Yllättävä kohtaaminen 10v jälkeen...

Ma-material Girl

Vietimme tänään ystäväni kanssa vapaapäivää, kierrellen Valtterin Kirpputoria. Haaveinamme oli tehdä löytöjä sekä itsellemme, että lapsillemme. Kävi niin, että toiveemme ja haaveemme ylittyi täysin! Siellä oli tänään TODELLA HYVÄ TARJONTA! Kiitos kaikki superkauppiaat!

Ensin maistiaisia, joita löysin tulevalle pojallemme (jota muuten humoristisesti kutsumme Tenhoksi ja kyseisen ystäväni kanssa Tenho-Valentiniksi):

Heti ensimmäisestä pöydästä tein mahtavia löytöjä  naurettavan halpaan hintaan, kaikki n.0,50€/kpl

Hellyyttävät pikkujätkän katu-uskottavat farkkuhaalarit ja samettihaalarit, matchaavien paitojen kanssa -Tietenkin :)

Mieltä lämmittävää oli huomata, kuinka äideillä on joku ihan oma "kerhonsa", johon minut on nyt pallomahaisena kutsuttu: kaikki ottavat sinut heti omaan porukkaansa ja alkavat kertoa, kuinka tätä käytettiin silloin ja silloin ja sen ja sen ikäisenä. "Koska on laskettu aika ja onko esikoinen ja kuinka olet voinut.." Sain kokea tänään olevani ainakin viiden eri kerhon jäsenenä ja erittäin hyväksyttynä pullukkana.

 

Sitten  vihdoin tähän otsikkoon!

Uskon elämässä kohtaloon. Uskon, että elämä järjestää tietyt henkilöt ja tapahtumat, jotta tulevaisuudessa kohdalleni osuisi hyviä ja onnellisia hetkiä.  Niin on tapahtunut jo useasti ja jälkeenpäin joksus pienikin vastoinkäyminen saa aivan uuden merkityksen, kun siihen liittyen tapahtuukin jotain hienoa. Tällaisesta esimerkki:

Olimme alkutalvesta tekemässä tarjousta isosta yksiöstä, jota olisimme alkaneet remontoimaan ja asuneet siinä pari vuotta. Asunto meni aivan nenämme edestä, kun tarjoustani edeltävänä päivänä se oli myyty. Kertalaakista! Olin ymmälläni. Kunnes pari kuukautta sen jälkeen tein positiivisen raskaustestin! Siinä yksiössäkö olisimme kolmisteen asuneet...

Tänään kohtalo taas muistutti olemassaolostaan, joskin vähän pienemmässä muodossa, mutta minulle tärkeässä(!) :

 Noin kymmenen vuotta sitten oli ensimmäisessä työpaikassani Stockmannilla, jossa myin naisten vaatteita (Mexx, Filippa K, Esprit). Muistan ikuisesti, kuinka ihailin Filippa K:n muhkeaa, kirjavaa ja lämmintä neuletta, joka oli kuitenkin silloiselle lompakolleni aivan liian tyyris. Se jäi ostamatta, mutta on tasaisesti vaivannut mieltäni, vielä kaikkien näiden vuosien jälkeenkin. Ja arvatkaapas, mikä osui tänään kirppiksellä eteeni -Kahdessa värissä! K-Y-L-L-Ä ! Juuri tämä sama neule! Eikö olekin uskomatonta!? Siinä sitten hetken hengiteltyäni ja neuleen kuntoa arvioidessani, päädyin vaaleansiniseen versioon  (joka muuten on L-kokoa, johon siis raskausmahani mahtuu juuri loistavasti!) ja tässä se nyt komeilee:

Pinta on pörröntynyt ja siitä näkee, että edellinen omistaja ei ole sitä ihan rakkaudella (=oikein) hoitanut. Mutta luottavaisin mielin, laitoin sen parvekkeelle tuulettumaan ja sitten mietin, minkä toimenpiteen sille seuraavaksi suoritan. Tiesittehän muuten, ettei villaneuleita tarvitse pestä, jollei niissä ole tahroja? Raitis ilma raikastaa neuleen ja palauttaa sen ryhdin, roikkuessaan ulkoilmassa henkarissa. Opiskeluaikoina tuli luettua myös tekstiilikemiaa, joten neuvoja ja niksejä vaatteiden hoitoon minulta kyllä saa :)

Ystäväni osti saman neuleen kirkkaan pinkin värisenä. Hän ei ollut vielä ihan varma, onko se hänen tyyliään, mutta teimme diilin, että minä ostan senkin, jos sikseen tulee.

Hulluutta on monenlaista. Olen tainnut jo paljastaa omani..?

 

 

Share

Kommentoi