Äiti. Mihin unohtui nainen?

Äiti jumppaa

Äitienpäivä.

Kerran vuodessa perheessä hääritään äidin eteen. Lapset ovat tehneet kortit ja lahjat ja mies kokkaa ehkä aamupalan sänkyyn ja kakkuakin on. Äidille on hankittu lahjaksi hemmotteluhoito tai vastaava.

Mulle äitienpäivä on päivä kaikkien päivien joukossa ja mun puolesta se voitaisiin kalenterista poistaa. Klisee, mutta äitienpäivä on joka päivä. Siitä hetkestä kun se raskaustesti näyttää plussaa siihen saakka kuin elämä itseltä loppuu. 7-vuotta sitten olin Herra A:n kanssa tilanteessa jossa lapsettomien lauantai oli se mikä herätti ajatuksia. Silloin mietin että tuleeko mulle koskaan päivää jolloin saan sen herttaisen päiväkodin tädin avustuksella tehdyn äitienpäiväkortin? Se päivä on tullut ja mua on siunattu kolme kertaa terveellä lapsella ja kuinka onnellinen olen saadessani katsoa lasteni kasvua ja elää heille ja heitä varten. Mutta vaikka olen äiti olen myös nainen.

Tämä kirjoitus saattaa jollekin tuntua siltä että en haluaisi olla äiti, mutta siitä ei missään nimessä ole kyse. Haluan vain tuoda esille sen seikan että äidiksi tuleminen ei ole se hetki jolloin naisesta katoaa nainen. Mun elämässä tärkeintä on aina lapset ja niiden hyvinvointi eikä mikään mene niiden edelle mutta sitten tulee minä.

Siihen saakka kuin aloitin oman elämäntapamuutokseni olin aina elänyt muita varten ajattelematta sitä mitä minä haluan. Tein asioita muita miellyttääkseni ja unohdin itseni. Toki onnellinen olen silloinkin ollut mutta jotain aina puuttui. Esikoisen syntymä toi elämään paljon iloa ja muutoksia ja silloin keskityin vain olemaan äiti ja se äitinä oleminen oli minulle tärkein "rooli". Sama jatkui keskimmäisen syntymän jälkeen ja unohdin itseni. Olin se pieruverkkareissa, tukka pystyssä meikittä kulkeva ihminen, joka ei välittänyt itsestään ja antoi kunnon repsahtaa. Ylipainoa oli 25 kiloa ja siihen päälle todella huono itsetunto ja täydellinen epävarmuus omasta itsestäni. Voin sanoa rohkeasti etten koskaan silloin ajatellut olevani kaunis. 

Herääminen todellisuuteen tapahtui yhtäkkiä. Kun yhtäkkiä tajusin eräs ilta että en tiedä kuka olen? Olin elänyt siinä äidin ja vaimon roolissa niin tiukasti että olin unohtanut itseni. Päätin että teen asialle jotain ja aloitin siitä että saisin kuntoni ja hyvinvointi takaisin edes fyysisesti. Sillä tiellä olen pysynyt koska olen sen verran itsekäs että nykyään olen myös minä.

Ei äitiys tarkoita sitä että sun täytyy unohtaa huolehtiminen itsestä. Mua ärsyttää stereotypiat siitä että kun nainen tulee äidiksi se ei ole enää nainen. Äiti ei voi olla seksikäs, kaunis tai varsinkaan timmissä kunnossa? On väärin lapsia ja muita kohtaan jos äiti käyttää aikaansa siihen että on ulkoisesti hyvännäköinen. Äiti ei saa tavoitella hyvää vartaloa. ja oikeasti uskon että suurin osa äideistä jotka sanoo että lapsen saannin myötä tärkeintä on se lapsi ja omat jutut ei ole niin tärkeitä on paskapuhetta. Minäkin oon hokenut tota, äitiys on tärkeintä ja sitten kun lapset on isompia jaaritusta. Äiti joka tuo esille seksuaalisuuttaan tai pyrkii saamaan takaisin kropan jota se oli ennen lapsia saa lutkan merkin monelta otsaan. Unohdetaan että se äiti on myös nainen ja ei se vauvan pullauttaminen maailmaan muuta sitä mihinkään. Myös kommentit jossa käytetään sanoja, miten voi olla äiti tossa kunnossa yms. ovat vähän ärsyttäviä. -Joo, mä oon tehnyt töitä sen eteen ihan hulluna, mutta ihan jokainen voi tehdä sen saman jos haluaa. Mutta jos ei olla valmiita siihen niin älä ärsyynny niille jotka niin tekee. Jooko :)

Ihan vain herättääkseni keskustelua ja ajatuksia -Monestiko Isän omia juttuja paheksutaan tai arvostellaan kun mies käyttää perheen yhteistä aikaa omiin juttuihin. Miehen on ihan ok tehdä pitkää työpäivää, lähteä poikien kanssa viikon reissuille "kalastamaan" tai treenata itselleen törkeän hyvä vartalo. EIKÄ kukaan arvostele kertaakaan. 

Mä en ole mikään supermama. Olen hemmetin kovalla työmoraalilla varustettu nainen. Kun päätän jotain teen sen enkä katso taakseni. Jos mulla on unelma teen sen eteen ne asiat mitkä se vaatii. Ja jos haluan tehdä jotain juttua niin teen sen. Se on se juttu mikä mussa on muuttunut näiden reilun kolmen vuoden aikana. Olen oppinut olemaan itsekäs. Kaikki eivät sitä ole hyväksyneet ja olen maksanut siitä ehkä jopa ison hinnan menettämällä ihmisiä ympäriltäni mutta toisaalta olen saanut niin paljon lisää elämääni.

Enkä todellakaan syyllistä muita äitejä siitä jos joku muu ei tee niinkuin minä, mutta kannustan kyllä tekemään omia juttuja. Siitä on tässä kyse. 

Mä ajattelen että olen äiti aina kun olen läsnä lapsilleni, mutta kun lähden tosta ovesta salille jätän sen äidin viitan naulakkoon. Sitten olen minä sen treenin ajan. Se nainen joka haluaa timmin ja vahvan kropan. Sellaisen että kun katson peilistä voin ajatella että DAMN! toi on mun kroppa. Ja tiiättekö se ei ole mun lapsilta pois että ajattelen niin. Mun lapset saa vieläpä hyvän esimerkin siitä että äiti voi olla muutakin kuin se äiti. Mä haluan että mun tytöistä kasvaa itsenäisiä naisia jotka arvostaa itseään ja niillä on hyvä itsetunto ja samalla poika näkee että äitikin voi tehdä omia juttujaan. Entinen minä olisi antanut tytöille vain esimerkin siitä että on ok olla väsynyt, ylipainoinen, kodinhoitaja ja unohtaa olla oma itsensä ja tavoitella omia unelmiaan.

Äidin pitää olla itsekäs että se voi hyvin. Äidillä on oikeus olla onnellinen myös muistakin asioista kuin lapsistaan ja äidillä on oikeus olla yhä se nainen joka oli ennen lapsia. En usko että kenellekkään naiselle oikeasti riittää se että on vain äiti. Vaikka olisi kuinka äiti-ihminen niin jokainen meistä silti on pohjimmiltaan myös se nainen. Kun äiti voi hyvin niin perhekin voi hyvin. Ja äiti ei voi hyvin jos sillä ei ole muuta elämää kuin kakkavaippojen vaihto,pyykinpesu ja ruoanlaittaminen. 

Tehkää äidit omia juttuja ja pitäkää yhteys siihen että olette myös naisia. 

-M

Instagramin tarinoissa olen näitä asioita avannut ja olen saanut paljon viestejä siitä kuinka näin juuri tulisi elää ja nimenomaan uskaltaa elää. Kiitos Minttu Katariina eilisestä syväluotaavasta jutustelusta, käytin hieman sun ajatuksia hyväkseni tekstin tuotossa. Oot mahtava nainen!

 

Käy lukemassa myös todella hieno kirjotus äiti-ihminen ajattelusta Äidin pikku eksperimentit- blogista tästä

Mun aikaisempi kirjoitus toisten äitien syyllistämisestä liippaa myös aihetta ja löydät sen tästä.

 

Kommentit

Minävain81 (Ei varmistettu)

Heippa! Teetkö tänne blogiin postausta sun niistä vatsatreeneistä vielä?
(En ole itse instassa niin en tiedä ootko sinne tehnyt niistä?)

Mammanen
Äiti jumppaa

Teen kyllä, ollut niin paljon muuta kirjoitettavaa taas. Ihana kun muistutit. Teen treeneistä kyllä tännekin. Ei vaan ehdi naputella kokoajan koneella :)

Minä vain81 (Ei varmistettu)

Joo ymmärrän! Ihmettelen muutenkin miten teillä bloggareilla on aikaa tehdä näin isoja juttuja ja hyviä aiheita. Sullakin kun kolme lasta. En vaan käsitä miten jotkut on niin tehokkaita tuntuu että mulla ei riittäisi vuorokauden tunnit :) kuhan joskus niistäkin sais lukea se riittää :) nauti kesästä!

Katikki

Kiitos ihana <3

Pistää oikeasti mietityttämään, mistä äitikulttuuriin on rantautunut ajatus oman ruumiillisen (ja välillä henkisenkin) hyvinvoinnin uhraamisesta äitiyden alttarilla. Varmaan samaan kulttuurin nyrjähdykseen liittyy sekin, ettei synnytyksenjälkeisistä lantionpohjan ja vatsalihasten erkauman kuntoutuksesta puhuta niin paljoa; Kuuluu asiaan, että äiti uhraa virtsanpidätyskykynsä hyvänä äitinä olemiselle. Kun eihän sillä hyvinvoinnilla enää äidille mitään väliä kuitenkaan ole.

Tosi kauniin äitienpäivätekstin kirjoitit, vaikka mä olen kyllä vähän samoilla linjoilla, että äitienpäivä itsessään ei ole mikään huikea keksintö. Kamalasti odotuksia ladataan yhdelle päivälle, jolloin pitäisi äiteilyn olla täydellistä. Vaan harvoinpa ne hyvä-äiti-päivät sattuvat äitienpäivälle :D Mä aloitin tän vuoden äitienpäivän kinaamalla kummankin muksun kanssa, kunnes mies vei ne pihalle tuulettumaan ja jätti mut korjailemaan päätäni joogatunnin parissa.

 

Mammanen
Äiti jumppaa

Just toi uhrautuminen äitiyden alttarille. Loistava lause. Ja tosiaan toi lantionpohjan ja keskivartalonkuntoutus on hyvinkin rinnastettavissa tähän. Euroopassa jossa naisia arvostetaan kuten ranska,italia ja espanja ovat edellekävijöitä siinä että äiti kuntoutetaan synnytyksen jälkeen takaisin ja naiselle on  kunnia-asia että alakerta sekä keskivartalo on kunnossa raskauden jälkeen, tosin tässä voi olla myös miesten mielipide mukana ;)

Mammanen
Äiti jumppaa

Korjaisin vielä tuohon arvostamisasiaan, että ei niinkään naisia välttämättä arvosteta sen enempää mutta naiset arvostavat itseään. Itse kun asuin espanjassa niin hävetti itse kulkea niissä verkkareissa kaupassa kun naiset olivat viimeisen päälle laitettuja aina. Opinpa minäkin sieltä sitten vuodessa laittautumisen taidon joka välissä jäi mutta nyt on kyllä ahkerassa käytössä ;)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.