Ystävyys

Äiti jumppaa

Ystävä, kiitos viimeisestä. 

Kuva: pixabay

Kaikki jotka minut tuntevat, tietävät että olen suhteelliseen sosiaalinen,alati puhuva,yliaktiivinen suorittaja. Olen ollut aikaisemmin äärimmäisen huono pitämään yhteyttä kavereihin. Eikä minulla koskaan ole ollut mitään älyttömän laajaa kaveripiiriä, oikeastaan en edes sellaista haluaisi. Minua on kiusattu oikeastaan koko kouluaika ala-asteelta-yläasteelle ja varmasti senkin vuoksi minulla on niin vaikeaa kiintyä kunnolla ihmisiin. Jonkinlainen pelko hylätyksi tulemisesta on jossain alitajunnassa. Kiusaamisestani en oikeastaan halua enempää tässä vaiheessa kirjoittaa, jossain vaiheessa tulen siitäkin ehkä blogissa kirjoittamaan, mutta sen aika ei ole vielä. 

 

Kuva:pixabay

Vaikka olen suhteellisen avoin ihminen ja voin kertoa hyvin avoimesti asioistani niin silti vain harvoille kerron ne tärkeimmät asiat. Itselläni on aina ollut muutama hyvä ystävä, oikeastaan ne ystävät ovat olleet ne samat kokoajan. Nyt aikuisiällä olen saanut uusia ystäviä. Vaikka en ole jatkuvasti yhteydessä ystävieni kanssa niin aina kun näemme jatkuu juttu siitä mihin se aikaisemmin jäikin. Tai vaikka edellisestä näkemiskerrasta olisi vuosi niin tiedän että voin milloin vain soittaa ja kertoa vaikeastakin asiasta. Tottakai kaipaan ystäviäni välillä ihan hirveästi ja tuntuu että olisi niin mahtavaa nähdä joka viikko, mutta nämä ruuhkavuodet ja myös välimatkatkin rajoittavat. 

Läpikäydessäni näitä ajatuksia tajusin että jokainen ystäväni on heti ensitapaamisesta tuntunut tutulta ja luotettavalta. Sellaiselta kuin oltaisiin aina tunnettu. Tiedätkö sen tunteen, kun jonkun ihmisen kanssa klikkaa heti. Juttu lentää ensisanoista ja nauru raikaa. Tuntuu että pystyy kertomaan kaikki asiat samalta istumalta. Herra A oli juuri sellainen silloin kuin tavattiin, klikin lisäksi fiilikseen tuli rakkaus, ei siis ole ihme että yhteiseloa on jo 17-vuotta takana. 

Nyt aikuisena sitä arvostaa ihan eri tavalla tärkeiden ihmissuhteiden hoitamista. Ystävyys ei ole pelkkää antamista tai ottamista, se on sitä että molemmat saavat siitä tasavertaisesti hyvää fiilistä. Ystävä ei arvostele, mutta voi neuvoa ja ystävä voi kertoa mielipiteensä ilman että itse siitä loukkaantuu. Itselle tärkeimmät ihmissuhteet ovat kuitenkin perheen sisällä. Herra A on puoliso mutta myös paras ystävä. Parisuhde on mielestäni koko elämän kestävä ystävyyssuhde ja se pitäisi olla aina listan ensimmäisenä. Lapset eivät ole kavereita vaan lapsia, mutta tärkeimpiä ihmissuhteita tietenkin. 

Äitikaverit ovat minulle myös tärkeä voimavara. On mahtavaa että voi jutella ihmisen kanssa joka on samassa elämäntilanteessa ja jonka kanssa voi välillä kirota tätä arjen rankkuutta. Äitikaverista voi saada myös hyvän ystävän, niin kuin itsekin olen saanut. Lasten tulon jälkeen kaveripiiri on väkisinkin muuttunut. Yksinkertaisesti lapsettoman ja lapsellisen ihmisen elämä ei ole samanlaista, silloin voi olla hankalaa järjestää tekemistä joka miellyttää kaikkia.

Moni kotiäiti kokee yksinäisyyttä. Puoliso on päivän töissä ja äiti lasten  kanssa kotona. Itse koin yksinäisyyttä esikoisen vauva-aikana. Arki oli niin väsyttävää ja en osannut lähteä ulos talosta. Lisäksi olin niin älyttömän väsynyt että en vain jaksanut lähteä mihinkään. Onnekseni muutto ja uusi ympäristö sekä omien ajattelutapojen muuttaminen on tuonut elämääni uusia ihmisiä. Nykyään koen että elämäni on juuri riittävän sosiaalista ja viikoittain tulee nähtyä muita ihmisiä ja niitä ystäviä. Tuntuu että kolmen kanssa tulee lähdettyä helpommin kyläilemään kuin mitä yhden silloin aikanaan. Lisäksi nykyään yhteisessä kaveripiirissämme on samassa elämäntilanteessa olevia niin tulee kyläiltyä kokonaisena perheenä.

Jos kokee olevansa yksinäinen kannattaa asialle yrittää tehdä jotain. Yksinäisyys masentaa ja jokainen aikuinen tarvitsee myös aikuisen seuraa. Erilaiset kerhot ja tapahtumat pienten lasten perheille ovat oiva keino tutustua samassa elämäntilanteessa oleviin ihmisiin. Myös omalta asuinalueelta voi löytyä juuri sellainen ihminen jonka kanssa löytyy yhteinen sävel. Aktiivinen pitää olla, kukaan ei tule kotoa hakemaan.

Muistakaa vaalia tärkeitä ihmissuhteita. 

Rakkaat ystävät(laita oma nimesi tähän, juuri sinä jota tarkoitan)kiitos että olette olemassa. Nähdään pian. <3

-Mammanen

 

Share

Kommentoi