Ladataan...
Aasinsiltoja

Ajattelin ennen, että kasvattajana on helppo olla johdonmukainen, kun vain valitsee linjansa ja pysyy siinä. Mitä saa tehdä ja mitä ei, mistä palkitaan, mistä rangaistaan ja miten.

Ajattelin myös, että kasvatusvaihe tulee "sitten myöhemmin", kun lapsi on kasvanut avuttomasta rääpäleestä taaperoksi.

En tullut ajatelleeksi, että välissä on vaihe, jolloin lapsi pääsee suurinpiirtein kaikkeen käsiksi ja tutkii kaikkea ennakkoluulottomasti ja kovakouraisesti. Nauttii siitä, kun jostakin kuuluu kova ääni, tai jotakin voi purra/raapia/talloa/pudottaa tai siirtää paikaltaan. Mutta ei kuitenkaan ymmärrä kovinkaan monimutkaisia syy-seuraussuhteita. En ole ihan varma, ymmärtääkö kahdeksankuisemme vielä edes sanaa "ei".

Ei vauvalle voi suuttua, kun hän herättää minut aamulla raapimalla kasvojani, tai on aamupuuroa syödessään niin innoissaan, että huitoessa osa puurosta päätyy lattialle/kattoon/syöttötuoliin/äidin aamutakille. (Enkä nyt tarkoita, että taaperonkaan kanssa suuttuminen olisi oikea lähestymistapa.) Mutta missä vaiheessa voi alkaa olettaa, että oppi menee perille? Kehuminen on helppoa ja sitä tekee vauvan kanssa luonnostaan, kun tämä onnistuu jossakin asiassa. Mutta minkä ikäistä voi torua, kieltää tai jopa rangaista?

Vai onko tämäkin niitä juttuja, jotka "sitten vain tietää"...

Mitä äiti on sanonut siitä johtojen syömisestä?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Aasinsiltoja

Olen pohtinut, paljonko huonoäitipisteitä saa siitä, kun ei osaa yhtään lastenlaulua. No, perus-hämähämähäkit kyllä menee, mutta niidenkin hoilottaminen tuntuu typerältä ja epäluontevalta. Jääkö Lila-parka nyt olennaisesta paitsi, kun äiti ei osaa heittäytyä lapsen tasolle musiikillisesti?

Mutta kyllähän meillä lauletaan!

Bravuurini on peruskoulun musiikintunneilta tuttua Piponi jäi puuhun -äänenavausbiisiä mukaileva: Lila, Li-la-ni, Lilani jäi puuhun!

Lisäksi mm:

Iltapuuron lomassa Dannyn Kuusamo-ikivihreän sävelellä: Puu-ro-a!

Tai vastaavasti, jos Lilaa pitää suostutella syömään rinnalta tai pullosta: Mai-to-a!

Vaippahommissa Kung Fu taistelee -biisin sävelellä: Kuka pelätyn vaipan vaihtaa? Tidididi-ditti-titittii! (Tämä ei ole omakeksimä, vaan tarttunut tahattomasti ystävän mieheltä.)

Sekä tietenkin tämä sekä äidin että Lilan lempirallatus, jonka tahdissa tanssahdellaan joskus useasti päivässä:

Share
Ladataan...

Ladataan...
Aasinsiltoja

Muksu maissi-riisipuuro!

Tee paksumpaa puuroa kuin vauvalle, jäähdytä jääkaapissa, viereen mansikkahilloa. (Maissipuuro itsessään on makeaa, joten sokeroimaton vauvan hedelmä- tai marjasosekin voisi toimia. Itse olen sokerihiiri.)

Kuppiin kahvia ja avot.

Joo, ei sopinut Lilan vatsalle tuo tavara enkä viitsinyt pakettia poiskaan heittää.

Mystisiä ovat muuten vauvojen aivoitukset aamupuuron(kin) suhteen. Teen Lilalle sen yleensä kauraleseistä. Puuro uppoaa aika huonosti - välillä kakkiainen pudistelee päätään ja murisee ja suu pysyy kiinni, välillä hän taas antaa survoa lusikkaa suuhun ja nieleekin, muttei tee varsinaisesti yhteistyötä. Olen laittanut sekaan esimerkiksi kuningatarsosetta, sillä sitä Lila tietenkin söisi määrättömästi aukoen suutaan kuin linnunpoikanen. Yhdistelmä puolet puuroa ja puolet marjasosetta on yleensä tuottanut jonkinlaista tulosta.

Mutta tänäänpä keitin puuron pelkistä leseistä ilman herkkusosetta seassa. Ja toinen hetken mietittyään veteli kiltisti ison lautasellisen. Mahtoikohan puuronnälkä vain olla noussut uudenlaisiin sfääreihin, kun aamupala nautittiin jopa varttia tavallista myöhemmin.

Todennäköisesti huomenna on kuitenkin taas toinen ääni kellossa. Mutta päivänkin tauko puurotaisteluista oli tervetullutta vaihtelua.

Share

Pages