Turmiolan Tommi, Alkoholismista

Ma-material Girl

Aloitetaanpa ensin Wikipedian määrityksellä ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Alkoholismi  ) :

Alkoholismi (lat. Alcoholismus; ICD-10: F10.2[1]) on riippuvuus, johon sairastunut tuntee pakonomaista tarvetta juoda alkoholia. Alkoholismi on yksi päihderiippuvuuden muodoista. Alkoholisti ei pysty kontrolloimaan juomistaan, vaan kärsii sekä fyysisestä että psyykkisestä riippuvuudesta ja vieroitusoireista. Alkoholismin muihin määritelmiin kuuluu esimerkiksi pitkäaikainen liiallinen alkoholinkäyttö, joka aiheuttaa sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Alkoholismi voidaan jakaa kahteen lajiin: kausittaiseen (Alcoholismus episodicus) ja jatkuvaan juomiseen (Alcoholismus chronicus). 

Olen pohtinut paljon viime aikoina tätä. Mikä alkoholismin aiheuttaa? Miten ei itse huomaa olevansa vaarallisessa kierteessä? Ja mitä lähiomaisten tulisi tilanteessa tehdä?

Puhun nyt ihmisestä, jolla on asunto ja työpaikka edelleen, mutta perhettä enää ei. Hakeeko alkoholisti elämäänsä sisältöä juomisella (muuten ei mitään tekemistä) vai onko se sitä, kun ihminen on täysin luovuttanut?

Seuraan läheltä tilannetta, jossa juominen on jo jokapäiväistä. Henkilö on vanhentunut silmissä viimeisen vuoden aikana noin vuosikymmenen verran. Röökiä poltetaan sisällä ketjussa, jonka vuoksi olen huolissani myös mahdollisesta tulipalosta. Puhumattakaan työmatkoista, jotka taittuu lähes joka aamu omalla autolla. Onko kuski ajokunnossa vai onko hän vaaraksi itselleen ja muille?

Olen ilmaissut huoleni henkilölle itselleen, mutta jokainen, joka tuntee alkoholistin, tietää että he ovat taitavia vähättelemään ongelmaansa. Ei tämäkään henkilö juo minun edessäni enää. Tosin sen näkee ja haistaa, että edellisestä ryypystä ei ole kauempaa kuin minun matkastani sinne.

Tämäkin henkilö on jakanut kotinsa alkoholiongelmaisen kanssa, joten tuntuu hullulta ajatella, ettei hän osaisi lukea vaaran merkkejä tilanteestaan. Eikö hän siis enää välitä?

Kaipaan siis neuvoja! Tiedän, että aihe on edelleenkin arka ja siitä tahdotaan vaieta. Siksi kai minäkin koen olevani yksin tämän henkilön ongelmien kanssa, koska tuntuu, etteivät muut uskalla/halua/jaksa puuttua asiaan. En tahdo oman poikani lapsuuteen liittyvän yhtään alkoholistia ja olenkin miettinyt jo pahinta mahdollista "ratkaisua": välien poikkaisua. Siihen en kuitenkaan kykene. Rakkaus tätä henkilöä kohtaan on pysyvää, vaikka viina sitä nakertaakin kovasti ja jatkuvasti.

Tämä on uskomattoman raastavaa, vaikka tukea saankin puolisoltani. Hän lähtee jokaiselle vierailulle mukaan ja kuuntelee tuskaani pitkään sen jälkeen. Hän on aarre, jota ilman en selviäisi!

Toivon aiheesta laajaa keskustelua, jossa myös halukkaat voivat purkaa omaa oloaan ja tilanteitaan. Jos jollain on selviytymistarina, olen enenmmän kuin kiitollinen, jos saan sen kuulla!

Minulle voi kirjoittaa myös meiliin, jolloin kommenttisi ei päädy kenenkään muun tietoon! lily.mamaterialgirl@gmail.com

 

Share

Kommentit

Anna Karhubear

Tosi tärkeä ja riistävä aihe, tuli samalla kiukkuinen ja liikuttunut olo! Lähipiirin kokemusten perusteella tuntuu, että ainoa tapa selviytyä lähimmäisen suorittamasta itsetuhosta, on riuhtaista itseään irti hoivaajan ja välittäjän roolista  - vaikka s eon aivan sairaan raskasta ja vaikeaa. Kiusallista tilanteessa voi olla myös se, josja kun  muistaa selviä hyviä aikoja. Lapsia pitää suojata alkoholisteilta. Itselleni tuntuu ainakin kaukaiselta ajatukselta antaa oma lapseni sitten joskus hoitoon ihmiselle, johon en voi luottaa ja että lapsi (tarkoitan tässä tapaksessa yli 5 v.) joutuu huolehtijan rooliin.

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos Anna Karhunen

Irti en nimenomaan voi riuhtaista, koska muut ovat jo niin tehneet. Koen, ettei hänelle jää ketään, jos minä lähden.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kommentoin kokemuksiani näin anonyyminä vierailijana, arvattavista syistä. :( Oma alkoholistiläheiseni kuoli viinaan, joten olen nähnyt mihin alkoholismi lopulta vie. Kuolemaan.

Alkoholisti ei lopeta juomistaan sinun tai kenenkään muunkaan takia, etkä sinä tai kukaan muukaan voi häntä auttaa. Vain hän itse voi. Alkoholistin elämässä millään muulla ei lopulta ole mitään merkitystä kuin alkoholilla. Alkoholin vuoksi hän on valmis loukkaamaan, pettämään, tuhoamaan ja valehtelemaan.

Oman läheiseni mielestä hänellä ei ollut mitään ongelmaa (eiväthän tajuttomuuskohtaukset, vainoharhaisuus, muistinmenetykset, kaatuilut, sairalloiset vieroitusoireet, alleen laskeminen jne. mitään ongelmia ole, eihän?), joten asiasta huomauttaminen oli yhtä tyhjän kanssa. Eri asia olisi kai ollut, jos hän olisi myöntänyt itselleen ongelmansa.

Alkoholistin läheisellä on kaksi vaihtoehtoa: katsoa/kärsiä alkoholinhuuruista elämää lieveilmiöineen sivusta tai vetäytyä sivuun. Itse en kyennyt kuuntelemaan jatkuvia loukkauksia ja suoranaista solvausta, ja lopetin yhteydenpidon. Tiedän, että tämä kuullostaa hirveältä, mutta hetkeäkään en ole katunut; en olisi kestänyt enää yhtään enempää. Oikeastaan olin vain helpottunut.

Yhden neuvon haluan antaa; Pidä omasta jaksamisestasi huolta.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Monella alkoholistilla ei ole ketään, ja se ei ainakaan saa heitä lopettamaan juomista."
--Täysin samaa mieltä.

olen alkoholistin vaimo ja siihen ei auta mitkään minun mielipiteet. herääminen täytyy tulla alkoholistilta itseltään, että hän tarvitsee apua. mieheni on ollut kymmenen vuotta juomatta, mutta sekään ei tuo autuutta, koska sairaus on tunnepuolen sairaus ja tarvitsisi koko ajan hoitoa.. siis jotain keskustelua tai muuta terapiaa tai vertaistukea, mieheni on käynyt AA:ssa, mutta lopetti sen, koska ei saa itse mitään sieltä. ja se tuo monenlasita kireyttä kotiimme, koska raittiilla alkoholistilla on "kuivat huikat." ja en sano, että ne ovat yhtään helpompia kuin juovan alkoholistin huikat. omasta jaksamisesta täytyy huolehtia ja toisen tunteet eivät ole sinun tunteitasi. siinä "auttamisessa" täytyy olla varovainen, koska lähellä sairastuu itsekin hyvin herkästi esim. läheisriippuvuuteen. alkoholisti vaikuttaa läheisiinsä hyvin voimakkaasti.

voimia ja viisautta

Mindeka
Ma-material Girl

Ensinnäkin:

SUURKIITOS Tirlittan ja Vierailijat huolenpidostanne. Varsinkin raskauden myötä olen kyllä pyrkinyt kuuntelemaan omaa jaksamista hyvnkin tarkasti. Myönnän, että ennen minua saatettiin jopa käyttää hyväksikin hieman ja mässäillä omassa kurjuudessaan, koska minä riensin aina auttamaan... Nykyisin yritän ottaa etäisyyttä enemmän. Mutta perusluonteeltani olen huolehtivainen ja menetän yöuneni helposti. Siitä ei pääse mihinkään.

Mindeka
Ma-material Girl

Ja oman kirjoitukseni aikana tullut herkistävä kommentti ansku.60:ltä. Kiitos sinullekin rohkeasta avoimuudestasi! En voi keksiä rankempaa alkoholistia kuin oma puoliso, siksi en moralisoikaan esim. läheiseni jättänyttä vaimoa ja nostan sinulle hattua! Todella ihailtavaa pysyä puolsionsa rinnalla, vaikka vaikeuksia en osaa kuvitellakaan! Toivotan sinulle pelkkää hyvää!

Päivi vierailee (Ei varmistettu)

Katson läheltä vierestä tilannetta jonka voin vaan toivoa muuttuvan, ja mahdollisimman pian. Silti tiedän että siihen vaaditaan paljon tältä alkoholistilta itseltään, ja niin kauan kun hän ei näe että mitään ongelmaa onkaan, mitään ei tapahdu. Paitsi ehkä tilanteen pahenemista. :(
Kyseessä perheenisä joka ajautuu vähitellen huonompaan kuntoon. Tilanteeseen liittyy masennusta joka ei ainakaan auta asiaa.

Mä oon todella vilpittömästi pahoillani läheisesi tilanteesta. Toivon että tilanne muuttuisi kuitenkin parempaan teille molemmille. Avuksi en osaa kummemmin olla, vaikka haluaisinkin. Voimia.

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos Päivi vierailee! Ja voimia sinullekin tilanteeseesi! Minä todella toivon, että saatte tilanteen helpottamaan mahdollisimman pian, koska mitä pidemmälle tilanteen antaa mennä, sitä vaikeammaksi se kaikille muuttuu. Masennus tuntuu liittyvän lähes poikkeuksetta alkoholin liikakäyttöön. Niin myös meilläkin.

Sitä nimenomaan ihmettelenkin, että miksei kukaan ole yrittänyt puuttua tilanteeseen jo monta vuotta aiemmin, koska ainakin meidän läheisellämme tilanne on kokoajan, tasaisen varmasti, vaan ajautunut pahemmaksi ja pahemmaksi. Ensin se on "vain" joka viikonloppuista juhlimista, sitten pikkuhiljaa otetaan vähän keskiviikkokaljaa, torstaituoppia tai  sunnuntain loivennusta... Siinä se sitten onkin. Jos minä näen tilanteen tästä vähän matkan päästä näin selvästi, niin mitä se on ollut vaimon ja lapsien silmissä...?

Mari K.

Mä en osaa yhtään kyllä auttaa, mutta toivottavasti keksitte ratkaisun.

Omassa tilanteessa raskaus auttoi hurjasti, mutta tokkopa sinnekään kannattaa lähteä sönköttämään, että hei hankkikaapa lapsi. Itehän olin tilanteessa, että tuli juotua noin viitenä päivänä viikosta. En mä kokenut sitä itse mitenkään ongelmaksi, vaikka tajushan sitä, ettei normaali ihminen lähde "vain  yhdelle" ja palaa aamuyöllä änkyräkännissä takaisin, herää aamulla aivan pihalla ja joudu miettimään, mitähän edellisenä iltana on tapahtunut. Sivussa tuli hoidettua koulu, työt, kaveri- ja perhesuhteet, mutta kyllä sitä oli psyyke aika rikki. Mä selitin itselleni koko aika, että tää on vaan hauskanpitoa, ei mulla ole ongelmaa, on vaan kiva olla kännissä. Joopajoo, on tosi kivaa olla kännissä, kun itseään ei hallitse eikä mitään muista. Tosi siistii. Luonnollisesti nyt lapsen kanssa tulee jatkuvasti mietittyä, miten toimia tulevaisuudessa, suomalaisiin juhliin kun kuuluu se (pieni) juominen. Miehen kanssa jo puhuttiinkin, että kun sitä sitten joskus tulee lähdettyä bilettämään, saa mies kattella muutamat seuraavat päivät, ettei mulla putki jatku, ihan varalta vaan, että tulee sitten vähän ravistelemaan, jos minen osaa edelleenkään yhteen iltaan jättää, tai jos se yksikin ilta lähtee hanskasta.

Kaverilla taas oli tilanne, joka me sitten saatiinkin se näkemään ja heräämään. Likka oli siis pahassa lääkekoukussa ja joka päivä oli vähintään muutama olut otettava. Lopultahan homma meni ihan naurettavaksi, tyttö soitteli kännispäissään sammaltaen puhelimeen, kuinka asiat on huonosti, ja kielsi kaiken taas seuraavana päivänä hieman selvempänä. Mä aikani yritin itekseni jeesiä, lopulta turvauduin muihinkin kavereihin ja istutettiin se yhdessä alas. Aika julmastihan siinä tuli osaksi kerrottua, mitä mieltä me ollaan kaverin tilanteesta, miten pahalta meistä tuntuu ja tietenkin muistutettua siitäkin, et kyllähän me ystävinä ollaan tukena, jos apua tarvitaan. Lopulta kaveri sai myönnettyä ongelman itselleenkin ja päästiin hakee apua, nyt myöhemmin se usein sanoo, ettei hän olis ehkä täällä enää, jollei me oltais usean ihmisen kesken oikeasti painostettu se näkee tilanne. Oli se hirveetä.

Tässä kirjoitellessa tuli sellainenkin juttu mieleen, että on se kumma, kun mitä nuorempi olet, sitä varmemmin sulla ei ole ongelmaa, koska hei, sähän vaan biletät (olkoonkin, että viitenä päivänä viikosta ja kahtena muuna nautit vaan saunaoluen...).

Mutta joo, eipä mulla sinällään asiaa ollut. Toivottavasti saatte tilanteen aukeamaan. Tsemppiä sinne!

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos rehellisestä ja ravisuttavasta kommentista Mari K.! Hienoa huomata, ettei asia olekaan enää (täysin) tabu, vaan ihmiset oikeasti uskaltavat kertoa omista kokemuksistaaan, kyseisen ongelman saralla! Kiitos!

Tuollainen viihdeongelma tuntuu olevan kovinkin yleistä ja jopa hieman hyväksyttyä nykymaailmassa. Upeaa, että olette tiedostaneet puolisosi kanssa, että jatkossakin täytyy olla varovainen alkoholin kanssa, koska vaikka raskaus antoikin hyvän syyn olla juomatta, niin kuinka kauan se (pelkästään) auttaa?  Toivon todella, että teillä se jää vaan (raskaaksi) ajatusleikiksi, ettekä ikinä enää joutuisi kokemaan samaa kuin entisessä elämässänne. Nyt toki lapsi tuo sisältöäkin, niin ei pitäisi edes olla aikaa moiseen juhlimiseen ;) Tsemppiä paljon myös ystävänne kanssa! Hienoa, että uskalsitte puuttua tilanteeseen porukalla! (Vähän kuin MTV:n ohjelmassa, jossa ystävä pakotetaan näkemään videolta omaa kännisekoiluaan ja lopulta myöntämään alkoholiongelmansa, jonka jälkeen hän saa siihen apua.)

Huolestuttavinta on se, kuinka nuoret nykyisin aloittavat rankan ryyppäämisen kokoajan nuorempana ja nuorempana.  Kyllähän se paineita  ja tavoitteita asettaa myös tulevan oman lapsen suhteen..!

Kommentoi