin kuin harmaa mekko ja mustat saappaat? 

apret, Brysseliä en ole vielä kerennyt tsekata, mutta Antwerpenistä (tai Anversista kuten meilläpäin sanotaan!) oon kyllä kuullut juttua :)

Bisquits, hei taas pitkästä aikaa! :) Samaa mieltä kanssasi. Jokainen tyylillään, ja henkilökohtaisesti minua ei liikauta myöskään se, jos joku haluaa sen prätkärotsin pukea päälleen. Mutta kuten tekstistä ehkä pystyi ymmärtämään, minua ärsyttää ajattelutapa, jonka mukaan on vain yksi tapa olla tyylikäs. Esimerkiksi mustaa ei ole alettu käyttää arkipukeutumisessa oikeastaan kuin 90-luvulta lähtien. Ovatko ihmiset olleet tätä ennen, no, tyylittömiä?

Fifi, pisti naurattamaan tämä kommentti! Ymmärrän hyvin, mistä puhut. Pariisilaiset ovat ihan oma lukunsa pukeutumisen suhteen, ja huvittaa miten muu maailma ajattelee sitten heidän edustavan koko muuta maata. Tosi asia on, että suurinta osaa ei pukeutuminen voisi vähempää kiinnostaakaan. Vaikkapa sitten tuota ystävätärtäsi :)

Marjaana, Aika jännä! Niin ne sanoo? :)

Vierailija, et ole näköjään ensimmäinen, jolla on käynyt tämä Ranska-Britit-esimerkki mielessä! Mutta eikö tämä ole nyt vähän samanlainen juttu kuin suomalaisten ja ruotsalaisten välillä? Sanottavaa löytyy aina, ja ei läheskään aina pelkästään positiivista sellaista :)

Vierailija2, Niinpä. Sehän koko kirjoitukseni pointti olikin! Nähdä ne kaksi puolta :)

Stazzy, haha! Päivän naurut. En ollut koskaan kuullut LMV:stä aikaisemmin (tai en tiennyt, että niiden hörhelömekkojen takaa löytyi oikeasti joku merkkikin!) :) Eikö Suomessa ole vähän sama juttu Marimekon raitapaitojen ja muiden merkin klassikoiden kanssa?

Ella B (Ei varmistettu)

Olen myös ihmetellyt ihan samaa. Tuntuu, että värit eivät pahemmin ranskalaisten vaatekomeroon eksy, helppoahan sitten on olla oikein tyylikäs ja elegantti kun latoo mustaa harmaata ja ehkä vähän beigeä tai valkoista näin kevään kynnyksellä päälleen. Täälläpäin on myös suosittuja raidat ja talvella oli myös ruutupaidat. Perinteinen raitapaita yhdistettynä farkkuihin tai mustiin housuihin, eipä uskaliaisuus päätä huimaa, vaikka kyllähän tuo hyvältä näyttää!

cointreau (Ei varmistettu)

Olet Laura niiiiin oikeassa! Helsinkiläiset on mun mielestä paljon luovempia pukeutujia oikeastaan. Ihan blogi sinulla, aina ilo lukea :) Gros Bisous!

Kommentoi