Aaaah-vo-ka-do

Laura loves

Ruokabloggarit ovat viime aikoina luetelleet muonavarastojensa kulmakiviä. Koska minua odotellaan olohuoneen puolelle nauttimaan jokailtaista The Wire -annosta (oo, kunhan pääsen kirjoittamaan Wirestä!), huudan vain ensimmäisenä mieleen tulevat: Vilmusen ruisleipä (oo, kunhan pääsen kirjoittamaan Vilmusen ruisleivästä!), Oivariini, rasvaton luomumaito, avokado. (En sukella tässä merkinnässä kuivakaappiin ollenkaan.)

Muljauttelin silmäni kipeiksi, kun kauppoihin ilmestyi ready-to-eat -avokadoja. (Aikanaan meinasin kuolla nauruun hollantilaisessa supermarketissa, jossa näin pieniä, valmiiksi kuorittuja porkkanoita napostelutötteröpaketissa. "Suomessa ei koskaan myytäis tällaista!")  Tässäkin asiassa olen osoittaunut mitä taitavimmaksi takinkääntäjäksi: nykyään ostan vain kyseisiä syöntivalmiita avokadoja. Onhan se luksusta, että tietää saavansa kypsän kaverin! (Männäpäivien "venäläinen" avokadoruletti, en kaipaa sinua. Raaka, raaka, raaka, raaka, raaka, oho kypsä, vau!)

Avokado on sellaisenaan paras aamiainen, välipala, iltapala. Leivän päällä se on parasta - niin tumman kuin vaaleankin. Salaatissa. Missä vaan. Elämä ilman avokadoa on teeskentelyä.

Share

Kommentit

L.Kax (Ei varmistettu)

Mut arvaa tääl taas avokadot on usein jopa ylikypsiä. Kiva kokeilla kaupassa läpi jotain 18 vaan siks, et löytäis jonkun riittävän kovan. Ensin olin ihan fiilareis, et jes kohtuuhintasia ja kypsiä, mut nyt ostan taas tarkotuksella kovia, ni ei tarvii sit ainakaan mitään sisältä mustunutta mössöä vetää naamaan.

Tää on nyt kuohuttanu mun mieltä jo useamman viikon, että kiitos ny et pääsin sit sanomaan.

Kommentoi