Ladataan...
A&A at HoMe

 

 

WOOOHOOO, Ihan mahtavaa, täällä yksi super-onnellinen tanssahtelee voitontanssia. 

Muistatteko Styleroomin olohuone-kilpailun, TÄMÄN, jossa minun olohuone-albumini valittiin 6 finalistin joukkoon.

Ja Herranen Aika, mähän voitin sen ! Kerroinkin tästä jo Facebookissa, ja voi että haluan kiittää kaikkia äänestäjiä ihan tuhat kertaa, monta tonnia, ja saman verran jäätelöä kans ! 

Olethan huomannut että A&A at Home on myös facebookissa? Sitä kautta on myös helppo seurata uusimpia postauksia.  

Ja olenhan hurahtanut Instagramiinkin, se kun on niin nopea ja helppo! Instagram profiilini näet tästä.

Näihin tunnelmiin ! Koira se koristaa kaikkia lenkkikuvia nykyään ! 

Kiitos vielä kerran ! 

T. Anna&Andy

 

 

Ladataan...
A&A at HoMe

Mahtavaa Perjantaita, sain vierailta kukkakimpun ja voi pojat se on hieno!

Ihanat värit, ja tässähän on hyvä kimpunsidontavinkkikin, vai mitä? 

Puolukan (tai mustikan) varpuja ja erivärisiä ruusuja! Ja sitten sekaan vielä 1 tulppaani, mikä hurmaa koko kimpun!  

(osaisko joku kertoa mikä on nimeltään tuollainen "ryppytulppaani"?)

Ja huomaathan, että kukkakimpun voi laittaa myös tavalliseen kukkaruukkuun ! 

Toi huulipuna nyt ei liity tähän juuri mitenkään?  Tai kaipa se ruususenpunanen on väriltään... 

Ja tänään on myös 2Kotia-blogissani uusi postaus "Vauvanhuoneen suloinen sisustus ja monta ihanaa ideaa!"! Sen voit kurkata TÄÄLLÄ. 

P.S. Muistathan että Styleroomin Facebook-sivuilla, TÄÄLLÄ, voi vielä sunnuntaihin 30.3 klo 16.00 asti  käydä äänestämässä kivointa olohuone-albumia. (ja siellähän on meidän olkkari numerolla 5, hurjan hienoa !)

Hauskaa Perjantai-iltaa! 

 

Ladataan...
A&A at HoMe

KUN HIENOHELMA PARATIISIIN MATKUSTI! haha.

En olekaan aikaisemmin tainnut osallistua näihin haasteisiin, mutta nyt oli pakko tarttua  tähän unelmien lomamatka -haasteeseen kertomaan yksi reissukokemus! 

Trendihaastoi kertomaan unelmani lomasta. Ja valitsin sitten paikan josta keksin vain valitettavaa? Ihan oikeasti  tämä lomakokemus on ehdottomasti mieleenpainuvin ikinä. Ja uskokaa tai älkää ihan HYVÄLLÄ tavalla mieleenpainuvin reissukokemus!

Siis mahtava loma, mutta paikka ei ollutkaan sellainen unelmien paratiisisaari, jota olin etukäteen kuvitellut.

Tässä tulee nyt taas niin paljon kuvia, että onkohan näitä ihan liikaa, mutta antaa mennä! Kun en mä vaan osaa valita. 

Olimme muutama vuosi sitten kuukauden pituisella omatoimimatkalla mm. Thaimaassa ja Malesiassa ja suunnittelimme matkaa reissun päällä. 

Kuala Lumpurista ostimme paikallisesta matkatoimistosta neljän  päivän "loman" Pulau Tiomanille/Tiomanin saarelle. Matkaopas sanoi sen olevan maailman 10 kauneimman paikan listassa ja hienohelma odotti kyllä jotain , mitä näin jälkikäteen ajateltuna ei varmaan edes ole olemassa.

Lopputuloksena olen kyllä sitä mieltä, että Tioman oli todellinen paratiisisaari, minä vaan en tiennyt minkälainen on paratiisisaari.

 

Taisi olla toukokuu ja turisteja ei tuohon aikaan juuri ollut (5 venäläistä opiskelijaa meidän lisäksi). Ehkä se teki paikasta vielä vähän "spookimman", kun paikat oli tyhjillään, monet retkien järjestäjät ja ravintolat jopa suljettu. 

Pieni potkurikone, jolla saarelle saavuimme oli vähän huteran oloinen ja kapteeni tuprutteli tupakkia koko lennon (se haju tuli oven raosta matkustamoon). Ajattelin silloin, että tämä kone varmaan lentää niin kauan kunnes se tippuu alas (ja että toivottavasti ei tällä kertaa).

Kun saavuimme saarelle, niin selvisi että taksit kulkeekin vetten päällä. Bungalowit kun on sijoitettu viidakon täyttämän saaren reunoille.

Tuonne vihreeseen purtiloon siis samsonitet kytiin vaan (kyllä, vaikka oltiinkin omatoimimatkalla, niin meillä oli ihan tavalliset matkalaukut, eikä siis oltu reppureissulla). Kun purtilon moottori hajosi, niin meidät tuli pelastamaan tuo uninen "vara-taksikuski". 

Pieniä kyliä siellä täällä ja niihin oli jokaiseen tuollainen pitkä laituri mitä pitkin "kylään" pääsi.

 

 

 

Vielä ainakin puoli kilometriä matkalaukkujen raahausta tuota polkua pitkin omalle "hotellille". Kylässä oli siis tuo yksi ja ainoa tie, jonka varrella kaikki majoitus ynnä muut palvelut oli. Sen toisella puolella oli hiekkaranta ja meri, ja toiselta puolen alkoi tiheä viidakko. 

Hiukan jo hienohelmaa alkoi pelottaa, mutta paikka oli kyllä ihmeellisen kaunis. 

Isoja (LUE VALTAVIA) liskoja oli joka puolella, ja kaikkien kisujen hännänpäät oli tuollaisia? Olikohan niillä jokin yhteys? Vaikka kai nuo liskot vaan ruohoa syö? (uskottelin ainakin niin itselleni). 

Noh, sitten vihdoin tulimme perille meidän DELUXE-ROOMiin! Joo siis ulkoapäin mökki oli ihan kiva ja suoraan taivaallisella hiekkarannalla...

Buahhahaha, nyt hienohelma on lähellä pyörtymistä! Apua, valittiin siellä matkatoimistossa kaikista bungaloweista hienoin? Siis ihan normi mökki, mutta kuvat oli ihan jotakin muuta kuin se PAREMPI DELUXE MALLI.... TADAA.... (varo ettet pyörry, sisäkuvat tulloo!) 

Sanomalehdillä tilkitsin joka ilta ovenraot ettei kaikki höntiäiset pääse sisälle ja tuo yllä oleva epäselvä kuva oli pakko laittaa, koska siinä on jonkun ötön oma kolo.... yyyyääääkkkk!

Iltaisin nukkumaan mennessä pelotti niin paljon, että teki mieli juoda itsensä sammuksiin, että vaan taju pois yön ajaksi, niin aamulla taas ihana paratiisi odottaa. Parina iltana sähköt meni koko saarelta muutamaksi tunniksi ja niin me istuttiin kynttilänvalossa kuunnellen viidakon mölinöitä.

(ja joo, tiedän että moni on ollut teltassa savannilla ja vaikka missä viidakossa yöpynyt puussa siksi ettei valtavat tappajarotat pääse telttaan... SIIHEN ei musta olis iki päivänä, kuolisin varmaan pelkästä pelosta). Esimerkiksi Puutalobabyn matkakokemus Tansaniassa on niin mahtava, että voi kunpa en olisi niin pelokas! (Jos sitä pelotti pissalla käynti auton takana niin mulla olis pissat ollu jo housuissa)

Itseasiassa olin jo alleviivannut jostain matkaoppaasta jonkin viidakkovaelluksen (en todellakaan tiedä miksi?), mutta kun seuraavalla sivulla luki, että sinne meneminen kestää 3 päivää ja pitää nukkua viidakossa, niin se jäi siihen. 

Ja joo, meillä oli siis vessa ja suihku ja talo ja sähköt... Luksus-mökki sitten kai? mutta eihän hienohelma edes pystynyt menemään tuon ötökänpesän nähtyään noihin lakanoihin. Levitin sängyn täyteen tuliaishuiveja, joiden päälle varovasti aina asettauduin! haha (onneksi olin ostanut monta). Kuvittelin sänkyyn kaikkia ötököitä jotka kiipee mun korvaan sisälle ja....

Ja apinat oli ihan kuin ihmishuligaaneja. Yksikin ilta ne tuli porukalla ja renkutti meidän oven takana, hyppi meidän katolla, söi sipsit pussista kädellä ja joi jokaisesta terassilla olevasta tölkistä pohjat (ja minä pelkäsin että mitä jos joku ottaa mun bikinit pyykkinarulta!).

Alemman kuvan ottaminenkin päättyi siihen että minä juoksin hampaita näyttävä apina kintereilläni mökkiin ja tärisin seuraavat puolituntia. Hullut, mutta niin söpöset kuitenkin kun ne putsailevat toisiaan ja ottaa arskaa kalliolla!

Ja joo, olisi tuolla saarella ollut mahdollisuus viidakkopatikointiin. Lumoava elämys varmasti, mutta mulle riitti ihan tosta reunalta katsominen ja niiden äänien kuunteleminen. Saarella ei tosiaan ollut hiljaista, viidakosta kuului sen päiväinen konsertto että se jo sai mielikuvituksen laukkaamaan. Siis ihanat maisemat ja satumaiset äänet, mutta joo, viidakkoon en astu, sillä pelkään oikeasti jo etukäteen. 

Tässä meidän hotellin aamiaispöytä. Herättiin joka aamu ennen "omistajia", perhe siellä koisasi täyttä takahuoneessa kun asteltiin aamiaiselle. Vanha pappa hätkähti hereille ja herätti naiset laittamaan aamupalaa, ja se nyt saattoi olla vaikka paahtoleipää tai kuivattuja pieniä kaloja!

Iltaisin rannalla grillattiin ja perhe piti terassilla bileitä, jossa litkittiin teetä pannukaupalla ja hoilattiin karaokea. 

Viidakossa oli ihan valtavasti ihania kesyjä pupuja (ainoa eläin mikä ei pelottanut varmaan) jotka tuli meidän pihalle ruohoa puputtamaan.

Meidän kylän ainoassa aukiolevassa ravintolassa hampurilaisen liha maistui todella omituiselle ja kanakeitto oli täynnä pieniä luunsiruja. Hmm, mietin, että se on varmaan apinan lihaa tuolta viidakosta, siis hampparin välissä ja näin ruokakokemukset saarella ei oikein vakuuttaneet...

Yhtenä päivänä päätettiin sitten lähteä taksiveneellä keskustaan, ja hienohelma otti toivekkaana kukkaron mukaan shoppailua varten... Ei ollut kauppoja keskustassa... Lentäviä koiria sitäkin enmmän! (isoja lepakoita)

Mutta pieni koti-pizzeria löydettiin ja nälkä oli niin kova että tilattiin jälkiruoaksi TOISET PIZZAT!

 

 

Semmoinen oli UNELMIEN MATKA !

Kuitenkaan en voi suositella mitään ravintolaa (paitsi keskustan pizzeriaa). Parasta hotellia? tai iltamenoja? entä kauppaa? ei, 

Paratiisisaari on saari jossa ON PAKKO NOLLATA kaikki, koko pää! Siellä vaan ollaan ja luetaan kirjaa.  Siellä ollaan aamusta iltaan bikineissä, kuljetaan rannalla edestakas ja maataan riippukeinussa (ja välillä annetaan pullaa viidakosta moikkaamaan tulleelle pupulle). 

Hurjat menee viidakkoon patikoimaan (ja siirtää puussa roikkuvan käärmeen risulla syrjään ohi mennessään)

tai sukeltamaan (sekin muuten on ihan varmasti maailman hienoin elämys! varsinkin kun näkee sukelluskurssin ensimmäisenä päivänä open, jolla on KALAN hyökkäyksistä tulleita mätäpaiseita pohkeet täynnä ja räpylöissä hampaanjälkiä!

Ja toinen kurssi tulee vedestä ja onnellisena kertoo nähneensä 4 metrisen valashain sanoilla IHANA VAUVA? aikuinen on kai sit bussin kokoinen....

ööö, tota ai ei siellä ollutkaan kilpikonnia ja delfiinejä joilla voi ratsastaa ja sitten niitä nemoja ja muita ihania neonvärisiä pikkukaloja? Niinkun piirretyissä?

Ehkä mä jätän väliin senkin ja snorklailen tässä rannassa, hehe....NYNNY mikä nynny!

(Toisaalta, ilmeisesti saarella olisi ollut jossain myös joku hieno hotelli aidatulla alueella, mutta EN mä sinne olis kyllä myöskään halunnut, koska sitten mä en olis kokenut tuota kaikkea, siis tuota IHKA oikeaa paratiisia ! )

 

 

Pages