Yrittänyttä ei laiteta eli Kotirouvailua vol.1

Ma-material Girl

Aurinkoista perjantaita!

En ole paljoakaan joutunut kärsimään raskaudesta, mutta poikaystäväni ehkä sitäkin enemmän... Tämän viikon must-kiukkuilu on ollut joka-aamuista, koska ilmat eivät salli vielä kulkea takki auki ja maha ei salli takin enää mahtua kiinni. Niin kävi myös tänäkin aamuna. Hän seuraa huvittunut (ja ah-niin-ihana) ilme kasvoillaan tätä aamuista rumbaa ja minua ärsyttää.

Niin. Kunhan pääsen ovesta ulos, on tämäkin tragedia jo unohtunut. Niin kävi myös tänä aamuna. Viimeistään sporassa huomaan jo suunpielien nykivän ylöspäin ja huomaan itsekin huvittuneeni mielialanvaihteluistani. Draama ohi.

Syytän  Kiitän näistä täysin järjettömistä kiukkukohtauksista/masentavista hetkistä/itkun tirahduksista sitä n.20cm pientä poikaa, joka uiskentelee mahassani. Täysin tietämättömänä äitinsä ajoittaisesta hulluudesta.

Tällä viikolla masennuin (viikko sitten hankkimani!) ruukkukukan kuolemasta ja kyseenalaistin täysin omat kykyni toimia äitinä. Jos en saa kukkaa edes viikkoa elämään, niin kuinka ihmeessä olisin edes jotenkin soveltuva äidiksi?? Onneksi poikaystäväni pelasti minut tältä(kin) kohtaukselta ja sai minut rauhoittumaan ja keskittymään iltapalan nakertamista.

 

Tässä rennot perjantaivaatteet: French Connectionin farkkutakki, Weekdays jättipaita ja Filippa K:n kimalleprätkäbuutsit. Kaikki on hyvin, kunnes koitan laittaa takkia kiinni...

 

Ja voilá. Takki takaisin auki.

 

Päätin aloittaa hiusteni kasvattamisen viime kesänä. Vuosia olin koukussa eri mittaisiin polkkaversioihin, kunnes koin tämän ahaa-elämyksen. Jos mieluiten sutaisen hiukseni nutturalle tai letille, miksi en kasvattaisi hiuksia siihen mittaan, että se onnistuisi ilman sataa pinniä ja pullollista hiuslakkaa..? Ja siitä se sitten alkoi. Kasvattaminen. Olen erityisen ylpeä ja iloinen tästä sivulettikampauksestani, joka on myös sattumalta (?) poikaystäväni suosikki. Kukapa ei haluaisi miellyttää (edes ihan vähän) myös puolisoansa?

 

Puolison miellyttämiseen tämä juttu päättyykin, sillä olen päättänyt tehdä jotain ihan hullua: uunissani kypsyy paraikaa Karjalanpaisti! Kyllä. Ihan itse keksin tämän hullun idean ja ihan itse aion vastuun kunnian siitä kantaa. Nyt vaan jännitämme pari tuntia kunnes liha murenee ja puoliso tulee kotiin ja yllättyy. Hänellä saattaa olla ihan hyväkin vaimoke hyppysissään....

Leppoisaa perjantai-iltaa kaikille! Moiks!

 

P.S. Palstan nimikilpailu päättyy sunnuntai-iltana klo 21 (Idolsin jälkeen), kun taas kerkeän uppoutumaan tänne blogimaailmaan. Take care!

Share

Kommentit

Anna Karhubear

Tsihih! Niinkö sille helppohoitoiselle ruukkukasville sitten kävi! Kiva päivän asu, olispa jo niin keväistä, että noin voisi kulkea ulkonakin.

Mindeka
Ma-material Girl

Kyllä vain. Olihan se tosiaan helppohoitoinen, mutta kun se saattoi olla jo vähän kuolemaa tekevä silloin ostohetkellä.... -Eikö niin? Hahah. Mutta enpäs lannistunut, vaan kävin ostamassa IKEAsta kolme uutta kukkaa! Hah!

Mari K.

Ihan mahtava toi sun paita (eri toten, miten se peittää mahan, miten mä rakastaisin tuollaista tän oman vauvamahani kanssa)!

"Tällä viikolla masennuin (viikko sitten hankkimani!) ruukkukukan kuolemasta ja kyseenalaistin täysin omat kykyni toimia äitinä. Jos en saa kukkaa edes viikkoa elämään, niin kuinka ihmeessä olisin edes jotenkin soveltuva äidiksi?? Onneksi poikaystäväni pelasti minut tältä(kin) kohtaukselta ja sai minut rauhoittumaan ja keskittymään iltapalan nakertamista."

Tämä pätkä pisti niin naurattamaan! Empatisoin niin ihan täysillä sua! Tästä ei ole kun kuukausi tai kaksi korkeintaan, kun itse yritin taitella kasaan kestovaippojen harsoja. Mies kävi huiman puolisen tuntia kaupassa ja palatessaan löysi mut olkkarin lattialta vaippaharsojen keskeltä itkemässä, kuinka musta tulee huono äiti, kun en edes niiden taitteluun kykene. Kyllähän sitä jotenkin huomasi sen oman naurettavuuden, mutta tuntui tuo isolta asialta sillä hetkellä. Perästä päin on lähinnä naurattanut (:

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos Mari! Huh. Helpottavaa kuulla, että tämäKIN on normaalia käytöstä raskaanaolevalta. Toi paita on ostettu aikoinaan mustaakseni Tukholmasta, mutta aivan varmasti löytyy edelleenkin jotain vastaavia Weekdays/Monki- mallistoista -Sinne vaan penkomaan :)

Onnittelut muuten raskaudesta (ja hormoniheilahteluista)! Oon ihan varma, että näistä saa koottua vielä erittäinkin humoristisen kirjan, mutta tietenkin jälkeenpäin! Vielä ei ihan kaikki naurata ;)

Pitääkin tutustua sun palstaan, jos vaikka sieltä saisi vertaistukea kamalimpiin päiviin. Haha! Aurinkoista päivänjatkoa ja kiitos kommentistasi!

Minde

MariK. (Ei varmistettu)

Joo, eipä tuolla palstalla vielä toistaiseksi mitään ihan hirveitä ole, kun vasta sen aloittanut, ajattelin lähinnä purkaa ne kaikista ikävimmät jutut, rupatella ihan omasta arjesta ja myöhemmin purkaa kaiken kiukun yöheräämisistä, kuinka mies ei osaa vaihtaa oikeaoppisesti vaippaa ja kuinka voi-aww lapsonen on (todennäköisesti ainakin :D) nukkuessaan :D

Mindeka
Ma-material Girl

Tänään tuli tupla-tripla-Aww, kun ripustelin vauvan vaateita henkareille ja viikkailin pikkupikkusukkia sukkalaatikoon. Wau. On tää ihanaa!

Huomasin muuten MariK, että teillä on enää aika lyhyt odotus edessä! Tsemppiä vikoihin viikkoihin ja iloa arkeen!

Mari K.

Hei pikkupikku vinkkinä, ota ihmeessä kuvat niistä pikkupikku vaatteista pyykkinarulla / laatikkoon viikattuna ja sitä rataa, saa kivasti johonkin vauvakirjaan muistoina, koska siis no, onhan ne ihan aww-aww :D 

On lyhyt odotus joo, siinä vaan on ihan pari viikkoa liikaa laskettuun aikaan, sais miun puolesta jo tulla pihalle ja syliin :D

Kommentoi