Ladataan...

Hyvän heinäkuun ikuinen aurinko
vanhan miehen valkoiset hiukset
päälaelta tuuli puhaltaa

Näkyykö se kaikki
jo lapsen silmissä?
Niissä välkkyy tumma vesi

Kun tulee tarpeeksi vanhaksi
vaimo nukkuu sairaalasänkyyn
ja veli väsyy pihatielle

Share
Ladataan...

Ladataan...

Saunan ikkunasta näkyy vesi
taivas edelleen kevyen kirkas
kuten vain juhannusiltana voi olla
ja huomisen sateet vasta taivaanrannan takana

Sammutetaan valot, sanot
juhannusillan aurinko kyllä riittää
saunan hämärässä hehkussa 
maailma muuttuu pieneksi

Juhannusillan auringonsäteet sammuneina 
muuttavat ihosi oranssiksi
ja minua itkettää koska siinä hetkessä
olen rakastunut elämään ja pelkään kuolemaa

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Olen menettänyt vuoden sisään kaksi läheistä ihmistä.

Ensimmäisen äärimmäisen sairaana, aivan ennen aikojaan kuolemassa. Epäreilusti, sekavasti, kaikin tavoin väärin, niin että huuto jäi sisälle kiirimään ja se kiirii vieläkin.

Toisen niin kovin heikkona, aivan hirvittävän vanhana. Ymmärrettävästi, ihan reilusti, kuten tuossa iässä kuuluukin, niin että jäljelle jäi ikävä ja omituisen tyhjä olo.

Olen muuttunut paljon. Luulin, että menetykset tekisivät minusta aiempaa rikkonaisemman ja entistä hauraamman, mutta oikeasti pelko on hellittänyt. Olen elänyt enemmän. Olen ollut onnettomampi kuin aikoihin, mutta toisaalta vakaalla tavalla ja itseeni luottaen. Luotan itseeni enemmän töissä ja ihmissuhteissa. Kun on saattanut toisen hautaan saakka, elämä tuntuu leikiltä.

Olen niitä ihmisiä, jotka ovat miettineet kuolemaa ja kuoleman jälkeistä aikaa aina. Joskus luin, kuinka läheisensä menettänyt uskoi, ettei tätä läheistä enää ole, vaan että hän on iäksi kadonnut. Minä en ole ikinä uskonut niin, ja näiden kuolemien jälkeen uskon niin vieläkin vähemmän. Minun läheiseni eivät ole poissa, vaan tasaisesti läsnä. Heitä ei näe, heitä ei kuule, mutta heidät tuntee. He ovat olemassa ja minä tunnen rakkautta. Vaan silti on ikävä. Haluaisin mennä kuuntelemaan niitä kaikkia hassuja juttuja, joihin en jaksanut työpäivän jälkeen keskittyä tarpeeksi. Vielä kerran hakea talkkunaa kaupasta ja mennä juomaan sokeritonta karpalomehua.

Elämä on syvempää ja kuolema toi siihen lempeän pohjavireen. Sopu on tehty.

 

 

Share
Ladataan...

Pages