Madame Grès, kankaanveistäjä

Ladataan...
Laura de Lille

Sydämeni särkyi tällä viikolla. Ja minäpä kerron teille miksi.

Kun kuulin joku aika sitten Madame Grès'lle, eli yhden 1900-luvun lahjakkaimman muotisuunnittelijan luomuksille avattavasta näyttelystä, en ollut pysyä tuolissani.

Tämä ranskalainen rouva, oikealta nimeltään Germaine Krebs, ei itse asiassa koskaan halunnut tehdä muotia. Hän halusi kuvanveistäjäksi. Mutta koska asiat harvoin menevät suunnitellusti, kangas sai lopulta kelvata. Vaatteiden tekemisen perustaidot hän opetteli pariisilaisessa ateljeessa oppitytön pestissään, mutta näki paremmaksi olla syventämättä niitä sen enempää, koska piti iänikuisia tekniikoita tylsinä. Hän päätti keksiä omansa. Lopputulos? Kaikki 30-80-lukujen välillä tehdyt henkeäsalpaavat mekot ja vaatteet, jotka kuorivat esiin naisesta kuin naisesta antiikin jumalattaren. 

 

 

Muuta ei sitten Germaine Krebsistä paljon tiedetäkään. Tämä äärimmäisen yksityinen rouva antoi vain harvoja haastatteluja elämänsä aikana. Vähäpuheisen, myös mykäksi kutsutun suunnittelijan yksi harvoista sitaateista koski 60-luvulla syntynyttä valmismuotia. Sitä hän kutsui vaatimattomin sanankääntein "prostituutioksi".

Ja tässä sitten tämä sydäntäsärkevä kohta: kun 1940-luvun alussa Germaine Krebs avasi oman muotitalonsa, hän otti käyttöönsä taiteilijanimen Madame Grès. Se oli puolianagrammi hänen maalariaviomiehensä Sergen etunimestä. Näin rouva halusi osoittaa miehelleen, kuinka pohjattomasti hän tätä rakasti.

Mutta niin kauniiksi eleeksi kuin nimenvaihdos olikin tarkoitettu, miehelle se oli liikaa - rouvan palavasta rakkaudesta ahdistuneena mies pakkasi laukkunsa ja muutti Tahitille vähän talon avaamisen jälkeen. Madame Grès ei enää koskaan nähnyt aviomiestään ja eli loppuelämänsä yksin pelkästään työlleen omistautuneena. Kun suunnittelija kuoli ranskalaisessa vanhainkodissa ihmisten unohtamana vuonna 1993, jopa lehdistö noteerasi hänen poismenonsa vasta vuotta myöhemmin. Mutta onneksi Madame Grès'n työ ei unohtunut.

 

Jumalatar-mekkoja voi käydä katsomassa 24.heinäkuuta asti täällä: 

Musée Bourdelle, 16 rue Antoine Bourdelle, 75015 Paris.

 

Kuvat: Metropolitan Museum of Art

Share

Kommentit

sade

Voi mikä tarina. Meni ihan kylmät väreet. :)

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Ihania, veistoksellisia pukuja. Ja kaunis tarina.

La Vita è Bella (Ei varmistettu)

Pidän tällaisista jutuista tavattomasti !

(Ei varmistettu)

mistä hait tietoa hänestä ? kävin katsomassa näytelyn ja ihastuin ikihyviksi :D nyt teen hänestä koulussa esitelmää.

Laura Pollari
Laura de Lille

Luin hänestä artikkelin ilmaisjakelulehdestä :)

Kommentoi

Ladataan...