Unelmapäivän konsepti on rikki

 

Olen lueskellut keväänmittaan useita työhön, opiskeluun ja ylipäätään elämänhallintaan liittyviä kirjoja, oppaita ja blogipostauksia, joista monet kehottavat pohtimaan omaa unelmapäivää, kirjoittamaan ylös mahdollisimman yksityiskohtaisesti, miltä oma unelmapäivä näyttäisi. Ideana ei ole suunnitella täydellistä lomapäivää aurinkorannalla, vaan ihan tavallinen arkipäivä, joka on täydellinen. Olennaista voi olla vaikka heräämisen ajankohta ja tapa; herääkö oman vuorokausirytminsä voimalla kukonlaulun aikaan ja ehtii puuhata tuhat juttua ennen kuin muut heräävät, vai nukkuuko tyytyväisenä puolille päivin ja nyhjää peittojen välissä ilman mitään kiirettä herätä. Miten päivä sujuu heräämisestä eteenpäin?  Mitä syöt, missä ja kenen kanssa? Millaisia työtehtäviä sinulla on, missä niitä teet ja kuinka suuren osan päivästä? Mihin käytät vapaa-aikasi? 

Unelmapäivän kirjoittamisen ideana on tarkastella, mitä unelmapäivääsi kuuluvia asioita elämässäsi on jo nyt, mitkä olisivat saavutettavissa pienillä muutoksilla (esimerkiksi säätämällä omaa vuorokausirytmiä), ja mitkä taas vaativat enemmän työtä. Enemmän työtä vaativien unelmien suunta voi olla helpompi hahmottaa, kun unelmapäivä on kirjoitettuna valmiiksi. Tekniikka on paljon käytetty ja ilmeisen hyväksi todettu, mutta nyt minä sitten tulen ja väitän, että koko konsepti on lähtökohtaisesti rikki, ja sen rikkovat lapset.

Lapset ovat omalla tavallaan unelma, mutta lasten kanssa arjen eläminen voi välillä olla kaukana unelmasta. Voisin kirjoittaa omaan unelmapäivääni, että muksut ovat aamusta iltaan hyväntuulisia ja leikkisivät sopuisasti, mutta samalla asettaisin pikkuisille vähän turhan raskaan vastuun oman unelmapäiväni toteuttamisesta. Samalla sulkisin pois myös mahdollisuuden pikkulapsiarkeen kuuluvilta pieniltä onnettomuuksilta. Unelmapäivääni ei varsinaisesti kuulu kaatuneet potat ja pöydältä pudonneet maitolasit, mutta sellaisia nyt vaan sattuu, eivätkä muksut voi olla vastuussa siitä, että unelmapäiväni on hazardivapaa. 

Eräs äiti kirjoitti, että hänen unelmapäivänään lapset ovat tarpeeksi isoja huolehtiakseen itse omasta vessassakäymisestään ja jälkiensä siivoamisesta. Tätäkin olen kovasti pohtinut. Minkä ikäisiksi kirjoittaisin omat lapseni unelmapäivääni? Asetanko samalla jonkin aikarajan, jota ennen en voi unelmapäivää kokea? Entä jos sidon unelmapäiväni johonkin tiettyy lasten ikäkauteen, kuinka optimoida kaikki muut unelmapäiväni osatekijät osumaan juuri samaan ajanjaksoon? 

Toisaalta en haluaisi myöskään kirjoittaa unelmpäivää ignooraten lasten olemassaolon. He kuitenkin ovat osa minun unelmaani.

 

Oletko kirjoittanut ylös oman unelmapäiväsi? Kuinka lapset siihen sopivat?

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.