Kadonnut: Tiffanyn timanttisormus!

Ladataan...
Laura loves

Tämä on hieman vinksahtanut prinsessasatu. Kun pysähdyin elämäni ensimmäistä ja ainoaa kertaa Tiffany & Co:n liikkeen eteen New Yorkin 5th Avenuella, taikavoima veti minut sisään. Taikavoimilla tarkoitan vuosien aivopesua, romanttisia elokuvia ja Sinkkuelämiä.

Poikaystäväni jäi kadulle seisomaan muovikassin kanssa. Lampsin suoraan kihlasormusosastolle, pyysin esille alle 3000 euron timanttisormukset, eli ne halvimmat, ja aloin sovitella.

Halusin sellaisen timanttisormuksen kuin Aku Ankoissa. Nurinkurin käännetyn pyramidin mallisen. Ja neliskanttisen kiven. Siispä prinsessa-mallinen dimangi, Tiffanyn nimikkoistutus, rinkulamatskuna platina.

Sormuksen myi minulle fiini leidi nimeltä Patience Brown. En tule koskaan unohtamaan tuota sointuvaa, arvokasta nimeä. Kun luottokorttini kiikutettiin varmistettavaksi johonkin holviin, Patience rupatteli niitä näitä ja kyseli kotimaastani. Suomestako! College-aikoina Patiencen ja kämppisten soluasunto oli koristeltu Marimekon kankailla. Märimekköy! Haluaisinko mahdollisesti samppanjaa?

Sitten sormeni mitattiin, ja sormus lähti muokattavaksi nakkisormeeni sopivaksi. Kävimme MoMassa katsomassa tairetta ja saavuimme jokusen tunnin päästä takaisin. Poikaystävä jäi taas kadulle päivystämään.

Mies nimeltä Tim antoi minun sovittaa mittoihini räätälöityä sormusta ja pyysi katsomaan sitä peilistä. Hävetti peilata nakkisormea ja timanttia, joten vilaisin peiliin vain nopeasti. Tim kysyi, tahdonko sormusrasian ympärille rusetin. Totta kai!

Sitten sain käteeni turkoosin rasian ja turkoosin kassin. Hyvästi.

Pihalla lykkäsin koko puketin poikaystävälle. "Anna tämä minulle sitten, kun haluat naimisiin. Jollet halua kymmenen vuoden sisällä, otan timantin haltuuni ilman kosintaa."

Tiedättekö, kuinka kauan tuosta päivästä on nyt kulunut? Kaksi vuotta ja kaksi kuukautta. Kotonani on mitä luultavimmin Tiffanyn timanttisormus, my precioussss, enkä ole nähnyt sitä yli kahteen vuoteen! Saa nähdä, pitääkö odottaa vielä kahdeksan vuotta vai ropsahtaako se sormeen aiemmin.

Olen silti ylpeä tästä beyoncemaisesta vedostani, heh. The rock I'm wearing (no ehkä joskus) / I bought it / 'cause I depend on me, tralalaa, diibadaaba. Oikeasti kyse on siitä, etten koskaan tahtoisi maksattaa hillittömiä summia kenelläkään jonkun helyn takia. Jos jotain noin turhaa haluaa, niin kyllä siitä pitää itse maksaa. Nääs.

Parasta tässä on se, etten ole tyyliltäni yhtään timanttisormus. Odotan sitä, että saan parittaa sen leidilaikkiuden multihuipentuman lyhyiden kynsien ja lohkeilleen mustan kynsilakan kanssa. Aah.

Näen timantista säännöllisesti unia. Käyn Tiffanyn sivuilla engagement ring -generaattorilla rakentamassa sormustani uudelleen ja uudelleen, jotta muistaisin, miltä se näytti.

Mikä huolestuttavinta, näiden kahden vuoden aikana yritys on lopettanut prinsessa-mallisten timanttien istuttamisen sormukseen Tiffany-tyylillä. Se ei kuulemma sovellu prinsessakiviin. (En osaa tätä terminologiaa suomeksi, ette ehkä ymmärrä sanaakaan sepustuksestani. En minäkään.) Suomeksi luulen tuon tarkoittavan, että timanttini tippuu sormuksesta samana päivänä, kun laitan sen sormeen.

Mutta minusta jo tämä pelkkä tarina on tuhansien eurojen arvoinen.

Share

Kommentit

Saara S.
Saara Sarvas

Voi en KESTÄ! 

Mä oon niiiiin samanlainen. Musta tuntuu, että teen jonain päivänä saman setin sinun inspiroimanasi!

Aurora Pöntinen

Aivan loistava juttu! Mäkin päätin just nyt, tällä sekunnilla, että ostan oman kiveni itse. Naimisiinmenoa tosin ei ole näköpiirissä, mutta sehän kuuluu melkein juttuun ;)

inke

Olen sanaton - paras tarina hetkeen!

Magpies Gems

Harakkana osaan arvostaa kaikkea kiiltävää. Sormus on upea ja tarina inspiroi omatoimisuuteen :)

häkkilintu

Ihana tarina <3

Timanttia en kyllä itse ikinä ostaisi. Nykymaailman tilanteessa ei ikinä tiedä, kuinka monta tyyppiä on murhaistu yhden aion kiiltävän kiven takia. Jos menen ikinä naimisiin, mitä kyllä hieman epäilen, teetätän rinkulan omien, eronneiden vanhempieni kihla- & vihkisormuksista. Kultakorujakaan kun en halua ostaa sen jälkeen, kun maantiedon opettajani lukiossa kertoi, että yksi ainoa pieni kultasormus tuottaa 8 tonnia hukkamalmia. 8000 kiloa pilattua luontoa yhden rinkulan takia? No thanks. Varsinkin kun suurin osa kullasta tulee kehitysmaista...

laurafree
Laura loves

Joo, jälkeenpäin mietin et ois voinu kysyä että IS THIS ONE OF THEM BLOOD DIAMONDS LEONARDO DI CAPRIO TOLD ME ABOUT?!?!?!? Mutta olin niin sekaisin että ei käynyt mikään järkevä ajatus mielessä.

Kultaomatuntoni on puhdas, ei ole koruja muita. Tai no ei ole vielä edes tuota stimangia. Ehkä poikkis on hukannut sen.

kaisu

muistan tämän tarinan aina ja iäti. taisimme istua koneessa kun kerroit tämän. ja yhdyn edellisiin. pakko varmaan tehdä samoin. etenkin kun ukkeli ei tule kosasee ikinä ja mitä sitten jos se hankkii jonkun kamalan sormuksen. :D

mä muuten poistin mun palstan täältä. ei kerinny keksii blogiin ja tänne eri juttuja. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Mahtava tarina. Itsekin olen itseasiassa kyttäillyt kivoja rinkuloita sillä silmällä. Vaikka siis kosinta näyttää tällä hetkellä aika epätodennäköiseltä, varmaan osaksi siitäkin syystä, että poikaystävä tietää tiukan makuni korujen suhteen :D Ehkä voisin myös ostaa ihanan sormuksen, ja ilmoittaa poikaystävälle, että siirrän tän vasempaan nimettömään kun sanot HEP.

Häkkilintu: Tiffany esimerkiksi näyttää ottavan aika tosissaan nuo mainitsemasi asiat (http://international.tiffany.com/sustainability/mining_diamonds.aspx) Kyllähän korujakin voi ostaa luotettavista lähteistä. Tai ostaa vaikka vanhoja koruja, joista minä pidän. Sitä paitsi tässä maailmassa (nyt aion kärjistää, ei tarvitse hermostua) ei kohta voi ostaa/syödä/tehdä mitään, jos aina ottaa huomioon kaikki ekologiset/eettiset/muut vastaavat seikat ja etenkin muiden ihmisten mielipiteet. Enkä nyt sano, etteikö kannattaisi ottaa huomioon, tai etteikö pitäisi. Pointtini oli, että ehkä tällaisen tarinan kohdalla olisi riittänyt ihan vaan se "Ihana tarina &lt;3". Piste. Ei muttia.

Buu

Vierailija (23.3. 21:16), ymmärrän täysin mitä tarkoitat tuolla, ettei saisi syödä eikä ostaa mitään. Etenkin ruuan suhteen tunnen itseni nykyisin varsinaiseksi roistoksi kun joka murkinassa tuntuu olevan jotain mikä aiheuttaa syöpää tai muuten pilaa terveyden.  Toki pidän eettisiä arvoja tärkeinä, ja ne ovatkin etenkin sapuskan suhteen melko järkeenkäypiä, mutta sitten kun liukuhihnalta julkaistaan jos jonkinlaista tutkimusta ja ruokavaliota niin mitäs sitä sitten söisi.. noh tämä meni nyt ihan aiheen vierestä, joten takaisin itse postaukseen: toi sormus on aivan ihana! Onneksi omassa sormessa komeilee lähes samanlainen niin en kieriskele täällä ostohimoissani :D 

Choco
We're getting married!

:D Voi nainen, ihan mahtava tarina!

Itse en ole koskaan oikein koruista perustanut (?!), joten kihlasormuksen valinta tuottaa tuskaaaaaa. 

Minkämoista rinkulaa sitä muka haluaa pitää sormessaan vielä 70-vuotiaana? Sanoin ukolle, ettei minua saa kosia sormuksen kanssa, koska haluan itse valita.

En ole vieläkään valinnut ja kosinnasta taitaa olla kohta kaksi viikkoa. Äh. 

Lisäksi ne maksavat niin paljon?! Mitä jos se tipahtaa tai menee hukkaan tai vessanpönttöön (kuten yleensä kaikki tavarat menee, don't know wyhy)? SEHÄN MAKSAA IHAN HITOSTI.

Voisinpa ottaa kihlakengät tai kihlalaukun tai jotain muuta kivaa. Don't like rings. :D

Olipas tilitys.

laurafree
Laura loves

Niin, siis kyllähän eettisiä timanttejakin on olemassa - mutta rehellisesti sanottuna en tuossa Tiffany-psykoosissa ottanut selvää juuri Tiffanyn dimangien taustoista. Voisin kuitenkin olettaa, että heillä olisi jotain periaatteita tuotantoketjun suhteen.

Choco, eihän sitä sormusta oo pakko hankkia ollenkaan. Voihan se oikeasti olla kihlakenkäkin! Ajattoman korun valinta on tosiaan aika haaste, mutta ajattelin että tommonen simppeli stimantti ei voi mennä vikaan. Katotaan sitten 70-vuotiaana. Eipä se niin vakavaa oo, vaikka sitä silloin vihaisi tai ei käyttäisi - tosin epäilen, ettei niin ole.

Ja niin! En tajua, miten sen voisi sitten olla hukkaamatta. Mä ainakin taidan vakuuttaa ton mun rinkulan. Oon kova tyttö hukkaamaan, pilaamaan, tuhoamaan, jne. Eiköhän se viikossa oo jossain kuntokeskuksen viemärissä.

Bääbs
BLUSHING

Eiköhän se herra A päräytä vielä, silloin kun vähiten odotat. Sen huumorintajulla se sormus löytyy jostain vauvanvaipasta :)

Osaispa itsekin sijoitta rahat noin, vaikka en varsinaisesti siitä naimisiinmenosta itse perusta.

Ananas
Ananas ja Kookos

Aivan mahtava juttu! Tykkään tuosta asenteesta, ja sormuskin on mieletön! Mutta ei kihlakengät tai -laukkukaan kuulosta hassummalta idealta. :)

laurafree
Laura loves

Bääbs, heh. Juu, ei tule löytymään samppanjalasista Big Bearin majalla ridgejabrooke-tyyliin, luulisin. Mutta ei kyllä tällä tahdilla tapahdu juuri muullakaan tavalla. Helmikuussa 2019 tapahtuu julma haltuunotto! Sun käsivarren korut on kyllä vielä timanttiakin ikuisempia - pitäiskö sun tehdä niistä joku postaus?

Ananas, sinulle ja muillekin siis tiedoksi, että kuvan sormuksessa on varmaan karaatteja hitusen enemmän kuin omassani. Mun taisi olla 0.5CT kooltaan (vertailun vuoksi: 0.25CT on Tiffanyn pienin timantti).

Mutta timanttioppia päntänneenä siis tiedän, että koon sijaan olennaista on laatu: tuon pitäisi siis olla ihan huippislaatua. Leikkaus oli sellainen, että ainakin liikkeen (eittämättä suotuisaksi räätälöidyssä) valossa timantti kimalteli aivan hurjasti mistä kulmasta tahansa, siis kuin sisällä olisi joku stroboshow. No nyyh, nyt tuli taas ikävä sitä...

Home and away

Juuri tuolla tavalla asiat tulee hoitaa :). Huippujuttu, toivottavasti sinä ja kaunis kivi kohtaatte taas pian!

Toimitus
Toimitus

Suosittelen kaikkia lukemaan tämän jutun. Vinkkasimme siitä myös Toimituksen palstalla!

sade

3000 euroa yhdestä sormuksesta??? :D mitä ihmettä?

..anteeks vaan, mutta eikö toi mee turhamaisuuden puolelle, korkeelta ja kovaa?

Itse meinäsin tehdä, minun ja mieheni kihlat itse. (persoonalliset! ja halvat!)

laurafree
Laura loves

Yksiselitteinen vastaus: kyllä menee ehdottomasti turhamaisuuden puolelle! (Ja tarkennettakoon, että alle 3000 euroa, mutta yli 2000 siis kuitenkin.)

Ooo, itsetehdyt kihlat kuulostaa myös erittäin hyvältä!

sade

no on se 2000e aika huima summa sekin! Sillähän pääsin jo ihanalla matkalle kaksistaan.... jonnekin uimaan delfiinejen kanssa vaikka :D

No mutta, jos haluaa jotan noin kallista niin on hyvä että sen maksaa itse. Eikä ostata toisella.

Ja kyllähän se palkitsee (ainakin minusta) enemmän kun pystyy itse ostamaan itselleen sen mitä himoitsee. Eikä tarvitsi siihen ikäänkuin toisen apua. :D

Vähän niinkuin Sinkku Elämää elokuvassa, kun Samantha olisi halunnut ostaa sen valtavan kukkasormuksen huutokaupasta itse -> itselleen.

Vierailija (Ei varmistettu)

apua! ihana! mun on varmaan pakko tehä samallalailla! nyt alko säästäminen!

Vierailija (Ei varmistettu)

Sä oot varmaan kärsivällisin ihminen, ketä tiedän! Melko ihailtavaa pitkämielisyyttä, itse en pystyisi millään. Kävisi jo kunnian päälle. Mies ois saanu multa jo kenkää, sen sijaan mulla ois sormessa todeeeella hieno sormus!! Joku tärkeysjärjestys se olla pittää :D Kukin tavallaan.

dippadai (Ei varmistettu)

ihana tarina!!!! saako udella joko olet kihloissa?

laurafree
Laura loves

En muuten ole! Näinä päivinä tulee päivälleen kolme vuotta tuosta sormushetkestä. En oo sen koommin kaunokkia nähnyt. Kohta palaa hermot! :D

Eikai siinä kun tyttöset ite kosintapuuhille!!! Ostat miekkoselle sormuksen ja karkauspäivänä polvilleen! jos miekkonen ei suostu niin ainakin voit vaatia hamekankaan. Turha sitä on valittaa ja ootella.. menee ja tekee ite asialle jotai!

Kihlasin mun miehen viimesyksynä ihan kulman takaa.. Mies oli niin onnellinen ja hämmentynyt etten oo ikin nähny! Nää valkokultaiset yksinkertaiset rinkulat ostettiin kyllä ihan kultasepältä.. eikä nyt voi verratakkaan neitin timattisormukseen.. kun me nyt vaan ollaan köyhiä. Mut oon kyllä samaa mieltä häkkilinnun kanssa tuosta timanttien ja kullan louhinnasta.. EI PASSAA! Siksipä meillä on edesmenneen isäni ja äitini vanhat kultasormukset sekä paljon muita vanhoja kultakoruja josta uudet vihkisormukset sitten paikallinen kultaseppä taikoo valkokultaisiksi. Mut mulla onkin niin pieni sormi, ettei mitään kivi-istutuksia ole mahdollista saada edes pienentämällä.. joten se on tehtävä mittatilauksena alusta lähtien. Itse en lähde kyl mitään timangia edes harkitsee, koska kiviharrastajana mua kiinnostaa enemmän kiven ominaisuudet ja kauneus.. kuin hintalappu. Kihlasormukseeni haluasin kyl näin jälkikäteen upottaa raa'an himalayan herkimerin, eli himalayan kaksikärkisen "timantin".. ehkä alan toteuttaa:D

laurafree
Laura loves

Eiiii ku mä oon niin dominoiva persoona muutenkin & halajan instituutiota nimeltä avioliitto enemmän kuin mies: siksi annan tässä sille tilaa miettiä, haluaako oikeasti naimisiin (mikä ei ole välttämättömyys) ja koska. Kyllä tässä kelpaa odotella ja kyllä mä sen sormuksen saan vaikka tänään, jos jano kasvaa liian valtavaksi :D

Mytty (Ei varmistettu)

Noista "veritimanteista" haluaisin vielä sanoa, kun itsekin enemmän selvää otettuani päädyin toiseen kiveen kuin timantti. Maailmassa on niin paljon jalokiviä mistä valita ja samalla tehdä eettisen valinnan. De Beers, joka omistaa suurimman osan maailman timanttituotannosta, on saanut tehtyä loistavan kartellin jossa timantteja päästetään myyntiin valikoitu määrä kerrallaan ja saadaan hinta täten pidettyä todella korkealla. Vaikka veritimantteja ollaankin saatu estettyä sopimuksella ja ajatus kaunis, surullinen tosiasia on se, ettei niitä millään voida kontrolloida eikä pieni seppä Suomessa voi millään tietää mistä timantti on kotoisin vaikka sen sanotaankin olevan sertifikaatin mukaisesti ns rehellinen timantti - ellei se ole esim Kanadan eettisempi timantti (maksaa vielä enemmän + laillinen timanttituotanto Afrikassa tuo heille niin suuren osan maan tuotoista, että onko eettistä sitten hyljeksiä köyhän maan rehellistä vientiä). Otetaan vielä huomioon se, että toisin kuin yleisesti ihmiset timanttikorujaan puolustelee, timantit ei ole sijoitus. Ne ovat kuin uusi auto; kun kävelet liikkeestä ulos arvo romahtaa, käytännössä kukaan ei osta yksityishenkilön käytettyä timanttia, hyvä jos maksaa puolet siitä hinnasta mitä itse on maksanut. Miettikää paljonko se on vaikka yhden karaatin 6000€ kivestä.

Haluankin rohkaista kaikkia ottamaan selvää esim safiireista (valkoiset safiirit on upeita!) ja moissaniiteista ( kimaltelee timanttiakin enemmän ja näyttää muutenkin hyvin paljon timantilta). Molemmat ovat kestäviä kiviä ja sopivat erinomaisesti päivittäiseen käyttöön ja omatunto pysyy puhtaana ja oma lompakko pulleampana :)

Tämän sanottuani haluan kuitenkin onnitella ihanasta timantista ja toivottavasti saat sen pian sormeesi säihkymään :) Ei kannata potea huonoa omaatuntoa timantin omistamisesta vaikka näin paasaankin, harva tajuaa ottaa niin paljon selvää yhden kerran ostoksesta, että tietäisi mitä kaikkea siellä taistalla tapahtuu.

t. 1ct solitaire sormuksen itse itselleen ostanut

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana tarina :D niin se on, että jos tässä maailmassa jotain oikein kovasti haluaa, parasta hankkia se itse, silloin se todella tuntuukin omalta! Itse ostin juuri (käytetyn) rivitimanttisormuksen, joka on aivan mahtava. Hassua, miten kohtalaisella maalaisjärjellä varustettuna ja jalat maassa tyyppinä sitä voikaan ilahtua jostain niin pienestä mutta ah niin kauniista...toivottavasti saat pian oman kaunokaisesi sormeasi koristamaan :)

Tiffany_fr_3_continents_so_far (Ei varmistettu)

Keksityn (erinomaisen huonosti kirjoitetun) tarinan "mies" löytänee onnensa muualta. Esim. pysyen taruolentona.

Pahoillani, että olet noin kovin yksin. Vaikka pääsi sisällä bileet raikaa. Toivottavasti löydät oikeita ihmissuhteita.

Tiffany_fr_3_continents_so_far (Ei varmistettu)

PS. Jos tarina olisikin tosi, miksi haluaisit huutaa ympäristöösi miten ääliö olet sinä, joka tuollaisen lussun kosintaa odotat?

Kommentoi

Ladataan...