Ladataan...

Jos kamppailet koiperhosongelman kanssa tai epäilet koi-invaasiota, tästä kirjoituksesta voi olla hyötyä sinulle.

Palatakseni blogini oikeaan aiheeseen, eli elämän haltuun ottamiseen, on otettava esiin elämääni viimeisen vuoden aikana kosketellut aihe, nimittäin nuo paholaisen maanpäälliset ilmentymät, koiperhoset. Kirjoitan tästä siksi, että minusta herkästi Googlesta löytyvistä tuholaissivustoista saatava koiperhosinfo on vähän puolittaista eikä välttämättä anna oikeaa kuvaa siitä, miten ongelmaa kannattaa lähestyä.

Tässä on siis pitkä kertomus, joka etenee suurinpiirtein aikajärjestyksessä ja alimmaisena tiiviisti bulletteina oppimani kohdat, joista voi olla apua oman koiongelman kanssa. Toivottavasti tästä on hyötyä jollekulle!

Ensimmäiset yksittäiset lentävien koiden havainnot viime kesänä saivat minut vähän hämilleni, mutta en ollut huomannut mitään jälkiä käyttövaatteissa tai muutenkaan, joten en osannut juurikaan huolestua. Perhonen saattoi lennähtää esiin kissan kiipeilytelinettä siirtäessä tai kun illalla sohvalla istuskelin hämärästi, näin pienen oljenkeltaisen perhosen liihottelevan olohuoneen halki. Näitä yksittäisiä havaintoja oli pitkin syksyä ja en vieläkään osannut olla kovin huolissani, kun tosiaan en nähnyt missään toukkia tai niiden jälkiä ja havainnot olivat yksittäisiä ja tapahtuivat ehkä kerran viikkoon.

Omat kodinhoitotottumukseni ovat aina olleet... noh, sellaiset, että moni asia on mennyt siivoamisen ja pyykkäämisen edelle. Tähän kun yhdistetään haastava, matkustamista sisältävä työ, ero sekä kuolemaa tekevä läheinen, ei kodinhoito ollut ensimmäisenä mielessä ja tein vain välttämättömät. Imuroin ja luuttusin lattiat juurikaan siirtelemättä huonekaluja, pyykeistä pesin tiheästi käyttövaatteet ja muut jäivät helposti pyykkikoriin notkumaan. Tämä ei sinänsä AIHEUTA koiperhosia, mutta niiden asuntoon eksyessä on varsinkin lemmikkieläintaloudessa majapaikkoja hyvin saatavilla.

Tilanne alkoi hahmottua joulun aikaan, kun siirsin sohvan istuintyynyjä ne imuroidakseni. Järkytys oli suuri, sohvan sisällä leivänmuruja mutustelemassa oli kointoukkia. Sohva onneksi muutenkin veteli viimeisiään, joten se lähti siltä seisomalta kaatopaikalle. 

Vaatekomeroa läpikäydessä käyttövaatehyllyt olivat siistit, niissä ei näkynyt jälkeäkään koiperhosista. Mutta tadaa - komeron alahyllyllä, missä oli käyttämättöminä lojuneita pyyhkeitä, joita kissat olivat käyttäneet petinä, jälkiä elämästä olikin sitten runsain mitoin. Harmahtavaa, hiekkamaista murua (hyh, koin munia!), runsaasti toukkien jättämiä "putkiloita" sekä jonkun verran eläviä toukkia. Heitin selkeästi saastuneet tekstiilit roskiin, muuten kävin koko vaatekomeron läpi. Tutkin tarkkaan jokaisen vaatekappaleen ja pesin niistä jokaisen. Pesukoneeseen laitoin huuhteluaineen tilalle laventelin eteeristä öljyä. Jos mahdollista, pesin vaatteet ja tekstiilit 60 asteessa, mutta hyvin pitkälti pesin ohjeen mukaan 40 asteessa. Munat ovat irtoilevaisia, eli pesun pitäisi irrottaa ne hyvin. Toukat eivät välttämättä kuole tai poistu pesussa, mutta ne kyllä huomaa, kun tarkkaan katsoo. Pesun ja kuivauksen jälkeen laitoin kaikki vaatteet muovisiin tiiviisiin kannellisiin laatikoihin ja jokaisen niistä vanulapun, johon oli tiputettu laventeliöljyä. Epäilen, että siitä tuli minulle vain hyvä mieli, mutta se oli tärkeää tämän projektin aikana.

Näistä löydöksistä järkyttyneenä etenin komeroissa. Asuntoni komerot ovat osin seinän sisällä ja alkuperäisen 50-luvulta. Oli ihana ajatus säästää ne asuntoa remontoidessa, mutta myöhemmin opin sellaisten olevan oikein koille mieluisia asuinpaikkoja, varsinkin, jos komerot eivät ole aivan tiiviitä. Ja eiväthän ne ole! Silmien oppiessa, löysin koiperhosten jälkiä pitkin poikin. Heitin nyt surutta kaikenlaista säilössä ollutta tavaraa pois, säilytettävät ei-niin-usein-käytettävät laitoin samanlaisiin muovilaatikoihin, kuin vaatteet. 

Sohvan ja vaatekomeron alahyllyn jälkeen löydökset olivat maltillisia. Moni ohittaisi toukan putkilot varsinkin lemmikinomistajana helposti "hassuna pölynä". Kissan mikrohiekan voi kuvitella jauhaantuvan samantyyppiseksi kuin ne koin munat. Kävin pikkuhiljaa asuntoa läpi. Suojaamattomana säilytyksessä olleista kengistä löytyi osasta elämää. Täysin käyttämättä olleet kengät saivat nyt mennä. Loput saivat kunnollisen puhdistuksen ja pakastuksen ja sen jälkeen menivät myöskin taas niihin pelastaviin muovilaatikoihin. Pikkuhiljaa tavarat alkoivat olla suojattuina, mutta silti aina aika ajoin, joku ikävä pieni perhonen taas lenteli kepeään tyyliinsä jostain esille. Uusia asuinpaikkoja en enää löytänyt kuitenkaan. Suojatut vaatteet ja muut tavarat olivat puhtaita, ei elämää niissä. 

Koiperhostilanne lähti niin sanotusti nextille levelille nyt kesän aikana. Ilma on lämmin ja kosteahko eli suotuisa koiperhoselle kehittyä ja asunto rauhallinen, kun minä olin paljon toisella paikkakunnalla ja kesälomamatkoilla. Pidemmältä reissulta palatessani löysinkin sitten makuuhuoneen kulmasta lattialta listojen vierustoilta jälkiä koiperhosten fiestasta - ei mitään elävää, mutta runsaasti toukkien jättämiä putkiloita kissankarvassa. Tässä kohtaa teki mieleni huutaa ja kovaa, ja päätin, että nyt on pakko turvautua myrkyttäjään. Soitin taloyhtiölle ja myrkyttäjä varattiin sitä kautta. Myrkytystä varten - koska oli tiedossa, että koita on ollut pitkin poikin - minun piti siirrellä huonekalut pois seinien vierustoilta. Ensimmäinen iso löydös oli kirjahyllyn takana. Kirjahylly on täynnä kirjoja ja siten painava, ja ihanomamoka, en ollut sitä siirtänyt siivotessani. Sielläkään ei ollut mitään elävää, mutta jälkiä elämästä kylläkin. Toinen, puistattava löytö oli kylpyhuoneessa. Olin olettanut, että siellä aika ajoin lennähtäneet yksilöt olivat vain eksyksissä, mutta ei, kyllä niillä ihan majapaikka oli pesukoneen alla. 

Ja mikäs on tilanne nyt? Myrkytyksestä on aikaa noin viikko. Juuri ennen myrkytystä hankitussa koiperhosansassa on 13 perhosta. Ennen myrkytystä sinne lenteli parin yön aikana kuusi perhosta ja loput myrkytyksen jälkeen. Tämä on kuulemma normaalia, kun tokkuraiset, myrkylle altistuneet perhoset kömpivät koloistaan ja singahtavat feromonin houkuttelemina ansaan. Uusintamyrkytys on parin viikon päästä. Minun elämäni jatkuu aivan yhtä vauhdikkaana ja tulen olemaan kotona aivan yhtä vähän, mutta aion kehittää ultimaattisen siivousohjelman, jonka avulla muistan myös siirtää nuo kirjahyllyt ja pesukoneet ajoittain pois paikoiltaan. Aion myös hankkia robotti-imurin.

Mitä olen oppinut koiperhosista:

  • Koiperhoset rakastavat lämpöisiä, pimeitä ja rauhallisia paikkoja. Jos havaitset niitä, älä tyydy tsekkaamaan vaatteita, vaan katso sinne kirjahyllyn taakse, sohvan tyynyjen väliin, minne vaan rauhalliseen piilopaikkaan on saattanut päästä kerääntymään lemmikin karvaa tai ruuan jämiä.
  • Koiperhoset syövät luonnonmateriaaleista tehtyjä vaatteita, kuten villapaitoja, mutta mikä vain kuorrutettuna eläimenkarvalla on ihanaa ja kodiksi sopivaa, jos se vain sijaitsee rauhallisessa paikassa eikä sitä pengota tasaisin väliajoin. Ne rakastavat kissankarvaa. Toistan, ne rakastavat kissankarvaa.
  • Lentävät koiperhoset ovat koiraita. Naaraat puolestaan chillaavat rennosti piilopaikoissaan houkutellen mieskoit luokseen. Yllätettynä hiippailevat karkuun, eivät minun nähteni ole lähteneet lentoon. Yllättävän vikkeliä ne silti ovat!
  • Jostain syystä ainakin minun kodissani koiperhoset pysyvät matalalla. Pahimmat löydökset olivat komeroiden alatasoilla, seinien reunustoilla, pesukoneen alla... koiperhosinvaasion kohteena olleet komerot saattoivat olla puhtaita ylähyllyiltä, ja elämää oli alahyllyillä. Esimerkiksi minulla oli täysin koskematon hieman lampaalta tuoksahtava villahuopa komeron ylähyllyllä, eikä siinä oltu käytykään. Suojasin sen kuitenkin, joten tähän ei kannata tuudittautua! Ilmeisesti johtuu siitä, että nuo naaraat tosiaan etenevät mönkien.
  • Yksinäinen, esimerkiksi suihkuverhossa hengaava koiperhonen ei vaan satu tykkäämään suihkuverhosta. Se on indikaattori, että jossain lähellä on majapaikka. Etsi ja siivoa se huolellisesti!
  • Koiansat / koiperhoslaatikot ovat feromoniansoja koiperhoskoiraille. En osaa sanoa poistavatko ne aidosti ongelman, mutta ainakin ne toimivat jonkunlaisena tilanne-analyysityökaluna. Aion vastaisuudessa pitää esillä koiansaa pidemmän aikaa, niin tiedän, jos tilanne vaatii toimintaa.
  • Paikallisen koiperhosinvaasion hoitaminen ja rajaaminen kotikeinoin on varmasti mahdollista. Jos tuntuu, että ongelma lähtee käsistä ja koita on päässyt majailemaan paikkoihin, joiden siivoaminen on mahdotonta (esim. komeroiden rakenteet) turvautuminen myrkytykseen on hyvä ajatus. 
  • Koiperhoset tekevät ihmisen hulluksi. Niiden aiheuttama vahinko on oikeasti todella vähäistä (jos siis ne eivät pääse käsiksi joihinkin todella arvokkaisiin luonnonmateriaalitekstiileihin), joten välillä mietin, että ongelmasta ottamani paineet ovat ehkä suhteettomia. Käytä siis energia siivoukseen, äläkä itsesi syyttelyyn.

Onko muilla kokemusta näistä pirulaisista? Parhaat vinkit häätöön ja torjuntaan?

Share
Ladataan...

Ladataan...

Hyvän heinäkuun ikuinen aurinko
vanhan miehen valkoiset hiukset
päälaelta tuuli puhaltaa

Näkyykö se kaikki
jo lapsen silmissä?
Niissä välkkyy tumma vesi

Kun tulee tarpeeksi vanhaksi
vaimo nukkuu sairaalasänkyyn
ja veli väsyy pihatielle

Share
Ladataan...

Ladataan...

Saunan ikkunasta näkyy vesi
taivas edelleen kevyen kirkas
kuten vain juhannusiltana voi olla
ja huomisen sateet vasta taivaanrannan takana

Sammutetaan valot, sanot
juhannusillan aurinko kyllä riittää
saunan hämärässä hehkussa 
maailma muuttuu pieneksi

Juhannusillan auringonsäteet sammuneina 
muuttavat ihosi oranssiksi
ja minua itkettää koska siinä hetkessä
olen rakastunut elämään ja pelkään kuolemaa

 

 

Share
Ladataan...

Pages