Urheilu ja viina

Rönsy

En aio kirjoittaa MM-lätkäjoukkueen alkoholinkäytöstä kansanjuhlassa (kansa, kevään trendisana), mutta siitä tämä kieltämättä rönsysi. Kävin aiheesta kiihkeitä keskusteluja Facebookissa. Jos asiat olisivat mustavalkoisia, kuuluisin itse ennemmin siihen ankeuttajien puolueeseen, joka "yrittää kieltää juhlimisen" ja "laskee, otetaanko yksi vai kaksi kaljaa", mutta asiat eivät ole mustavalkoisia ja tämä(kin) keskustelu on täysin toivotonta ja lannistavaa.

Joku vastakkaisen puolueen edustaja mainitsi jossain keskustelussa, että sitä saa mitä tilaa. Että odottiko joku muka ihan tosissaan muunlaista käytöstä lätkäjoukkueelta, että kaikkihan tietävät että "urheilijat dokaa eniten".

Siinä on pointti. Asiasta muistutettiin tämän aamun lehdissäkin, tosin tässä ei tainnut olla mitään uutta uutisoitavaa tutkimusta takana vaan pelkkä vähän omituinen huomautus tutkijalta. Ja itseasiassa muistan sellaisenkin tutkimuksen, jonka mukaan urheilua harrastavat nuoret juovat jopa enemmän kuin muut nuoret.

Itse en varmasti juonut urheilijanuorena enemmän kuin ei-urheileva lähipiiri, mutta saattaa toki jossain muualla pitää paikkansa, esimerkiksi lätkäpoikien keskuudessa. Silti opin kyllä erittäin näppärästi yhdistämään urheilun ja alkoholin toisiinsa. Yksi varhaisista alkoholikohtaamisistani oli, kun pääsimme käsipallon C-tyttöjen SM-finaaliin, siis noin 14–15-vuotiaita, ja valmistelimme voitonjuhlia – etukäteen, tietenkin. Tämä oli nyt sellainen tilaisuus, SM-kulta, että ei kelpaa sen rinnakkaisluokkalaisen tytön isoveljen myymä kilju, vaan on saatava kuohuviiniä. Ja koimme Suomen mestaruuden legitiimiksi syyksi pyytää vanhempiamme ostamaan meille skumppapullot. Jokaiselle oma. Monikaan vanhempi ei suostunut, ja olimme erittäin tuohtuneita tästä vääryydestä. Jumalauta, mestaruus, kyllähän silloin nyt kuuluu juoda skumppaa! Tai no mitä tahansa missä on prosentteja. Tämä oli suorastaan velvollisuus, ihan mukava sellainen kyllä, mutta ajatus oli nimenomaan, että mestaruutta kuuluu juhlia juomalla alkoholia.

Sittemmin tätä on toteutettu kyllä monissa mestaruus- ja voitonjuhlissa. Ja myös saunailloissa, banketeissa ja turnausmatkoilla. Olin muistaakseni 17, kun huomasin junnumaajoukkuematkalla, että enää ei tarvitse edes piilotella vikan illan dokaamista joukkueenjohdolta, vaan ne dokaa meidän kanssamme.

Nyt sitten vähän kauhistuttaa, kun olen ottanut vastatakseni nuo 12–13-vuotiaat käsipallotytöt. Olemme lähdössä parin viikon päästä turnaukseen Tallinnaan. Vähän nurisin, että miksi Tallinnaan, kun Tukholmassa on kesän ehdottomasti hienoin turnaus. Toisaalta helpotus, koska lyhyt laivamatka Tallinnaan ei ole valvojan helvetti, kuten pitkä laivamatka Tukholmaan olisi. Mutta kyllä sinne Tukholmaankin varmaan lähivuosina lähdetään, ja ne pahimmat vuodet ovat vasta edessä. Kun muistelen itseäni teini-ikäisenä niillä reissuilla, olen vakuuttunut, että mikään vetoomus ei saa pelaajia luopumaan Ruotsin-laivan teineille suomista mahdollisuuksista. Ei varmaan auta muu kuin asettaa vartiot laivan kaikkiin auloihin, joissa ne voisivat esimerkiksi viekotella jonkun täysi-ikäisen miehen hakemaan niille viinaa pientä kähminnän muodossa tapahtuvaa korvausta vastaan. Puistatus.

Arvoisat, fiksut ja kokeneet lukijat, kertokaa: onko teillä kokemuksia urheilun ja alkoholin yhteenliittymistä jo varhaisessa iässä? Tai vinkkejä, miten saada omat pienokaiset tekemään eri lailla kuin itse teki? Vai kuuluuko niiden tehdä juuri noin – Viking Line, här kommer vi!

 

Share

Kommentit

Mindeka
Ma-material Girl

Voihan Viking Line sentään!

Aikamoiseen tilanteeseen joudut. Vaikka Tallinnan matka on lyhyempi, niin ainakin omasta nuoruudestani muistan sen, että Tallinnan reiteillä sai alaikäisenä varmasti ostettua tupakkaa ja virvokkeita, kun taas Siljan laivoilla ja Ruotsin reiteillä oltiin huomattavsti tarkempia (eli tiukkapipoisempia).

No, toisaalta aikaa on kulunut sellaset 13v, joten saattaa olla myös henkilökunnan ohjeistukset tiukentuneet ;) Jostain kumman syystä nykyisin toivon, että kaikki alkoholia ja tupakkaa myyvät tahot olisivat huomattavan tiukkapipoisia ja pelottavia jokaista teiniä kohtaan..

Joanna Palmén
Rönsy

Joo, mutta mä olen väliaikaisena vastuunkantajana kuitenkin helpottunut, että vaikka saisivatkin ostettua, niin eivät ainakaan ehdi juoda niitä siellä laivalla. Turnauksen aikana se on ihanan mahdotonta myös, ja lopun murehtimisen siirrän vanhemmille..

Yliopiston ope (Ei varmistettu)

Muutama huomio kirjoituksestasi: Hyvä että huomioit urheiluun ja alkoholin kulutukseen liittyvän mielenkiintoisen ilmiön, siitä pitäisi keskustella enemmänkin, myös nuorten kanssa yhdessä. Kerrot myös kuinka omasta mielestäsi alkoholinkäyttösi ei ollut (muihin verrattuna) kummoista, vrt. "en minä mutta ne muut.." ja samaan hengenvetoon toteat kuinka joitte 14-15 vuotiaasta asti yksissä jos toisissakin "urheilujuhlissa", luvalla tai ilman. Ristiriitaista? Mielestäni hieman. Miksi asetut asian "yläpuolelle" teennäisenä auktoriteettinä kun muistat (kirjoituksesi perusteella) varsin hyvin teini-ikäisille tyypillisen auktoriteettiä vastaan kapinoinnin? Eikö sinusta olisi alentavaa tai epäkunnioittavaa jos valmentajasi tai käsipalloidolisi kirjoittaisi itsestään ja "niistä" (omista valmennettavistaan), tai edes vihjaisi että "ne" voisivat tarjota seksuaalisia palveluja alkoholin ostoa vastaan? Vai viitataanko tässäkin valmentajan omaan kokemukseen? Todella suuri puistatus.

Mitä näemme niin työ-, opiskelu- kuin muissakin piireissä yhä enemmän, on auktoriteettien ja byrokraattisuuden hidas vähentyminen. Oppiminen, työ, ja miksei urheilukin voi olla ja mielestäni pitäisi olla yhdessä tekemistä, oppimista, jakamista, kanssaelämistä. Akateemisissa piireissä muutos on todella hidasta mutta ei kestä kauaakaan kun sukupolvenvaihdos on edessä. Urheiluvalmennuksessa sykli lapsuuden harrastajasta semiammattimaiseen pelaamiseen, siitä valmentajaksi/huoltajaksi ja lopulta harrastuksiin kuskaavaksi vanhemmaksi on huomattavasti nopeampi. Omista muutaman vuoden takaisista opiskeluista muistan että kiinnostavimmat ja sen takia myös opettavimmat luennot ja harjoitukset vetivät ne kaikkein nuorimmat luennoitsijat. He pystyivät ajattelemaan ja kokemaan maailman kuten minäkin, ja siinä samalla osoittamaan yksinkertaisin esimerkein omasta tai tarkkailemastaan elämästä yksityiskohdan jonka avulla oikeasti opin, mihin voisin eri tarkastelun alla olevia teorioita käyttää.

Pointtina tässä se, että toivon, että voisit astua alas valmentajankorokkeeltasi, jakaa kokemuksesi rakentavalla tavalla, keskustella ja esittää huolesi "pienokaisillesi". Olen varma että joukossa on fiksuja tyyppejä jotka ymmärtävät ja ovat valmiita ja halukkaita ottamaan vastuuta, myös toisista. Osoittamalla luottamusta ja antamalla vastuuta voi opettaa. Haastavaksi asian tekee se, miten reflektoida, miten antaa palautetta, miten antaa keppiä tai porkkanaa, riippuen miten asiat menevät - jotta nuorimmaisesi oppisivat jotain. En kehota tässä ostamaan heille alkoholia tai muutenkaan kannustamaan juhlintaan heidän kanssaan alkoholin kera. Pikemminkin avoimeen kanssakäymiseen, myötäelämiseen ja ajatuksien ja tuntemuksien avoimeen jakamiseen. Teini-iässä kaikki nuoret hakevat roolimalleja, mediasta, vanhemmiltaan, kavereiltaan, valmentajiltaan, "idoleiltaan" jne. Olemalla läsnä hyvinä ja huonoina hetkinä ja näyttämällä omaa esimerkkiä sivistyneestä hauskanpidosta (kyllä, myös ilman alkoholia, tai ihan sillä yhdellä siiderillä - maun vuoksi nautittuna, voi pitää hauskaa!) on mahdollista saada aikaan huomattavasti suurempi vaikutus kuin vain asettamalla rajoja, sääntöjä, kieltoja, käskyjä ja rangaistuksia - joita vastaan nuoret joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin kapinoivat. Ja siinä samalla, mikä parasta, voi myös oppia nuoremmiltaan jotain uutta, oli se sitten viimeisimmät sanonnat, romanssikohut tai sms/chattilyhennykset.

Antoisaa matkaa, ei vain Tallinnan..

Joanna Palmén
Rönsy

No jopas. En asetu ollenkaan yläpuolelle, join ja tein kaikki muut tyhmyydet ihan samalla lailla kuin muutkin, enkä löydä tekstistäni millään tuota kuvaamaasi asennetta. Sanoin vain, että en usko juoneeni urheilijanuorena enemmän kuin ei-urheilijat, enkä usko että tällaista eroa oli huomattavissa joukkuekavereissanikaan. (Ei ole tilastoja joten voin olla väärässä, mutta tällainen on mielikuvani.) Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö olisi ollenkaan juonut, ei suinkaan. Tämä lause jutussa siis oli nimenomaan mutu-tuntumakommentti tuohon mainitsemaani tutkimukseen, sivuhuomio, eikä siinä ole mielestäni mitään ristiriitaa sen varsinaisen pointtini kanssa.

Seksuaalista lähentelevät palvelukset viinanostosta olivat omia ja lähipiirin kokemuksia teinivuosilta. Semmoiselta tietenkin hinnalla milla hyvänsä haluaisin omia rakkaita pienokaisiani suojella. Nimenomaan esitin huoleni siitä, että miten osaan "rakentavalla tavalla keskustella" aiheesta ja antaa vastuuta. Suhtaudun skeptisesti mahdollisuuksiini onnistua, juuri koska olen kokematon nuorten kanssa olija ja ennen kaikkea kun muistelen omaa asennoitumistani viinanjuonnin mahtavuuteen, cooliuteen ja pakollisuuteen teinivuosina.

Se että kirjoitan "niistä" ei ole epäkunnioittavaa, se on ihan vaan puhekieltä, ja jos nyt etsit netistä epäkunnioittavaa puhetta, niin onpa omituista että päädyit löytämään sitä juuri tästä kirjoituksesta.

Muilta osin olen samaa mieltä.

Kommentoi