Viimeistä viedään

Laura de Lille

Nyt tulee kysymys, jonka esittäessäni tunnen tekeväni karhunpalveluksen muille lajitovereilleni: miksen saa olla opiskelija vielä vähän pitempään?

Jos rehellisiä ollaan, en pidä ajatuksesta, että joutuisin kärvistelemään enää yhtään ylimääräistä tenttiviikkoa (jotka tuntuvat siltä kuin istuisi yhä uudelleen ja uudelleen, kerta toisensa jälkeen Suomessa ylioppilaskirjoituksissa virallisine valvojineen ja vessataukoineen) enkä myöskään suoraan sanottuna kilju innosta ranskankielisten esitelmien pitämisestä. Varsinkaan silloin kun tulee ajatuskatko. Mutta on tässä köyhässä opiskelijaelämässä hyviäkin puolia - vapaus ja tunne siitä, että kaikki ovet ovat vielä auki. Ja totta kai opiskelijalla on myös lupa erehtyä ja tehdä virheitä. Oikeassa elämässä töppäyksistä saa kenkää.

Yhden ajanjakson päättymisestä kertoo myös se, että minulla alkaa ensi viikolla vihoviimeinen Semaine mode, eli kouluni muotiviikko, jolloin muotialan ammattilaiset tulevat pitämään meille luentoja ja teemme aiheeseen sopivia vierailuja. Näihin viimeisiin kolmeen vuoteen on mahtunut kaikenlaista, ja tuntuu oudolta, ettei moista mahdollisuutta tule kenties enää koskaan. Tällä viikolla meillä käy muun muassa Louis Vuittonin projektipäällikkö, Agnès B:n asusteosaston johtaja ja Leviksen entinen viestintäpäällikkö. Myös luennot eettisestä muodista ja miestenvaatteiden markkinoinnista ovat tiedossa, ja käymmepä muun muassa myös Musée de la Contrefaçonissa (= väärennettyjen tuotteiden museossa) lakitunnin puitteissa. 

Mutta näin se nyt sitten on. Ei kai tässä auta nyt muuta kuin yrittää ottaa näistä viimeisistä kuukausista kaikki irti. Mutta jos ei kerrota kenellekään - ajattelin kyllä olla opiskelija ainakin tuonne ensi joulukuuhun asti. Henkisesti.

Share

Kommentit

Katjuska (Ei varmistettu)

Opiskelu on mahtavaa aikaa! Kaikki ovet ovat avoinna ja tuntuu, että kaikki on tulevaisuudessa mahdollista. Lisäksi opiskelussa viehättää vapaus, työelämässä kun mennään sen mukaan mitä muut käskee tai tiedossa on vaikeuksia. :) Mutta toki työelämässäkin on puolensa: lomat saa viettää palkan kera ja rahaa jää enemmän viettää sitten sitä mukavaa vapaa-aikaa. Kaipa se siis niin on, että aikansa kutakin ja kaikkeen tottuu. Mutta ymmärrän hyvin sinua, sillä olen aina tykännyt opiskelusta. Nimin. 13 vuotta opintoja takana peruskoulun lisäksi. :)
Ps. Mukavaa, kun olet taas linjoilla!

Laura Pollari
Laura de Lille

Olen samaa mieltä kanssasi! Myöskin siinä että aika aikaansa kutakin :)

Ja mukava, että myös SÄ olet takaisin linjoilla! :)

Bisquits (Ei varmistettu)

Mä aloitan opiskelun uudestaan syyskuussa - tosin vain osa-aikaisena ja yhtenä (koko)päivänä viikossa - ja mielessäni on jo nyt monta ajatusta tuleviin opiskeluihin liittyen! Toisaalta puhkun intoa siitä, että pääsen opiskelemaan kivaa alaa, toisaalta taas stressaan, osaanko enää... Edellisen tutkintoni suorittamisesta kun on jo niin monta vuotta, ja olen tottunut tässä välissä ihan toisenlaiseen elämään. ;-)

Laura Pollari
Laura de Lille

Totta kai osaat! Saat sit kertoa miten opinnot lähtee käyntiin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin samat fiilikset! Itse teen gradua, joten opiskelusta on vain se tylsin osa jäjellä :( Kaikkein eniten pelottaa jättää taakse tämä lämminhenkinen kampus ja mahtavat opiskelukaverit, kun tietää että vain murto-osaan tulee pidettyä yhteyttä..

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei! Oletko suunnitellut tekeväsi maisterintutkintoa tuolla ISEM:ssä? Tiedätkö millainen tuo vuoden kestävä ohjelma on ja onkohan opintoihin mahdollista saada rahallista tukea mitenkään?

Kiitos jos ehdit vastata!

Kommentoi