Ladataan...
Äidiksikö?

Sain tosiaan lauantaina tietää, että olen raskaana. Hyvin alussa vielä, nyt vasta rv 4.

Kun plussa piirtyi tikkuun, olin suoraan sanottuna järkyttynyt ja paniikissa - eli kaikkea muuta kuin olin kuvitellut tuossa tilanteessa olevani. Hain mieheni sängystä ja kysyin, että näkeekö hän saman kuin minä. Revin suunnilleen hiuksia päästäni, koska olin juonut alkoholia edellisiltana pikkujouluissa ja mietin vain, että olen jo pilannut tulevan lapseni. Olin siis tehnyt myös pikkujoulupäivän aamuna (dpo10) testin ja silloin se näytti puhdasta negaa. Lisäksi tieto miehen alentuneesta hedelmöityskyvystä johti järkeilyyn, että ei tässä mitään raskaana olla, eli ei haittaa, jos muutaman lasin kiskaisee naamaansa pikkujouluissa. Ja minä kun en tosiaan juo kuin muutaman hassun kerran vuodessa.

Taitaa tosiaan pitää paikkansa, että raskaus iskee juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa. Ja niin oli tässä kierrossa. Sen lisäksi, että saatiin tieto miehen laiskoista siittiöistä, meidän piti alunperin pitää tämä kierto taukoa yrittämisestä ja jatkaa vasta tammikuun lopussa. Alkuvuodesta meillä on niin paljon menoja ja reissuja tiedossa, että järkeilin, ettei ole kiva olla pää pöntössä silloin. Ei kuitenkaan pidetty taukoa, koska ei suoraan sanottuna ollut uskoa raskautumiseen. Lisäksi tilasin viikko sitten jättipaketin ovulaatio- ja raskaustestejä, että riittää nyt ainakin kesään asti, kun kerran yritys näyttää venyvän. Ja mitä vielä...

Olen raskaana, kaikista epäilyksistä huolimatta. Plussauspäivän aamu meni tosiaan järkytyksen tiloissa huonoa omaatuntoa potien, mutta hiljalleen olen rauhoittunut ja päättänyt uskoa, ettei yksi kevyehkö juopotteluilta noin aikaisessa vaiheessa vielä pilannut mitään. 

Järkytys on siis vaihtunut onnelliseen ja hämmentyneeseen oloon. Tätä on vielä vaikea uskoa todeksi, mutta hiljalleen se ajatus alkaa iskostua.

Meillä tosiaan saattaa olla vauva ensi elokuussa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Äidiksikö?

Tein tänään elämäni ensimmäisen positiivisen raskaustestin.

Olen hämilläni, onnellinen, peloissani, liikuttunut ja järkyttynytkin. 

Jos tämä kaveri pysyy matkassa, laskettu aika olisi ensi elokuussa.

Se olisi kaunis kuukausi syntyä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Äidiksikö?

Olen tämän raskausyrityksen myötä huomannut, että tieto helpottaa ja auttaa ymmärtämään. Olen sen verran kärsimätön ihminen, että haluan mielelläni tietää nyt heti, jos meillä on joitain raskautumista vaikeuttavia tai estäviä tekijöitä, jotta osaamme varautua mahdollisiin hoitoihin.

Kävin itse perus gynekologin tarkastuksessa ja kaikki vaikuttaa olevan kunnossa - munasarjat ja kohtu ovat paikoillaan ja oikean kokoiset, kierto on säännöllinen, joten ovulaatiokin tapahtunee. Gynekologin mielestä mikään ei indikoi, että raskaudelle olisi esteitä.

Mieskin kävi maanittelujeni jälkeen spermatestissä: lievästi alentunut hedelmöityskyky, mutta ei kuitenkaan mitään niin vakavaa, että tarvitsisi lähteä vielä hoitoihin. Vähän vain liikaa laiskoja kavereita. Sitä kuitenkin kompensoi siittiöiden runsas määrä. Todennäköisesti hedelmöitys tapahtuu perinteisin menetelmin, joskin se voi viedä hetken pidempään. Tavara ei ole priimaa, mutta kohtuullista. Ja ilmeisesti asiaan pystyy vaikuttamaan vielä elintapojen kohentamisella. Minua tämä tieto helpottaa kummasti, tiedetäänpähän ainakin, että raskauden pitäisi olla mahdollinen. Hyvin käytetyt 70 euroa. 

Ja jos lasta ei ensi kesään mennessä ala kuulua, hakeudun itse tarkempiin testeihin. 

Sellaista tänne. Tänään yk5, kp25/dpo9. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Äidiksikö?

Heipähei. Täällä on menossa yk5, kp14. Olen valehtelematta testannut ainakin 20 negaa näiden muutaman kierron aikana. 

Vaikka yritys onkin vielä suhteellisen alussa, alkaa usko luonnolliseen raskautumiseen jo hiipua. Olen myös päässyt pisteeseen, jossa tuttavien ja ystävien raskausuutiset kirpaisevat. Hävettää olla se, jolle toisen onni on itseltä pois.

Sellaista tänne. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Äidiksikö?

Tänään on kp 21/30, yk3. Hämmentää edelleen, että puhun yhtäkkiä tuollaista vauvakuumeilijoiden foorumeilta tuttua jargonia. Me tosiaan yritetään lasta ja teoriassa saatan olla jo raskaana. Omat fiilikset asian suhteen kuitenkin heittelevät laidasta laitaan. Välillä olen valmis lykkäämään yrittämistä vuodella tai parillakin eteenpäin ja toisinaan mietin, miksi lykkäsin yrittämistä näinkin myöhään. Ehdinkö saada ne kaksi lasta, jotka olen aina halunnut? Toisaalta, miksi edes haluan lapsia?

Vaikka kuun lopussa toivonkin aina sormet ristissä plussaa, mahtuu yrityskiertoon niin monta mielenmuutosta, etten meinaa pysyä kärryillä. Tällä hetkellä koko lapsiasia tuntuu hyvin epävarmalta ja pyörittelen mielessäni myös paljon ajatusta siitä, voimmeko edes saada lapsia. Haluaisin vastauksen kaikkiin kysymyksiin. Mielellään heti.

Kai tämä tasoittuu, sitten jos raskaustesti joskus vielä näyttää plussaa? Tai saa ainakin uudenlaisia aiheita pohdittavaksi? 

Miten teillä muilla yrittäjillä/lapsen jo saaneilla on ollut?

Share
Ladataan...

Pages