Voiko äiti opiskella?

 

 

Tietysti voi. Se on järjestelykysymys.

 

Yhteishakumainoksia pyörii taas jokaisella kanavalla (tai ehkä nettikäyttäytymistäni valvovat algoritmit vain ovat sitä mieltä, että niitä yhteishakumainoksia kannattaa tuutata erityisesti minulle). Mainokset huutavat mahdollisuuksia, elämäntapamuutosta, alanvaihtoa, uutta upeaa tulevaisuutta. Tiedän yhden jos toisenkin äidin, jolle on mammavapaiden aikana herännyt ajatus tuohon mahdollisuuteen tarttumisesta. Jos siis lastenhoidon ohessa opiskelu kiinnostaa, sallikaa kokemusasiantuntijan ladella pöytään muutamia realiteetteja:

 

Useimmat korkeakoulut suhtautuvat myötämielisesti opiskelijoiden perheellistymiseen – ainakin sovinnaisuuden pakosta.

Raskaus, vauvavuosi ja hoitovapaa oikeuttavat kokemukseni mukaan melkein aina erityisjärjestelyihin. Jos esimerkiksi satut tenttiviikolla olemaan raskausmyrkytyksen kourissa synnärillä, kurssin vastuuopettaja tuskin rokottaa sinulta tenttikertaa. Kaikki opettajat eivät tietenkään oikeasti tykkää siitä, että ihan itse itsensä vauvakuntoon saattanut opiskelija teettää ylimääräistä työtä, mutta syntyvyyslukujen nykytilassa oppilaitokset ovat pakotettuja nyökkäilemään hyväksyvästi koko perheellistymistouhulle.

 

 

Muutkin tekevät sitä.

Äitiopiskelijaurani parhaita hetkiä on ollut, kun kävin graduohjaajaltani kerjäämässä lupaa tuoda vauvan mukanani seminaariin, ja sain kuulla tarinan väitöskirjan ja vauvan lähes yhtäaikaisesta syntymästä, sekä sairaalasta käsin väitelleestä äiditä. Minikkoa odottaessani osallistuin läsnäolopakolliselle kurssille, jota piti vasta äitiyslomalta palannut vastuuopettaja. Kun kerroin lähes väistämättä joutuvani skippaamaan yhden tai useamman kontaktikerran synnärireissun vuoksi, opettaja tarjoutui työntelemään vauvaa kärryissä käytävällä sillä aikaa, kun osallistuisin jäljellä oleville luentokerroille.

 

YTHSää ei kiinnosta… yleensä.

Yliopisto-opiskelijana olin oikeutettu Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön palveluihin – maksoinhan niistä vuosittain – mutta useat lääkärit nyrpistivät nenäänsä kuullessaan, että olin a) raskaana, b) synnyttänyt hetki sitten. Komentona oli mennä neuvolaan, vaikka kysymys olisi ollut nimenomaan minun eikä vauvan terveyttä koskevasta ongelmasta, joka ei edes liittynyt mitenkään raskauteen (kipeä jalka). Toisaalta pienen vauvan kanssa aamulla kiireelliseen hoidontarpeen arviointiin ilmestyminen on osoittautunut melko tehokkaaksi keinoksi saada välittömästi lääkärinaika.

 

Unohda tavoiteajat.

Opiskelu on kokopäiväduuni, mutta niin on myös lastenhoito. Kuvittele, että yrittäisit tehdä kokopäiväistä työtä ja kokopäiväistä opiskelua yhtä aikaa. Eihän se millään onnistu. Opintojen ohessa voi tehdä osa-aikatöitä tai kokopäivätyön ohessa opiskella osa-aikaisesti. Samoin täytyy suhtautua myös vauvan kanssa opiskeluun. Jos joku toinen hoitaa vauvaa suurimman osan päivästä, voit opiskella täysipäiväisesti, muussa tapauksessa opinnot joutuvat siihen osa-aikapuuhan rooliin. Tämä kannattaa huomioida opiskeluajan kestossa. Hyvä uutinen on, että yliopisto-opinnot mahdollistavat joustavat omaa tahtia etenevät opiskelut, joista suuren osan pystyy tekemään etänä, ja vauvan kanssa opiskelu on myös helpohko tapa saada anottua lisäaikaa opinnoille. Huono uutinen on, että AMK-opintojen kanssa tämä yhtälö on aika mahdoton päiväopintoina läsnäolopakon vuoksi. Esimerkkinä opintojen viivästymisestä vauvan kanssa mainittakoon, että maisteriopintoni kestivät tavoitellut  kahden vuoden sijasta kolme ja puoli vuotta. Tuona aikana rykäisin 120 opintopistettä sis. gradu, olin kahdesti raskaana ja synnytin kaksi lasta.

 

Riippuu vauvasta.

On ihan selvää, että vauvan syntyessä keskosena ja kärsiessä neljän kuukauden koliikista, äidin toipuessa sektiosta ja ollessa syvällä baby bluesissa (tapaus Esikko) opinnot sujuvat vähän eri tavalla kuin täysiaikaisen hyvin nukkuvan vauvan kanssa (tapaus Minikko). Jos lapsi nukkuu neljän tunnin päiväunia, siinä ehtii mainiosti parit analyysit vääntää, kun taas vauva, joka suostuu nukkumaan vain iholla ja max. kymmenen minuutin pätkissä asettaa tiettyjä haasteita jo ihan arkipäivän jaksamiselle noin niin kuin opinnoista puhumattakaan.

 

Tukiverkottukiverkottukiverkot.

Koska ilman niitä mikä tahansa vauvailun ohessa tapahtuva toiminta on ekstreme-hankalaa.

 

Jostain täytyy luopua.

Esim. villistä opiskelijaelämästä. Se ei oikein kulje käsi kädessä äitiopiskelun kanssa. Vie nimittäin liikaa aikaa, ja kuormittaa tukiverkkoja, joille löytyy parempaakin käyttöä.

 

Kaikesta ei tarvitse luopua.

Äitiopiskelijallakin on oikeus välillä lähteä viihteelle.

 

Kaikki palaa lopulta motivaatiokysymyksiin.

Koska ilman motivaatiota ei vauvan kanssa tapahdu mitään. Ainoa tapa saada opinnot etenemään vauvaillessa, on oikeasti haluta saada ne etenemään ja päättää, että a) minulla on oikeus opiskella, b) minä haluan opiskella, c) opintojen eteneminen hyödyttää sekä minua että lapsiani, d) kun tästä joskus valmistun, tämä opiskelevan mamman limbo on lopulta ohi. Lapset ovat tulleet jäädäkseen, mutta opinnot loppuvat tekemällä.

 

 

 

Onko teillä maailman parhaita vinkkejä äidille, joka harkitsee kevään yhteishakuun osallistumista? Minkälaisia kokemuksia äitiopiskelusta löytyy? Kuinka opinnot sujuvat isompien lasten kanssa?

 

 

Kommentit

Säästit mut opiskelupostaukselta. Kyllä. Äiti voi opiskella ja mun kokemuksen mukaan äidit on tehokkaita opiskelijoita.

En tiedä mitään yleispätevää vinkkiä miten siitä selviytyy kunnialla tai ylipäätänsä mutta varmaan samalla mentaliteetilla kuin tästä vauva ja pikkulapsiajasta. Selviämällä siis.

Katikki

Vuoroin toistemme idealaatikolla siis :'D Sä voit seuraavaksi pelaastaa mut pähkimästä "jumppaa vauvan kanssa" -postausta.

Äidit on kyllä ihan selviytymisen mestareita, eikä jaloissa pyörivä jälkikasvu varsinaisesti vähennä motivaatiota valmistua mahdollisimman pian. 

:D

Ajatusleikki

Täältä tulee tämän aiheen asiantuntija! Pidetään kuitenkin mielessä, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä jne. Sain kandin paperit juuri ennen esikoiseni syntymää. Tai paperit tuli jälkeen, mutta opinnot suoritin ennen synnytystä. Jatkoin opiskeluja muutaman kurssin verran kun lapsi oli parivuotias, lähinnä kirjatenttejä. Yhden läsnäolokurssin sain tehtyä, kun mies jäi näppärästi työttömäksi. Sitten syntyikin toinen lapsi. Gradua aloin väkertää toisen lapsen ollessa 1-vuotias. Vuotta myöhemmin lapset olivat osa-aikaisesti päiväkodissa ja viimeistelin opinnot. Valmistuin maisteriksi kolmisen kuukautta ennen kolmannen lapsen syntymää. Eikä tässä vielä kaikki. Hain heti uudestaan opiskelemaan seuraavana keväänä. Mulla on nyt mennyt puoli vuotta ekan kirjatentin materiaalin kahlaamiseen.

Järjestelykysymys se pitkälti on. Mulle opiskelu on nyt harrastus, joten urheilusta olen tinkinyt. Nyt kolmen kanssa alkaa olla aika pallottelua, mutta kyllä sitä aika järjestyy kun järjestää. Vanhin on jo koululainen ja keskimmäinen välillä kerhossa pienen päiväunien aikaan. Silloin saatan välillä käyttää aikaa lukemiseen, mutta tärkeää on myös saada olla esikoisen kanssa kaksin. Välillä kun koululaisella pidempi päivä, keskimmäinen saattaa mennä kaverille kylään pienen päikkäreiden ajaksi. Viikonloppuisin ja välillä arki-iltoina isi ottaa kopin pariksi tunniksi ja äiskä lukee. Tärkeintä on merkitä opiskeluaika kalenteriin. Riippuu myös paljon alasta, mun tän hetkinen ala sisältää ihan törkeän paljon lukemista, joten opiskelu etänä on aika raskasta ja puuduttavaa, jossain muussa pääsisi ehkä vähän vähemmällä. Mutta koska kyseessä toinen tutkinto, joka toki on mulle uran kannalta tärkeä, niin en silti ota hirveästi paineita ja suhtaudun rennosti. Nyt ollaan sairasteltu koko alkuvuosi niin väkisin venyy aikataulut. Kuitenkin jo edellisellä tutkinnolla voin työllistyä kiinnostaviin töihin, niin ei ole hirveästi stressiä näistä.

Mutta joo todellakin, äiti-opiskelijat on tehokkaita, koska ymmärrys ajan rajallisuudesta on ihan eri kuin ennen lapsia :)

Että sellainen sepustus. Jäi nyt vinkit vähiin, mutta toimin mielelläni myös inspiraationa :D

Ajatusleikki

Lisäänpä tähän nyt vielä yhden asian. Todella tärkeää on kuunnella itseään ja omia voimavarojaan. Jos tuntuu liian raskaalta, on varmasti ihan paikallaan miettiä, voisiko opinnot hoitaa myöhemmin tms. Meillä jokaisella on yksilölliset voimavarat ja jos joku onkin pystynyt opiskelemaan hoitovapaalla, ei se tarkoita että kaikkien pitäisi jaksaa.

Ja sekin piti sanoa, että oli tosi hyvä blogikirjoitus, ihan asian ytimessä.

Katikki

Kiitän! 

Sähän olet ihan rautainen äitiopiskelija. Kun tutkinnon puuhailu kahden kanssa oli ihan tarpeeksi haastavaa, on ihan hurjaa, että joku pystyy siihen kolmen kanssa + mun mielestä raskausaikana opiskelu on vielä rankempaa kuin pienten lasten kanssa. Siinä jotenkin mielenkiinto on ihan muualla. Tosi hyviä pointteja nostit esiin! Just tuo aikatauluttaminen ja aikataulujen säätäminen. Meilläkin on kahden pienen päiväkotilaisen kanssa ihan turha helmikuulle mitään ohjelmaa suunnitella, kun koko jengi on kuitenkin kipeänä.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.