Ladataan...
Aika kypsä äidiksi

Tänään vietetään lapsukaisen päiväkodissa jälleen Kirjan päivää, World Book Day, ja teemana on tällä kertaa satukirjojen eläimet. Koska Eddien ehdottoman lempikirjan Tiddlerin (suom. Oiva sintti, Julia Donaldsonin tuotantoa) kala-asu kuulosti hankalahkolta toteuttaa, sain päähäni, että ipana voisi sonnustautua toisen lempparinsa, The Snail and the Whalen (Etana ja valas maailman merillä, saman tyypin teos) etanaksi*. Kun napero ei protestoinut, pistin Googlen laulamaan, tilasin eBaysta kuumaliimapyssyn ja ryhdyin toteuttamaan sisäistä superäitiäni. ;-D

Ohjeen söpöön etana-asuun nappasin tästä blogista: http://ohhappyday.com/2012/10/snail-costume/ -  mutta tokihan matkan varrella tuli vähän sovellettua. Tässä siis meikäläisen ohjeet kotiloasuun, vaikka ensi Halloweenia silmälläpitäen:

Tarvikkeet:

  • puolisentoista rullaa ruskeaa voimapaperia (jos yksi rulla on 50 cm x 6 m)
  • ruskeaa pakkausteippiä (ja/tai tehokas nitoja)
  • kuumaliimapyssy ja reippaanlaisesti liimapatruunoita (uusi suosikkini!)
  • jäykkää pahvia (esim. aaltopahvia) halkaisijaltaan n. 30 cm:n suuruinen ympyrä sekä 10 x 20 cm:n kokoinen suorakaide
  • vanhat sukkahousut, tuo Niksi-Pirkan ikisuosikki
  • sakset, mattoveitsi

Tee näin:

  1. Leikkaa pahvista n. 30 sentin ympyrä esim. ruokalautasta tai tarjotinta mallina käyttäen. 
  2. Leikkaa mattoveitsellä tai saksilla muutaman sentin viilto pari senttiä ympyrän reunasta ja vahvista sen reunat pakkausteipillä. 
  3. Vedä sukkahousut pahviympyrän päälle, liimaa tai nido kiinni muutamasta kohdasta.
  4. Työnnä sukkaosat läpi tehdystä viillosta ja jätä roikkumaan ympyrän ulkopuolelle, niistä tulee kotilon kuoren "reppuhenkselit".
  5. Leikkaa voimapaperista noin metrin mittainen pala, rypistele sitä ja muotoile kiertäen pötköksi.
  6. Teippaa tai nido pötkön alkupää ympyrän keskipisteeseen ja ala pyöritellä pötköä kotilon kuoreksi liimaten sitä tiiviisti pahviin ja sukkahousuihin. 
  7. Toista kohdat 5 ja 6 kunnes pahviympyrä on kierrekotilon peitossa. Toista sama ympyrän toiselle puolelle. Anna kuivua.
  8. Leikkaa pahvista n. 10 x 20 sentin kokoinen pala ja viillä siihen mattoveitsellä tai saksilla neljä viiltoa sukkahousuhenkseleitä varten. Vahvista viiltojen ympärys pakkausteipillä. 
  9. Sujauta sukkahousujen jalkaosat viiltojen läpi (vaikka pariinkin kertaan, minun sukkiksissani riitti pituutta kaksinkertaisiin henkseleihin) niin, että ne muodostavat kuoren kanssa "selkärepun". Tässä vaiheessa ehkä kannattaa sovittaa viritystä lopullisen kantajan selkään, jotta henkseleistä saa sopivanmittaiset. Sukkahousut nimittäin venyvät melkein loputtomiin. 
  10. Liimaa pahvisuorakaiteen keskiosa liimapyssyllä kotiloon, anna kuivua. 
  11. Solmi sukkahousujen ylijäävät lahkeet umpisolmulle ja piilota kotilorepun johonkin koloon.
  12. Ta-daa, valmista tuli!

Etanan tuntosarvet tilasin suosiolla eBaysta ja tuunasin niitä ötökän tuntosarvista etanamaisemmiksi liimaamalla kaistaleet voimapaperia vietereitten ympärille - mutta ylläoleva blogi antaa ohjeet myös tuntosarvien tekoon, jos on tarvis.

Sitten vain päälle jotain neutraalia harmaata tai ruskeaa, kotiloreppu selkään, tuntosarvet päähän, satukirja kainaloon ja matkaan! 

*) Kotilohan se on eikä etana. Äh. Ikuinen sekaannuksen aihe. 

***

This year, the World Book Day theme at Eddie's nursery was animals in stories. Thank goodness for Google! Edster went as the Snail of The Snail and the Whale fame, after his mother got inspiration from the Oh Happy Day crafts blog linked above, bought a hot glue gun from eBay and sacrificed a pair of tights

Share

Ladataan...
Aika kypsä äidiksi

Ystävänpäivän ympärillä oli täkäläisissä kouluissa half term ja Eddien päiväkotikin taas viikon kiinni. Me nappasimme viime hetken lennot Suomeen ja liitimme sormet ristiin, ettei Pohjolassa olisi liian kylmä mökillä yöpymiseen.

Kelit suosivat matkalaisia - aurinkoisia päiviä, vähän lumisadetta, elohopea nollan molemmin puolin niin, että pääsimme sekä kokoamaan Edmundon ensimmäisen lumiukon että pulkkailemaan mummolassa ja järven jäällä. Viimeksimainittu oli eksoottinen kokemus Miehelle, joka oli etukäteen epäillyt, ettei hän ainakaan uskaltautuisi elävälle jäälle. Anoppiparkakin oli aiheesta aidosti huolissaan. Kun rakas siippani sitten omin silmin todisti mökkirannan jäässä moottorikelkan jäljet ja autoja jäätiellä kaahailemassa, rohkaistui hänkin. ;-)

Matkapäivän iltana saavuimme Eddien mummolaan klo 20.35. Kello 20.36 Eddie oli selällään lumihangessa eikä ipanaa saatu sieltä sisätiloihin kuin pitkällisen uhkailun, kiristyksen ja lahjonnan tuloksena.

Meidän möksä <3

Ensimmäistä lumiukkoa pyörittämässä. Ei ollut kyllä meikäläisen lapsuudessa näin vähälumisia talvia.

Pitkiää pellaviaa! Törmäyshän tuosta seurasi, mutta ipanaa vain nauratti.

Mökkiviikko meni niin leppoisasti, etten saanut aikaiseksi nähdä ketään perheen ulkopuolista emmekä suurista suunnitelmistamme huolimatta jaksaneet Miehen kanssa jättää Eddieä mummolaan yökylään ja lähteä hurvittelemaankaan. Hmm, helmikuisessa Lappeenrannassa keskellä viikkoa? Meni se ystävänpäivä suloisesti takkatulen loimussa kahdestaan samppanjaa litkienkin.

Apua, lumisaurus syö lapseni!

Ähhähhää, lapsi ehti ensin!

Äitini kapioita ja mummojen vanhoja pitsilakanoita valkkaamassa. Äiti lupasi yhdet pitsilakanat mökin ikkunaverhoiksi ja toisista ommella pussilakanoita.

Mökkiviikon jälkeen pysähdyimme vielä Helsinkiin muutamaksi päiväksi ystäviä moikkailemaan: parikin muumikahvilaa tuli testattua (kannatan!), kaupunginmuseon Lasten kaupunki oli edelleen iso hitti, ratikkamuseosta Eddie piti raahata kiljuen pois, ja ystäväni asunto Lauttasaaressa oli AirBnB:tä kotoisampi majoitusvaihtoehto - tietysti, sillä lapsiperheen kodissa oli Eddielle kaikki tarpeellinen ja mutsille roppakaupalla ideoita ipanan seuraavia merkkipäiviä varten... Oli hauska leikkiä suomalaista ydinperhettä talvisessa Helsingissä muutaman päivän ajan! Mieskin nauroi, että kerrankin toppahaalariin ja Kuomiin kääritty Eddie sulautui tamineissaan leikkipuiston lapsimassan joukkoon eikä pistänyt silmään kuin pieni naparetkeilijä täällä kotipuolessa.

Matkan hittituote: säkkituoli. Ehkä semmoinen on joskus hommattava Eddien huoneeseenkin...

Lunta oli Etelä-Karjalassakin niin niukalti, ettemme viitsineet edes lähteä kokeilemaan hiihtämistä, ja vaikka Eddie sai serkkunsa luistimet lainaan, pahaksi onneksi juuri ainoan sopivan luistelupäivän aamuna pyrytti niin, että kylän kaukalossa olisi joutunut ensin kunnon lumitöihin, joten ainoaksi talviurheilulajiksemme jäi tällä reissulla mäenlasku (ja muumikahviloitten puolapuissa kiipeily). Mutta en valita. Olipa silti ihanan rentouttava reissu. 

Kotiinpaluu olikin sitten toinen juttu, sillä jostain matkan varrelta lapsukainen nappasi mukaan elämänsä ensimmäisen noroviruksen. Huhhei, tulipahan koettua sekin! 

Share

Ladataan...
Aika kypsä äidiksi

Joululomalla rohkaistuin viemään Eddien ensi kertaa lastenteatteriin. Miksikö vasta nyt? No, uudet paikat ovat kolme- ja puolivuotiaallemme usein hankalia eivätkä aiemmat lastenkonserttikokemukset aina ole olleet erityisen rohkaisevia. Uuden ympäristön, ison ihmismassan ja kovien äänien yhdistelmä ei tavallisesti ole ipanaisemme mieleen - mikä saattaa olla (tai olla olematta) autismin kirjon piirre. Jonotamme yhä sinne autismikartoitukseen.

Joululomalla kuitenkin rohkaistuin kokeilemaan, kun lasten draamaterapeuttina toiminut äitikaveri suositteli The Oily Cart Theatre Companyn interaktiivista In A Pickle -esitystä meidän lähellä olevassa teatterissa. Shakespearen Myrskyyn pohjautuva 3 - 5 -vuotiaille tehty vain kolmen vartin mittainen esitys - what could go wrong?

Onneksi menimme! Eddie oli uudesta paikasta ensin vähän ihmeissään, kuten tapana on, ja juoksi levottomasti ympäri teatterin aulakahvilaa - mutta rauhoittui yllättävänkin tehokkaasti, kun tuli aika sujahtaa katsomon ovesta sisään hämärään teatterisaliin, jonka katosta roikkui värivaloja ja lintuhäkkejä ja jonka lattiaksi oli levitetty tekonurmimatto. Paimentyttö Baa-bara johdatti meidät lampolaan, jossa nuori yleisö sai päähänsä lampaankorvat ja tutustua lammasesiintyjiin. Sitten meidät saatettiin ei katsomon tuoleille, vaan satumetsän keskelle pitkän V:n muotoisen pöydän ääreen, joka oli katettu samalla tekonurmella kuin lattia. Ja esitys alkoi! Elämyksellistä teatteria toden totta: ensin lampaat toivat meille haisteltavaksi rosmariinin ja laventelin oksia, sitten pöydälle ja päällemme ripoteltiin päivänkakkaroita ja kukan terälehtiä. Yhdessä vaiheessa nurmikko käärittiin pöydiltä pois ja sen alta paljastui puro, jossa oli oikeaa vettä, soraa, simpukoita ja "kaloina" pikkuporkkanoita! "Here we go", ajattelin ja valmistauduin henkisesti jo vesipeto-Eddien vaatekerran vaihtamiseen alushousuja myöten. Mutta ei! Muksut huljuttelivat sormiaan vedessä ja leikkivät simpukoilla ja "kaloilla", mutta esityksen lumo sai heidät keskittymään niin, ettei kukaan malttanut roiskia vettä.

Saippuakuplia ja -vaahtoakin esitykseen kuului, ja välillä porukka kutsuttiin loikoilemaan pöytien väliin levitetyille lampaantaljoille. Tarina eteni väljästi Myrskyä mukaillen mustan lampaan matkasta palauttamaan lammaslauman pelastama löytölapsi oikeille vanhemmilleen, kaukaisen maan kuninkaalle ja kuningattarelle. Lopuksi oli tietysti hienot pidot kuninkaanlinnassa.

Olin suoraan sanottuna liki järkyttynyt siitä, miten hyvin Eddie jaksoi keskittyä esitykseen. Vaikea sanoa, miten paljon tarinasta hän tai muutkaan muksut saivat irti, mutta kaikki oheistoiminnot ainakin upposivat ipanaan todella hyvin. Nappasinkin poislähtiessämme teatterilta mukaan kevään ohjelmalehdykän, ja aion ehdottomasti viedä Edgarin kokeilemaan muitakin lastenteatteriesityksiä.

Joko se loppui? Ilme kuvastaa lapsukaisen pettymystä esityksen päättymiseen, ei sen seuraamiseen. Taustalla keritty lammas (mikäpä muu).

Itse asiassa innostuin menestyksekkäästä teatterikokeilusta niin, että jo heti seuraavana päivänä vein nakeron uudestaan teatteriin! Aika erilaiseen kokemukseen tosin, rakastamamme Julia Donaldsonin lorutarinan Stick Manin (suom. Olli Oksamies) näytelmäversioon.

En millään meinannut löytää teatteriin (Leicester Squarella! Miten hiton monta teatteria ja elokuvateatteria Leicester Squarella on?) ja niinpä puuskutimme katsomoon viimeisten joukossa juuri valojen himmentyessä. Mutta onni onnettomuudessa - kun en kehdannut pimeässä lähteä rynnimään rivin keskipaikoillemme vaan jäimme rivin päähän, satuimme osumaan vapaille paikoille, joista näki hyvin mutta jotka olivat hieman sivussa kovimmista äänistä ja räikeimmistä valoista. Se taisi sopia Eddielle kuin nakutettu, sillä hän tuntui taas tykkäävän näkemästään. Ipana jaksoi keskittyä, ei hermostunut pimeydestä, osasi odottaa tutun tarinan käänteitä; aivan mahtavaa!

Stick Man oli paljon perinteisempää lastenteatteria yksinkertaisine näyttämöratkaisuineen, tarttuvine korvamatolauluineen ja yliampuvine fraseerauksineen, mutta kun lapsi tykkäsi, nautti äitikin. Ilmeisesti esitys upposi myös suomalais-englantilaisiin teatterikavereihimme, jotka eivät tarinaa entuudestaan tunteneet. Aion siis antaa täällä suosituille Julia Donaldson -dramatisoinneillekin vielä uuden mahdollisuuden.

Lontoon kokoisessa kaupungissa on tietysti koettavissa tuhat ja yksi erilaista lastenteatterielämystä: Angelissa ainakin on kuuluisa Little Angel Theatre -nukketeatteri, London Bridgellä Unicorn -lastenteatteri, Limehousessa Half Moon, ja jos Wimbledoniin asti jaksaisi lähteä, siellä olisi Polka Theatre. Sitten kun Eddie on tuosta vähän kasvanut, päästään musikaaleihin: Matilda, The Lion King, Aladdin, Wicked - alle kuusivuotiaana niihin ei vielä ole asiaa. Ja joku joulu vielä rohkenen viedä kersan täkäläiseen jouluperinteeseen, pantomiimiin! Brittiläisellä Christmas pantolla ei tosin ole sitten mitään tekemistä mykkäteatterielehdinnän kanssa, vaan kyseessä on yliampuva vanhaan satuun perustuva farssi tai musiikkikomedia, jossa yleisön äänekkäällä osallistumisella on iso rooli. Hmm, ehkä odotan vielä muutaman vuoden ennen kuin raahaan Eddien kiljumaan kurkku suorana "He's behind you!" (Hulluja nämä roomalaiset.)

Elokuviinkin pääsee Lontoossa varsin nuorena: Eddie kävi tietysti vauvavuotenaan vaikka miten monessa "vauvanäytöksessä" (joilla on teatteriketjusta riippuen omat vitsikkäät nimet kuten Big Scream, Babes In Arms tai Newbies), mutta niistä hän tuskin paljon kostui, ne olivat äidin harrastus. Ennen täyspitkiin lastenelokuviin siirtymistä taaperoille on omia lyhyitä leffanäytöksiä esimerkiksi Toddler Time, Mini Mornings ja Movies for Juniors -otsikoiden alla, ja niissä yleensä näytetään  puolen tunnin pituisia animaatioita tai telkkarin lastenohjelmia isolta kankaalta. Me kävimme joululomalla ensi kertaa Eddien kanssa myös taaperoelokuvissa, katsomassa reilun puolen tunnin mittaisen animaatioversion Stick Manistä. Hyvin sujui sekin, ja maksoi kolmehenkiseltä perheeltämme kolme puntaa - ei paha.

Käyttekö te muksuinenne lastenteatterissa? Olisiko suosituksia tämän talven hittiesityksiin pääkaupunkiseudulla tai Etelä-Karjalassa? Olemme tulossa hiihtolomalle Suomeen ensi kuussa. :-)

***

I took Eddie to see children's theatre for the first time during the Christmas holidays. DH in particular was rather worried about it beforehand, as our dear son does not tend to like new, agitated environments. But I'm so glad we went! In A Pickle by The Oily Cart Theatre Company is a fantastic interactive piece for 3 - 5-year-olds, loosely based on Shakespeare's The Tempest. (Well, with the addition of some sheep and a shepherdess called Baa-bara.) Eddie loved every aspect of it, from wearing sheep's ears to playing with water and baby carrots representing fish to having a rest on sheepskins on the stage floor. Encouraged by this, I took him to see Julia Donaldson's Stick Man Live the very next day, and he loved that too! Yay  - more theatre, and cinema, will certainly follow.

Share

Pages