Ladataan...
Äidiksikö?

Viimeinen kolmannes alkaa ensi viikolla (tähän kauhistelua siitä, miten aika kuluu ja kohta ollaan synnyttämässä), joten voisi olla aika kerrata toista kolmannesta, kun se on vielä suhteellisen tuoreessa, joskin lievästi raskausaivojen sumentamassa muistissa.

Mun raskaus on monilta osin mennyt, kuten oppikirjassa. Ennen raskautta olin varma mm. siitä, että minä olen se, joka saa keskenmenoja, oksentaa läpi raskauden ja joutuu vuodelepoon jo ennen puoliväliä. Mieheni joskus hermostuu jatkuvaan uhkakuvien maalailuuni, mutta kyllä se vaan on niin, että pessimisti ei pety. Ja nämä tällaiset asiat ovat niitä, joissa olen ihan mielelläni väärässä. Ihanaa, kun raskaus on mennytkin hyvin!

Toisen kolmanneksen pyörähtäessä olin, kuten varmaan suurin osa raskaana olevista naisista, todella helpottunut. Selvittiinhän siitä! Samassa pahoinvointi alkoi hiipua ja viikkoon 16 mennessä aloin olla taas elämäni kunnossa, joskin normaalia väsyneempi. Keskiraskautta kohti mennessä oli useita päiviä, kun raskautta ei edes huomannut muusta kuin kasvavasta vatsasta. 

Viikon 20 kieppeillä aloin tuntea pieniä liikkeitä ja rakenneultrassa kaikki vaikutti olevan hyvin. Meille tulee todennäköisesti pieni tyttö! 

Rakenneultran jälkeen aloimme hankkia vauvatarvikkeita ja nyt suurin osa isommista hankinnoista onkin jo tehty. On myös remontoitu lapselle huonetta ja valmistauduttu tulevaan, naurettu vauvan mylläykselle vatsassa ja yritetty arvailla, millainen tyyppi sieltä tulee.

Viimeistä kolmannesta lähestyessä on alkanut tulla joitain vaivoja, kuten yölliset tuskaiset heräämiset pissahätään, mahdottomuus löytää hyvää nukkuma-asentoa ja jalkojen väsymistä pitkän päivän jälkeen. Lisäksi hemoglobiini on laskenut, mutta tilannetta helpottaa, kun nappaa rautaa purkista. Kaikki siis varsin tavallisia oireita, jotka vain kuuluvat asiaan. Toistaiseksi näiden pienten vaivojen kanssa on pystynyt elämään suhteellisen normaalisti ja elämä tuntuu hyvältä.

Nyt siis eletään raskausviikkoa 28 ja ollaan siirtymässä viimeiselle kolmannekselle.

Kolmen kuukauden päästä meillä saattaa jo olla vauva.

Ladataan...

Ladataan...
Äidiksikö?

Käytiin viime viikolla rakenneultrassa ja kaikki vaikuttaisi olevan hyvin. Lapsi on suurella todennäköisyydellä tyttö, vaikka itse olin varma pojasta. Vaikka meille sukupuolella ei olekaan mitään merkitystä, niin halusimme silti tietää ja omalla tavallaan se konkretisoi taas asiaa lisää. En kuitenkaan aio maalata seiniä vaaleanpunaiseksi tai rynnätä ostamaan hörhelöpyllymekkoja lapselle. Toivon vain, että osaan itse toimia lapselle vahvan naisen esimerkkinä enkä siirtäisi omia epävarmuuksiani hänelle. 

Pikkuinen potkii hurjasti ja mieskin on jo päässyt tuntemaan potkut kättänsä vasten. Olo on edelleen niin mainio fyysisesti kuin henkisestikin, että uskalsin varata toukokuulle vielä lomamatkan etelään!

Täällä kaikki siis hyvin. On tämä vain ihanaa aikaa <3

Ladataan...

Ladataan...
Äidiksikö?

Täällä vedellään raskausviikolla 18 ja rakenneultrakin on jo reilun parin viikon päästä. Keskiraskaudesta ei selvästikään turhaan puhuta seesteisenä aikana! Varmaan osittain senkin takia kirjoittelu on jäänyt näin vähille, kaikki kun tuntuu niin normaalilta. Ainoina oireina tällä hetkellä ovat satunnaiset kohdun venymisestä aiheutuvat kivut ja kasvava vatsa. Muuten olo on kuin ei raskaana olisikaan! Olen jopa viime viikkoina päässyt palaamaan (rauhallisesti) salille ja lenkkipoluille kolmen kuukauden tauon jälkeen.

Raskaus tuntuu kaikkinensa jo todella luonnolliselta asialta, osalta elämääni. Puhun siitä avoimesti kaikille, jotka haluavat kuulla ja varmaan myös sellaisille, jotka eivät halua :D töissäkin meillä vitsaillaan ja höpötellään kahvitauoilla raskaudestani aivan kuin mistä tahansa aiheesta. Se on ollut helpotus ja ihana huomata, miten normaali asia se tuntuu olevan muillekin. 

Lähiviikkoina olisi tarkoitus tehdä hieman pintaremonttia kotona lastenhuonetta ajatellen ja kohta varmaan uskaltaa laittaa myös isomman vaihteen päälle myös vauvatarvikkeiden oston suhteen. Sellaista mukavaa, leppoisaa elämää täällä tällä hetkellä. Rakenneultrassa selvinnee kaiken muun ohella myös sukupuoli, vitsi miten jännittävää. Sitä odotellessa :)

Ladataan...

Ladataan...
Äidiksikö?

Niin se vaan ensimmäinen kolmannes vetelee viimeisiään ja päästiin jo käymään nt-ultrassakin. Näyttäisi siltä, että kaikki on kuten pitää. En tiennyt, että nt-ultra olisi noin perusteellinen! Meidän pikkuiselta katsottiin kaikki aina sisäelinten paikasta, niskaturvotuksesta, aivojen kehityksestä ja istukan sijainnista lähtien. Ultrassa menikin lähes tunti ja sen teki aivan ihana kätilö. Jäi todella hyvä fiilis tuosta.

Oli myös ihanaa nähdä, että siellä tosiaan on jo ihan pikkuihmisen näköinen tyyppi pyörimässä. Ja hirveä vauhti päällä! Kovasti heilutteli jalkoja ja käsiä, pyörähteli ja näytti muutenkin eloisalta. :D Tuli itselle - mutta erityisesti miehelle - vielä todellisemmaksi koko juttu. Nyt uskaltaa jo vähän uskoa siihen, että elokuussa meille tosiaan muuttaa pieni ihminen <3  huojentunut ja onnellinen olo. 

Ladataan...

Ladataan...
Äidiksikö?

Itse ainakin yritysvaiheessa (ja vuosien varrella monia kertoja "vahinkoa" pelätessäni) olen goolettanut sanoilla alkuraskauden oireet ennen plussaa. Sen vuoksi lienee tarpeen kirjata ne nyt ylös, kun ne vielä muistaa. Kuvittelin aina, että ensioireina olisi pahoinvointia ja rintojen kipeytymistä. Ei kuitenkaan minun kohdallani.

Siispä, oireet ennen plussaa/ennen kuin menkkojen olisi pitänyt alkaa, eli noin 3+2 alkaen:

  • Hengästyminen. Tää oli aivan hullua, ihmettelin jo, että mikä keuhkosairaus mulle on iskenyt, kun happi tuntui loppuvan jo ääneen lukiessa. Myös liikkuminen ja puhuminen yhtä aikaa aiheuttivat ongelmia.
  • Olin häkellyttävän onnellinen ja seesteinen siihen nähden, että mun pms tarkoittaa normaalisti otsassa kasvavaa uloketta ja loputonta vitutusta. 
  • Hirveä nälkä. Aivan loputon nälkä. 
  • Pissahätä.
  • Ilmavaivat.
  • Vatsa kovana.
  • Se, että rinnat eivät kipeytyneet, kuten mulle normaalissa kierrossa tapahtuu jo noin viikko ennen odotettuja menkkoja. 
  • Alavatsan juilimiset: vähän kuin menkat olisivat alkamassa.

Oireet plussan/menkkojen oletetun alkamispäivän jälkeen:

  • Rintojen kipeytyminen ja turpoaminen suunnilleen niihin aikoihin, kun menkkojen olisi pitänyt alkaa.
  • rv 5+2 aikoihin alkoi pahoinvointi. Sopivasti joulupöydässä oksetti. Ruoka ei maistunut, mutta oli pakko syödä koko ajan, ettei oksentaisi.
  • Pahoinvoinnin kanssa samoihin aikoihin alkoi myös tappoväsymys. Aloin mennä nukkumaan klo 19-20.
  • Yölliset heräämiset ja "pakkosyömiset". Herään joka yö vähintään kerran siihen, että vatsalaukku huutaa tyhjyyttään ja on pakko mennä syömään, vaikkei yhtään tekisi mieli.
  • Yleinen vetämättömyys ja halu erakoitua kotiin peiton alle on ollut myös viime aikoina todella vahvana. 

Nyt rv 8+0 tuntuu siltä, että pahoinvointi olisi helpottamaan päin: ei enää okseta koko ajan ja ruoka maistuu paremmin. Toisaalta ihanaa, toisaalta miettii, onko kaikki kunnossa. Aina joku huolettaa :D sitä kai tämä tulee olemaan loppuun asti.

Sellaisia oireita tänne. Muilla vastaavia?

Ladataan...

Pages