Viime vuosien blogityylit

Laura de Lille

Nyt tulee kolme vuotta täyteen siitä, kun aloitin blogin pitämisen. Sen kunniaksi päätin tehdä pienen katsauksen menneiden vuosien tyyleihini. Johtopäätös: olen näyttänyt oikeastaan samalta koko tämän ajan ja ainut muuttuva tekijä tyylissäni on tainnut olla otsatukan pituus. Huolestuttavaa?

Monesti kuulee ihmisten puhuvan siitä, miten jossain vaiheessa se oma tyyli löytyi. Itse en edes muista kunnolla aikaa, jolloin en olisi jakanut samaa näkemystä kauniina pitämistäni asioista ja pukeutunut (tai ainakin halunnut pukeutua) tällä lailla.

Pienen kaupungin kasvattina muistan tosin sen ainaisen ahdistuksen kivojen vaatteiden puutteesta, ja jo silloin uhosin vielä joku päivä pukeutuvani juuri niin kuin halusin. Uskaltamisen puutteesta ei tosin ole ikinä ollut kyse, ja olenkin kulkenut teini-ikäisestä lähtien juuri niissä vaatteissa, joissa olen tuntenut oloni sillä hetkellä kotoisammaksi.

Miltä nämä blogivuodet ovat sitten näyttäneet? Katsotaan!

Vuonna 2008 siisteimpiä juttuja olivat American Apparel-hameet, violetti ja Sonia Rykiel. Ja mitä ilmeisemmin myös mielivaltainen printtien sekoittelu keskenään. Moisen olen tosin sittemmin lopettanut. Kiitos Pariisi?

Vuonna 2009 innostuin kovasti harmaasta. Sen verran kauneudentajuni siis antoi kuin antoikin periksi asfaltinharmaalle Pariisille, ja se on edelleenkin yksi luottoväreistäni. Samana vuonna koin rakkauden kesän myös vedenvihreiden farkkujeni kanssa. Ah! Pitäisiköhän ne kaivaa taas kaapista?

Viime vuonna sain malttia kasvattaa otsatukan pois ja kuljinkin siitä suurimman osan huolettomasti ilman. Miksei kukaan kertonut, että kesä otsatukattomana on yhtä helppoa? Viime vuonna innostuin roosasta ja nude-sävyistä. Niitä tuli yhdistettyä aivan luvattoman paljon vihreään. Niin paljon, että opettajani huomautti asiasta. Silloin tiesin, että muutoksen olisi tapahduttava. Auts!

Tänä vuonna olen pitäytynyt viimeisen vuoden aikana hyväksi todettuihin juttuihin, vaikkakin tyylistäni on tullut taas pitkästä aikaa aavistuksen leikkisämpi. Jadenvihreä ja jopa petroolinsininen (!) houkuttelevat tällä hetkellä hurjasti, ja ei siitä roosastakaan ihan täysin olla vielä irti päästy. Ehkä sitten ensi vuonna?

Share

Kommentit

Roosa
Mangomalen

Ihana katsaus!

T. Roosa, joka on myös heikkona roosaan.

Hertta
Lilou's Crush

Onpa ihana katsaus! Ehtisiköhän sitä tehdä samanmoisen, sepäs vasta olisikin hauskaa! kurjuus, että Indiedaysin aikaiset postaukseni vain kuvien osalta hävisivät bittiavaruuteen, eli aika iso aukko olisi asukuvissa. -Joiden otossa muuten täytyy muutenkin ryhdistäytyä, ei voi edes valon puutetta enää syyttää!

Hellevi (Ei varmistettu)

Olen seuraillut blogiasi vasta vuoden alusta, joten ei ole pistänyt silmään: mistäs päin Suomea olet kotoisin? :)
Tyylisi on kyllä ollut ihana alusta asti: harmi että löysin tänne vasta näin myöhään!

Ai niin, olen se joka aikoi kokeilla sitä ihanaa (Pikku-Heidi) lettikampausta jonka esittelit jo ajat sitten: kokeilin sitä, ja rakastuin! Käyttäisin useamminkin jos liikkuisin enemmän ulkona = jaksaisin panostaa ulkonäköön. ;) Söpömpää kampausta saa hakea.
Itse asiassa kokeilin myös iloisenväristä huivia hiuspantana, ja sitä tyyliä taas suosin kotioloissa, eipähän rasitu hiukset tiukoista ponnareista. :)

Laura Pollari
Laura de Lille

Roosa, ihanaa! Olette parhaita :)

Hertta, ryhdistäydy ihmeessä! Mulla on ainakin sun asukuvia ikävä! :)

Hellevi, Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, mutta vietin teinivuoteni Kainuussa. Ihana kuulla, että olet kokeillut lettikampausta! Olen itse sen verran laiska hiustenlaittaja, että se on oikeastaan ainut viritys, johon olen lähtenyt itsekin mukaan. Laita nyt ihmeessä kuvaa tulemaan! :)

Kommentoi