Toivottua perheenlisäystä

Ladataan...
Aika kypsä äidiksi

Ei sentään niin toivottua. Kyllä meidän perheen lapsiluku taitaa jäädä tähän.

Perheemme on kuitenkin äskettäin lisääntynyt - neljällä jalalla, yhdellä hännällä ja yhdeksällä hengellä: haimme nimittäin vuosikausien haaveilun jälkeen vihdoin viimein paikallisesta löytöeläintalosta kotiimme kissan. Kissaihminen olen ollut aina, mutta vasta nyt minusta on tullut ensi kertaa elämässäni jonkun tietyn kissan ihminen!

Mustista kissoista ei kyllä saa hyviä valokuvia sitten millään. 

No okei, ehkä saa. Ylivalottamalla.

Koska kaikilla päähenkilöillä tässä blogissa on salanimet, olkoon uudella tulokkallammekin: silkkisen suloisen kattimatin oikeaksikin nimeksi olisi hyvin sopinut Sulo, jollei se olisi täällä tunnettu roskalaatikkomerkki. Blogin pseudonyymiksi Sulo sopii kuitenkin mitä mainioimmin. 

Sulo on paitsi kaunis kuin mikä (puolueeton mielipide - kaikki kommentoivat ensiksi katin komeutta), myös utelias, seikkailunhaluinen ja ihmisrakas kollipoika (hassua, en ole tätä ennen kertaakaan osannut puhua kollikissasta - siitä tulee mieleen jokin laiskanpulskea Karvinen). Pikimusta, vihreäsilmäinen, lyhytkarvainen maatiaiskissa - muuttoajankohtaansa sopivasti kuin suoraan Kyöpelivuorelta. Sulo löydettiin tammikuussa kulkukissana, ilman sirutunnistetta tai muita tuntomerkkejä, joilla sen olisi voinut yhyttää omistajiinsa. Selkeästi se on kuitenkin ollut jonkun perheen lemmikki, niin lapsiystävällinen, reipas ja utelias se on ollut koko löytöeläintalokokemuksensa ajankin. Ja sitä paitsi jo leikattu. Kuka leikkauttaa kissan mutta ei siruta sitä? Oma teoriani on, että Sulo oli sisäkissa, jonka ei kuviteltu tarvitsevan sirutunnistetta - mutta utelias kattipa onnistui karkaamaan eikä ulkomaailmaan tottumattomana löytänyt enää kotiin. Surettaa sosiaalisen otuksen entisen perheen puolesta - mutta väärässä paikassa säästivät!

No, nyt on Sulo sirutettu, madotettu, rokotettu ja kirputettu. Eläinlääkärin mukaan kissi on hampaista päätellen neljävuotias, ehkä neljä ja puoli, ja vähäistä hammaskiveä lukuunottamatta terve. Ruoka on löytötalossa maistunut, kuusikiloinen katti voisi vaikka vähän laihduttaakin. No, kunhan tyyppi on tottunut uuteen kotiinsa ja me saaneet aikaiseksi asennuttaa keittiön takaoveen kissanluukun, Sulo pääsee tutustumaan ulkomaailmaan ja lenkille Pohjois-Lontoon takapihoille. Toisin kuin nähtävästi Suomessa, täällä on tapana antaa kissojen liikkua varsin vapaasti ulkosalla. 

Sulon ensimmäiset viikot meidän perheessä ovat sujuneet yllättävän mallikkaasti - katti syö reippaasti, löysi hiekkalaatikkonsa samantien, ei huomatakseni ole pissaillut muualle kuin sinne eikä ole raapinutkaan kuin tarkoitukseen osoitettuja uusia kissahuonekaluja. Kahdesti se on oksentanut, kun olin syöttänyt kai liikaa uutta kissanruokamerkkiä, ja aamuyöstä sosiaalinen katti saattaa heittäytyä maukumaan ja raapimaan keittiön ovea, jonka taakse se on toistaiseksi suljettu öiksi murtohälyttimen takia. Olemme sitten jo nukkuneet välillä perhepedissäkin... 

Pääsiäisen aika oli meidän perheessä muutenkin vauhdikas - Englannin-mummi tuli kylään ja kävimme päiväretkillä hänen kanssaan, Eddien koulutulokset tulivat ja lapsukaisemme kävi myös pitkään odotetuissa autismitutkimuksissa. Niistä lisää, kunhan kerkiän.

***

Meet our new family member - Sulo. His name means Grace in Finnish, and he is indeed a very graceful, curious and sociable tomcat. He came to us from a rescue centre a few weeks ago, after being found as a stray in January. Clearly he used to be a family pet, however, because he got used to us and Eddie immediately and loves being around people. Also at 5am, when he thinks it is the best possible playtime...

Share

Kommentit

Hienoa että annoitte Sulolle kodin! Mutta: hän on jo kertaalleen elänyt kadulla, itse jättäisin kissanluukun asentamatta ja pitäisin Sulon sisäkissana. 

Meillä on löytökoira ja kahden vuoden perhe-elämän jälkeen varmaan jo pysyisi omalla tontilla, mutta en uskalla ottaa riskiä.  Mun mielestä näitä kodittomia on jo riittävästi.

riik
3h+kasvimaa

Mietin kyllä samaa, että onko Sulo tottunut reissaamiseen ja häipyy taas?

Ihana kissa, onnea uudesta perheenjäsenestä :)

Katie
Aika kypsä äidiksi

Kiitos huolenpidosta! Luulen, että tässä on aika iso kulttuuriero Suomen ja Britannian käytäntöjen välillä: täällä suositellaan, että kissat pääsevät ulkoilemaan vapaasti, jos se suinkin on mahdollista (eli jos ei asuta kerrostalossa eikä kissalla ole sairautta, jonka takia sitä ei saisi päästää tartuttamaan muita). Löytötalon adoptiolomakkeessakin piti luvata, että Sulolla on pääsy ulkoilmaan. Ja onhan hänet nyt sirutettu, joten jos katti päättää ottaa hatkat, hänet toivottavasti saadaan palautettua kotiin. 

Mä en ajatuksenakaan pidä siitä, että kissan elinpiirin rajaisi sisätiloihin, joten tuskin olisimme ottaneet kissaa, jos ehtona olisi ollut, että sitä ei saa päästää ulos.

Mäkin haluaisin meille kissan ja myös mun mielestä kissan pitäisi voida liikkua ulkona. Ympäristö ei kuitenkaan ole turvallinen irrallaan ulkoilevalle kissalle, joten koiran kanssa mennään. Entäpä tarha Sulolle?

Katie
Aika kypsä äidiksi

Katsotaan. Ainakin aluksi yritetään totuttaa kissiä ulkoilmaan vain lyhyitä aikoja ja niin, että me ollaan pihalla hänen kanssaan. Löytötalosta suositeltiin myös, että ulkomaailmaan totutellaan vain silloin, kun kissan ruoka-aika on koittamassa, jolloin sen saa toivottavasti houkuteltua ruualla takaisin sisätiloihin. Eletään toivossa... Tuo katti kyllä tuntuu niin leimaantuneen meikäläiseen (fiksu eläin, minähän sen aina ruokin), että ihmettelisin, jos se uskaltaisi kovin kauas minusta lähteä. 

Eniten mua huolestuttavat naapuruston muut kissat; ainakin neljä muuta laskee jo meidän takapihan reviirikseen, joten toivottavasti kateille ei tule hirveä tappelu Lebensraumista...

ohikulkija (Ei varmistettu)

Hän näyttää kyllä (blogi)nimensä veroiselta.

Minut yllätti positiivisesti, että suurkaupungissa kissat saavat (ja niiden myös pitää) ulkoilla vapaasti. Ulkomaailman seikkailuihinhan kissan veri vetää, se heille suotakoon.

Täällä Suomessa maalla saavat kissat tulla ja mennä mielensä mukaan, mutta vähäänkään suuremmassa asutuskeskittymässä sisäkissat taitavat olla tavallisempia. Se on kyllä sääli.

EMerituuli
Loxodon

Aika jännää, että kissa tosiaan on sopimuksen mukaan päästettävä itsenäisesti ulkoilemaan! Suomessahan kissaa ei saa valvomatta päästää ulos, mutta valjaissa ulkoilu on monelle hyvin mieluista. 

Tuo valvomaton ulkoilu on kyllä vähän hurjaa - niin monta kertaa on vapaasti ulkoilevat kissa meinannut jäädä auton alle tai aiheuttaa liikenneonnettomuuden. Eläinlääkärit joutuvat myös aivan liian usein kursimaan toisten vapaasti ulkoilevien kissojen taistelujen jälkiä. Reviiritaistelut saattavat myös aiheuttaa jopa kastraattien merkkailua sisätiloissa jatkuvan reviiristressin takia. Myös rokotetut kissat tuovat helposti kotiin tauteja, joista esimerkiksi mykoplasma tarttuu myös ihmisiin loisista nyt puhumattakaan. 

Mutta Englannissa tosiaan on tämän suhteen hyvin erilainen kulttuuri! Anoppinin antoi edesmenneen kissansa myös ulkoilla vapaasti, mutta ensin kissalta sokeutui toinen silmä reviiritaistelujen takia ja vanhoilla päivillään pihassa ärhentelevät kollit olivat viedä kaikilta järjen. Nyt heillä on uusi kissa, jota he nyt maan tapojen vastaisesti pitävät sisäkissana.

Äh, ehkä omalle kohdalle on vain osunut vapaan kissan kanssa vähän liian monta "läheltä-piti"- tilannetta, että olen nyt kamalan opinionated :D 

ok (Ei varmistettu)

Joo, on sillä toki kääntöpuolensakin! Ja ikävä sellainen. Kissoilla on tarkat reviirit. Voi olla ahdasta, jos on paljon kisuleita seudulla :)

Kommentoi

Ladataan...