Ladataan...
Äiti huilaa

Muutamissa muiden blogikirjoituksissa on ollut tästä lusikkateoriasta ja se kertoo mielestäni hyvin mistä tälllaisessa energiavajeessa on kyse!

https://tnfinland.fi/lusikkateoria/ sekä täällä https://mcfatigue.wordpress.com/2014/06/25/lusikkateoria/

Terveen ihmisen ei yleensä tarvitse aamulla miettiä, että mihin hän sen päivän käytettävissä olevan energian suuntaisi. Asiat jotka ovat terveille itsestäänselvyyksiä eivät ole sitä sairaille ihmisille.

Helpoin tämä on ymmärtää jos ajattelee, että meillä sairailla on käytettävissä yhteensä kymmenen pikkulusikkaa päivittäin. Aamutoimiin kuluu minulla pienen pojan äitinä helposti jo 2-3 lusikkaa. Jos hänellä on päiväkotipäivä on siihen mennessä kun olen vienyt hänet sinne kello 9.00 lusikoistani saattanut kulua jo kolme! No jäljellä on vielä 7 lusikkaa. Lähden käymään kaupassa jonka jälkeen teen ruoan ja kulutan siihen 2 lusikkaa, käytetty yhteensä 5 lusikkaa ja kello on silloin vasta noin 11.30. Syön ja menen lueskelemaan sekä päiväunille. Jee nythän ei kulu lusikoita!! Heräämisen jälkeen laittelen pyykkejä ja siivoilen leluja ja taas meni 1-2 lusikkaa. Lähden hakemaan poikaa päiväkodista kello 14.45 ja kulutan yhden lusikan. Jäljellä enää 3 lusikkaa.. Leikin pojan kanssa hetken tai sitten ulkoilemme ja taas meni kaksi lusikkaa. Kello on vasta n. 17.00 ja yksi lusikka jäljellä!!

 

Ja se tunne kun jonain aamuna herää ja huomaa, että kaikki pikkulusikat on pesukoneessa!! Koko päivä täytyy pärjätä ilman lusikoita! Koskee joka paikkaan kropassa sekä päähän ja kaikki liikkuminen on liian raskasta!

Kävelylenkki kuluttaa 3-4 lusikkaa.

Ruokakaupassa käynti kuluttaa 2-3 lusikkaa.

Ruoanlaitto ja tiskikoneen tyhjennys kuluttaa 1 lusikan.

Pojan vienti tai haku päiväkodista 1 lusikan.

Leikkiminen ulkona leikkipuistossa n.1,5-2h 3 lusikkaa.

Leikkiminen sisällä n.1,5-2h n.2-3 lusikkaa

Suihkussakäynti ja hiustenkuivaus 1 lusikka

Saunassakäynti yksin 1-2 lusikkaa ja yhdessä pojan kanssa 3 lusikkaa

Kuntosali 3 lusikkaa

Uiminen 4 lusikkaa

Pyykinpesu 1-2 lusikkaa

Imurointi 1-2 lusikkaa.(Koko kodin siivous imurointi ja lattioiden pesu n. 4-6 lusikkaa/onneksi käy siivoja joka toinen viikko)

Laskujen maksaminen 1 lusikka

Pojan temppujumppa 45 minuuttia 2-3 lusikkaa

Pojan kylvetys 1-2 lusikkaa

 

Jos tekee jotain hurjaa kuten minä, kun olen osallistunut muutamiin juhliin, niin silloin on säästettävä jo edellisiltä päiviltä lusikoita ja kaikki sen päivän lusikat juhlia varten ja silti saa kärsiä seurauksista usein vielä noin neljä-viisi päivää juhlan jälkeen..

Nyt kun olen huomattavasti tervehtynyt olen kuitenkin joskus jo aamulla huomannut, että minullahan on jostain syystä muutama ylimääräinen pikkulusikka käytössäni :)

 

 

 

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...
Äiti huilaa

En ole kirjoittanut hetkeen, mutta nyt ajattelin taas ryhdistäytyä. Vointini ja jaksamiseni on edelleen samalaista  eli "melko hyvää" ja lievästi nousujohteista. Nyt vaan tuntuu, että parantuminen on hitaampaa kuin aikaisemmin. Jotenkin kyllä ihan ymmärrettävää, koska alkutilanne oli niin huono jolloin paranemisen huomasi helpommin.

Olen käynyt neurologin luona Helsingissä ja saanut häneltä tutkimusten perusteella uudet diagnoosit (siis entisten lisäksi) eli minulla on Dysautonomia ja POTS. Dysautonomia tarkoittaa sitä, että autonominen hermosto on sekaisin ja POTS taas on ortostaattinen takykardia. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että jos nousen esim. seisomaan niin sykkeeni kyllä nousee, mutta verenpaine laskee. Neurologi kertoi, ettei autonominen hermostoni voi parantua ja etten muutenkaan parane! Tämä oli taas henkisesti raskasta. Olen aina muutenkin henkisesti "huonoimmillani" kun olen tavannut jonkun lääkärin, koska he eivät anna toivoa paranemisesta! En tiedä olenko hullu vai hölmö, mutta autossa kotimatkalla sanoin kyllä avomiehelleni, että miten niin autonominen hermosto ei voi korjaantua. Ja olin ehdottomasti sitä mieltä, että varmasti voi! Mieheni sanoi, että eiköhän neurologini ole koulutetumpi asiaan kuin minä.

Neurologini määräsi minulle myös VO2max-testin ja rasitusergometrian. Näissä kävin tällä viikolla UKK-instituutissa. Näiden perusteella minulle tehdään ns. Liikuntaikkuna/rasitusikkuna jonka tasoa ei saisi ylittää. Tämä on kuulemma uusinta uutta Cfs:n hoidossa. Neurologini on mukana mm. Tukholman karoliinisessa isntituutissa tutkimusryhmässä. Kerron lisää kun saan tulokset ja käyn neurolgin luona 17.12.2015.

Aloin kirjoittaa blogia, jotta ystäväni ja läheiseni ymmärtäisivät minkälaisesta sairaudesta on kyse, sekä purkaakseni kovaa henkistä painetta! Olen kuitenkin tajunnut, että ne ystävät jotka eivät ole ymmärtäneet sairauttani tai uskoneet kertomiini oireisiin eivät edes ole kiinnostuneita lukemaan blogiani saatikka muita kirjotuksia jotka liittyvät sairauteen. Ne ystävät ketkä ovat alusta asti suhtautuneet ymmärtäväisesti ja tsemppaneet tarvittaessa olisivat uskoneet minua ilman näitä kirjoituksiakin.

Yksi ystäväni on muunmuassa kaksi kertaa sanonut minulle, että oletpa vanha ja tylsä nykyään, koska en ole pystynyt liittymään hänen seuraansa kun hän on ollut juhlimassa. Lukijat voivat itse päätellä minkälaisia fiiliksiä tällainen herättää!

Elämä on ihmeitä täynnä!"Toivoa tarvitsevat niin sairaat kuin terveetkin.  Ellei ole toivoa, ei ole mitään miksi elää. Ellei sairas ihminen toivo paranevansa, selviytyvänsä sairautensa kanssa, hän ei voi sitoutua  hoitoon. Ja vielä tiedetään, että toivolla on parantava vaikutus kun taas epätoivolla päinvastainen. Toivo eheyttää ihmistä ja se on olennainen osa hyvän elämän kokemista"  Kirjasta ; Sairaus ja toivo

 

 

 

 

Share

Pages