No Fried Rice

A&A at HoMe

Reissun paras ravintola tähän mennessä! Nimeltänsä No Fried Rice...

Taidettiin osua ihan vahingossa ohikulkumatkalla yhteen kaupungin suosituimmista ravintoloista ...

Satuttiin kävelemään ohi ja keskusteltiin samalla, että pitäskö syödä jotain? Minä taisin sanoa, että jäädäänkö tähän, ja sitten me mentiin sinne seuraavana päivänä uudestaan.

Oltiin juuri oikeaan aikaan liikkeellä, sillä pari pöytää oli siinä vielä vapaana. Kesti muutaman minuutin, ja yhtäkkiä katu kuhisi paikallisia asiakkaita, ja työntekijöitä ainakin kymmenen sinkoili edes takas koko sen KAKSI tuntia, minkä se oli auki!!!

Jossain kohtaa tajuttiin, että jokaisella työntekijällä on oma roolinsa. Joku ottaa vastaan juomatilaukset, joku ruokatilaukset, joku kerää likaiset astiat jne... ja niistä ei muuten jousteta! Jos haluat toisen kaljan, niin sitä on turha pyytää siltä, jonka tehtävä on pyyhkiä pöydät! 

Paikalliset jonottivat yli tunninkin paikkaan, vaikka mun mielestä ihan samannäköisiä ravintoloita on kaikki kadut pullollaan! Ihmiset ottivat noita muovijakkaroita vanhuksille ja pikkulapsille, että ne jaksaa jonottaa!

Ja aukioloajat? ihan ei saatu selvää satavarmaksi, mutta ilmeisesti se oli auki vain klo 17-20 illalla (ja aamuisin kai toisen hetken?).  Kahdeksalta alettiin heti siivoamaan ja keräämään pöytiä kasaan sitä mukaa kun ihmiset lopettivat syömisen (ja kaikki ne, joiden ruokailu oli kesken sisällä, niin niiden ruoat kannettiin ulkopöytiin sitä mukaa kun ne vapautui). 

Käsittämätöntä, että ruokaakin sai odottaa tunnin verran, vaikka tilanne on joka päivä sama? Miksi kukaan ei tee asialle mitään? varmaan siksi koska ollaan Thaimaassa...  Ja moni jonottaja ei päässyt ollenkaan syömään...

Mutta oli se ruoka niin hyvää, että se oli kyllä kaiken tuon arvoista! 

Ja seuraavana päivänä kun mentiin vähän myöhemmin, niin puolet ruokalistasta oli loppu... Vaikutti sille että niin käy varmaan joka ikinen ilta. Silti ne mitä saatiin ja mitä vielä oli jäljellä oli ihan taivaallisen hyvät annokset!

Hauskaa viikonloppua, A.

 

Share

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.