Asiakaspalvelun näkökulma

ARS11 -näyttelyn avajaisviikonlopun ollessa hyvin iso tapahtuma, Kultuille tarjoutui mahdollisuus tulla Kiasmalle töihin auttamaan asiakaspalvelussa. Niinpä torstaina viikko ennen avajaisia viisi meistä tuli Kiasmaan työperehdytykseen, minkä aikana meille esiteltiin niin rakenteilla olevaa näyttelyä kuin myös museovalvoja- ja narikkatyötä.

Neljän päivän pestimme kesti torstaista sunnuntaihin (14.–17.4.), jonka aikana pääsimme kaikki kokeilemaan sekä narikassa olemista että museovalvojan työtä. Kultutoiminnan myötä olemme päässeet Kiasman kulissien taakse pitämään työpajoja ja organisoimaan tapahtumia, mutta nyt saimme ensimmäistä kertaa tutustua tähän puoleen Kiasman toiminnasta.

Työtehtävät sisäisti nopeasti hyvän ohjeistuksen ansiosta, ja Kiasman asiakaspalvelun vakiohenkilökunta ottikin meidät Kultut mukaan hommiin todella hyvin, vastaten vähän tyhmempiinkin kysymyksiin. Me taas puolestamme pääsimme vastaamaan museovieraiden kysymyksiin, tai ihan vain juttelemaan heidän kanssaan näyttelystä. Vasta tämän neljän päivän jälkeen tulin itse ymmärtäneeksi kuinka tärkeää työtä Kiasman asiakaspalveluhenkilökunta tekee joka ikinen päivä.

Narikka- ja museovalvojan työ olivat meille kaikille täysin uusi kokemus, ja erityisesti torstai-illan suurten avajaisten aikana kiireisissä narikoissa vietetyt tunnit olivat unohtumattomia hetkiä, vaikka seuraavana päivänä takkien edestakaisin vieminen koko illan ajan tuntuikin jaloissa.

Nämä neljä päivää töissä ovat olleet nautinnollinen kokemus, ja nyt kun olemme tutustuneet tähänkin puoleen Kiasmaa pystymme varmasti Kultuina huomioimaan entistä monipuolisemmin eri näkökulmia suunnitellessamme tulevia tapahtumia. Vakioasiakaspalveluhenkilökunnalta saimme nimittäin paljon uutta arvokasta tietoa liittyen Kiasman toimintaan.

Le
Kuva: VTM/KKA, Niina Vatanen

 

Share

Kommentit

Wsm (Ei varmistettu)

Olin itse samaisena viikonloppuna töissä Kiasmassa tutkijan hattu päässä. Kiasman asiakaspalvelun henkilökunta on ollut pitkään samana ja he tietävät paljon. Todellisuus on kuitenkin se, että kun on pitkään samassa duunissa tapahtuu jonkinlainen "sokeutuminen" ja passivoituminen työnsuhteen. Se näkyy siinä kun ei oteta asiakasta vastaan hymy suin, ei luoda katsekontaktia, vartalon viestintä ei ole avounta ja positiivista jne. Huomasin nimittäin tylsistyneitä ilmeitä, hyvin tylyä ja ikeää asiakaspalvelua, välinpitämättömyyttä ja henkilökunnan välistä syrjintää.Toivoisinkin, että asiakaspalvelun työntekijöiden skarppaamisen kiinnitettäisiin paljon enemmän huomiota organisaatiossa.

Kommentoi