Ladataan...
Ada Minea

Joskus ala-asteen lopulla, ehkä vitos-kutosluokalla ihoni alkoi mennä huonoon kuntoon. Ei mitenkään todella huonoon vaan vain sen verran, että aloin meikkaamaan peittääkseni suurimman osan finneistä ja punoituksesta. Yläasteella iho huononi vielä enemmän ja silloin kävinkin muutaman kerran ihotautilääkärillä, joka kirjoitti mulle reseptillä akneen tarkoitettuja rasvoja muun muassa Differiniä. Äiti sanoi, että sen mielestä se rasva auttoi jonkun verran, mutta itse en ollut tyytyväinen. 

Mun akne ei ollut koskaan pahimmasta päästä, mutta se häiritsi mua ja halusin siitä eroon. Tiedän, että monille akne ei ole iso juttu ja monet pärjää sen kanssa ihan tosta vaan vaivautumatta peittää sitä, koska eivät koe tarvetta siihen. Eikä pitäisikään kokea. Oma tahtoni peittää akne tuli ihan minulta, ja olin tosi huojentunut kun yksi ihotautilääkäreistäni ilmoitti, että kyseessä on elimistön sisältä tuleva hormonaalinen sairaus, ja näin ollen hän lupasi, että voin meikata niin paljon kuin haluan ilman, että meikkaaminen itsessään pahentaisi aknea. Tietenkin jos meikkaa koko ajan pesemättä meikkejä pois, iho kärsii, mutta yleisesti meikkaaminen ei ole syy akneen.

Kun mun iho oli huonoimmillani, olin todella kateellinen kaikille, joilla oli hyvä iho. Niinä aikoina en oikeasti toivonut muuta kuin nättiä ihoa. Se oli minulle iso juttu. Monet itkutkin tuli väännettyä ihon takia, ja ne yleensä päättyivät siihen, että äiti varasi minulle ihotautilääkärin. Lukion alussa olin todella kyllästynyt huonoon ihooni ja taas tuli itkettyä sen takia, ja varattiin taas ihotautilääkäriaika. Tällä kertaa tiesin mitä haluan: e-pillerit ja Roaccutan-kuurin. Roaccutan-lääke sisältää isotretinoiini, joka on A-vitamiinijohdos, jonka myötä joillekin aknepotilaille suositellaan A-vitamiinin lisäystä niin ruokavalion kuin ihovoiteiden muodossa. Itsekin käytin yhdessä vaiheessa A-vitamiinivoidetta, mutta juttuhan on niin, että suurin osa A-vitamiinivoiteista on antiage-voiteita, jota ei puolestaan suositella nuorelle iholle, koska ne ovat osallisena ihon uusiutumisessa yms. Itse lopetin sen käytön omasta päätöksestäni, koska koin, että se enemmän ärsytti kuin paransi ihoa. Lisäksi tuota A-vitamiinivoidetta käytin aknen jättämien muutamien arpien takia, ja niiden hoitoon on lukuisia muitakin hoitoja kuin A-vitamiinivoiteet.

Roaccutan-lääke on ihan älyttömän vahva lääke ja on oikeastaan myrkkyä elimistölle. Roa on kuitenkin ehkä se paras lääke akneen ja sen takia halusin sen myös. Roan ohelle halusin e-pillerit, koska e-pillerit voivat myös yksinään parantaa aknen. Roan avulla myös pääsin eroon mun aknesta. Jos oikein muistan, niin vähän yli puolitoista vuotta on kulunut viimeisen Roa-kuurini lopetuksesta ja olen tyytyväinen. Finnejä minulla ei enää ole (paitsi satunnaisesti ehkä yksi, joka katoaa ajallaan nopeasti). Muistan kun joskus 14-vuotiaana unelmoin tällaisesta ihosta. Pieniä arpia on tosin jäänyt ja ihon sävy on vähän epätasainen, mutta otan ne paljon mieluummin kuin ne kymmenet tulehtuneet finnit. Tällä hetkellä hoidan ihoa tavallisesti, välillä käyn kosmetologilla haalentamassa arpia (luulin pitkään isoimpien "kuoppien" johtuvan menneisyyden aknesta, mutta kosmetologi kertoi niiden jääneen vesirokosta hahah), mutta ensimmäistä kertaa voin oikeasti sanoa, että en häpeä ihoani kuten tein aknen aikana. Akne ei ole vain kosmeettinen sairaus eli se ei ole vain sitä mitä näkyy iholla vaan sen lisäksi se voi olla tosi kipeä (erityisesti jos jollakin akne keskittyy vaikka enemmän selkään) ja se voi aiheuttaa psyykkisiä oireita. Omasta mielestäni kenenkään ei tarvitse sopeutua elämään aknen kanssa: akne on sairaus, jonka voi hoitaa pois.

Aknella on ollut paljon vaikutuksia elämääni, koska esimerkiksi ihon huononeminen oli syy miksi aloin ensinnäkin meikkaamaan. Olen meikannut noin 11-12 vuotiaasta asti joka päivä kouluun ja nykyään esim. töihin. Joillekin se voi kuulostaa isolta jutulta, mutta kun siihen tottuu, ei siitä pääse pois. Parasta on se, että rakastan meikkaamista ja ihon hoitoa. Koen myös, että aknen myötä mun ihonhoitorutiinit on tosi hyvät: en ikinä suostuisi jättämään meikkejä naamalle yöksi. Aknen myötä haluaisin myös vanhempana tehdä työtä ihon hyvinvoinnin osalla. Olen ihan fiiliksissä nykyään ihonhoidosta ja pääsen kunnon kikseihin kun huomaan erilaisten ihotuotteiden vaikutukset. En sano, että olen kiitollinen aknesta, mutta jos joitain positiivisia asioita pitää keksiä niin kyllä niitäkin löytyy.

Loppuun haluan sanoa vain sitä, että aknesta voi päästä eroon. Ainoa asia minkä tahtoisin muuttaa aknehistoriassani on se, että häpesin sitä. Sitä ei tarvitse hävetä. Sitä ei tarvitse peittää. Sen saa kuitenkin peittää jos tahtoo. Kenelläkään ei ole sanomista toisen aknesta, peitti sitä tai ei. Aknen paraneminen vaatii aikaa, rahaa ja motivaatiota, mutta voin luvata, että siitä voi päästä eroon.

Share
Ladataan...