Ladataan...
Äitiyskoe

Olen vetkutellut kaikenlaisten vauvantarvikkeiden hankinnassa aika pitkään, osin koska ei vain ole huvittanut ja osin koska en halua hankkia mitään turhaa, enkä ole kokenut fiksuksi täyttää asuntoani kamoilla kuukausia liian aikaisin. Pikkuhiljaa alan kuitenkin päästä sekä ajatusten tasolla että käytännössä siihen vaiheeseen, että kamoja on jo ihan fiksua hankkia, eikä edes kovin vastenmielistä.

Mutta nyt törmään uuteen ongelmaan: mistä niitä edes hankitaan? Olen elänyt käsityksessä, että kaikenlaista kamaa lapsille on nykyään tarjolla ihan pilvin pimein, kun sen verran merkittävältä tuttujen lapsiperheiden tavara-arsenaalit vaikuttavat. Mutta nyt kummilapsille ja muille tutuille lahjuksia hankkiessani olen toistuvasti kiertänyt putiikkeja turhaan. En joko ollenkaan löydä sitä mitä toivoisin, tai sitten tarjolla olevat vaihtoehdot ovat naurettavan hintaisia eivätkä silti edes miellytä silmää.

Huomaan jatkuvasti etsiväni Anttilaa. Tai siis jotain sen kaltaista, mitä Anttila muistikuvieni mukaan joskus oli, sillä juuri ennen konkurssiaanhan se oli ihan surkea. Mutta siis: perustasoisia, kohtuuhintaisia tavaroita, edes parin mallin verran valinnanvaraa. Ei tarvitsisi olla designia eikä mitään trendikkäintä merkkiä, yksinkertaiset perusvärit kelpaisivat hyvin. Olisi kuitenkin kiva jos pyyhkeet, astiat ja muut vastaavat käyttöesineet olisivat edes kohtalaisen kestäviä. Kuvioina voisi olla muutakin kuin muumia tai harmaita palloja, tahtiä tai pilviä valkoisella taustalla (miksi minusta tuntuu että kaikkialla on niitä?).

Kerta toisensa jälkeen olen vaellellut Stockalla täysin turhaan. Sokoksella havaitsin, että tavaratalo on käytännössä (naisten)vaateliike isolla kemppariosastolla, kodintarvikkeita oli näön vuoksi puoli kerrosta, lapsille ei oikein mitään. Lastentarvikeliikkeet ovat pieniä, joten niissä valikoimaa on aika vähän, ja yksittäisestä tavarasta on (jos on) usein vain yksi vaihtoehto - usein mielestäni aika törkyhintainen, eikä edes välttämättä juuri minun makuuni hieno.

Olen siis ihan täysin tippunut kartalta sen suhteen, millaisia kauppoja nykyään edes löytyy (joo, en ole kovin shoppailija), jos nyt koskaan tiesinkään lapsiperheiden parhaita ostospaikkoja. Mistä nykyään saa kohtuuhintaisia perustavaroita? Löytyykö sellaisia paikkoja ihan Helsingin kantakaupungista? Pitääkö tilata netistä tai lähteä lähiöön hypermarkettiin toivioretkelle? Ei kai nuo lasten käyttötavarat nyt mitään niin vähän kysyttyjä voi olla, ettei niitä saa kuin muutamista putiikeista?

Share

Ladataan...
Äitiyskoe

Olen aika ylpeä siitä, kuinka rauhallisena olen onnistunut pysymään raskauden ajan. Tiedostan kyllä riskit, mutta en ole panikoitunut enkä edes murehtinut liikaa. 

Viime viikolla neuvolassa terveydenhoitaja mittaili kohtuni turhan pieneksi. Tarkemmin ilmaistuna sf-mitta oli käyrien alapuolella, eli kohdun korkeus vertailuarvoja matalampi. Mitta oli jo edellisellä kerralla ollut alarajan alapuolella, mutta silloin olin juuri käynyt ultrassa, joten siitä ei suuremmin murehdittu. Nyt hoitaja kuitenkin oli aika huolissaan ja teki minulle heti lähetteen pikaiseen ultraan.

Pysyin edelleen aika rauhallisena, mutta vähän alkoi toki mielessä pyöriä, että mitäs jos lapsi ei enää kasvakaan. Sekään ei auttanut, että ajanvarauksesta soitettiin heti maanantaiaamuna ja tarjottiin saman tien kolmea eri aikaa, joista ensimmäinen olisi ollut jo samana päivänä. Jos jotain olen julkisesta terveydenhuollosta oppinut, niin eivät ne sinne yleensä ihan kamalan pikaisesti aikaa järjestä ellei asia oikeasti ole kiireinen tai vakava.

No, tiistai-iltapäivänä menin Naistenklinikalle ihan hyvillä mielin. Siellä hoitaja kutsui huoneeseen ja heti kun ehdin istua alas, lääkäri kommentoi: "Nyt kun katson sinua niin totean että onhan tuota vatsaa sinun kokoosi suhteutettuna ihan hyvin."

Niin. Ilmeisesti lähetteestä tai mistään muualtakaan ei kovin selvästi käynyt ilmi, että odottajan koko ei ole ihan se tavallisin, ja lääkäri selittikin heti, että erityisen pitkillä ja lyhyillä keskiarvomitat eivät aina oikein toimi, ja siksi niiden liian tiukka tuijottaminen johtaa usein ylimääräisiin tarkastuksiin. Äidin koko vaikuttaa usein lapsenkin kokoon, eikä ole mitenkään yllättävää, että minä, alle puolitoistametrinen ja normaalisti alle 40 kiloa painava, kasvatan sisälläni aika pientä lasta.

Ja sitten ultrattiin. Lapsi liikkui reippaasti, sillä oli hikka ja sykekin oli ok. Mittausten mukaan sen kasvu oli tasoa -2, eli vielä normaalin rajoissa. Edellisellä kerralla tulos oli ollut -1:n ja -2:n välillä, mutta pieni ero saattaa kuulemma olla "käsialaeroa", eli liittyä lähinnä siihen että eri lääkärit mittaavat hiukan eri tavoin. Tätä vauhtia kasvaessaan lapsi olisi syntyessään täysiaikaisena 2800 grammaa. Siis ihan riittävästi. Lääkäri kommentoi myös että "lapsi näytti kaikki hyvinvoinnin markkerit ensimmäisen minuutin aikana", joten kaikki vaikutti olevan kunnossa.

Niinpä niin. Olen koko ajan odottanut että vauva on pieni rimpula, ja hankintalistalla on kaiken muun ohella pieniä vaatteita, sillä olen ollut vakuuttunut, että alle 50 senttisiäkin tullaan tarvitsemaan.

Nyt vauvan kokoa tullaan seuraamaan parin viikon välein jotta varmistutaan, että se tosiaan kasvaa edelleen. Ei sen tarvitse millekään uudelle käyrälle nousta, kunhan jatkaisi omaa tahtiaan. Jos ei, synnytys pitäisi käynnistää etuajassa, mutta en nyt vielä halua liikaa murehtia siitä. Ehkä kuitenkin nyt ryhdistäydyn, ja hoidan ne välttämättömimmät hankinnat. En kuitenkaan aio murehtia.

Lisähuomiona muuten: hämmentää kovasti tilanne, jossa itse pysyn rauhallisena, ja terveydenhuollon työntekijä oikein lietsoo huolia. Tässäkin tapauksessa lääkärin ja terveydenhoitajan asenteet olivat aivan päinvastaiset: lääkäri oli heti rauhoitteleva ja totesi vain asiallisesti, että jos kasvua ei olisi, mietittäisiin käynnistystä - mutta tuskin murehdittavaa on, ja parin viikon päästä ollaan viikkojenkin suhteen aika turvallisilla vesillä, joten käynnistyskään ei olisi katastrofi. Terveydenhoitaja ikään kuin koetti saada minut huolestumaan kun en ilmeisesti vaikuttanut kovin rauhattomalta heti kun mitta ei osunutkaan ihan käyrille.

Share

Ladataan...
Äitiyskoe

Olen luonteeltani suunnittelija. Haluan miettiä tulevia tilanteita etukäteen, ja esimerkiksi matkakohteista otan aina hyvin tunnollisesti selvää ennen reissua. Kun viime kesänä lähdimme kaverin kanssa lomareissulle Espanjaan ja Ranskaan, lainasin kirjoja ja selailin nettisivuja, etsin meille sopivat hotellit, vaellusreitit ja suunnittelin koko kiertomatkan aikataulun. Hankin tiekartan, vuokrasin auton, selvittelin pikkukaupunkien ravintolatarjontaa ja setvin GoogleMapsin kautta ajomatkojen kestoja ja fiksuimpia reittejä. Kaveri tuli vähän niin kuin valmismatkalle, ja se oli meille molemmille ihan ok.

Nyt raskauden aikana olen huomannut, että itselleni epätyypillisesti en ole oikein jaksanut valmistella asioita. En ole ostanut vielä yhtään mitään vauvaa varten. En yhtään vaatetta tai lelua, en mitään huonekaluja tai varusteita.

Pitkään en jaksanut edes miettiä mitään hankintoja, en vain kyennyt innostumaan niistä tipan tippaa. Kävin pari kertaa lastenvaateliikkeissä, mutta yhdestäkään vaatteesta ei tullut sellaista oloa, että olisin halunnut hankkia niitä. Pidin sitä tavallaan aika hyvänäkin, mitä sitä turhia tuhlailemaan, mutta aloin vähän jo huolestua. Eikö tästä nyt pitäisi olla edes vähän innoissaan?

Päätin sitten mielessäni, että ensin pitää tehdä kaappeihin tilaa ennen kuin kannattaa edes miettiä uuden hankkimista. Lopulta pari viikkoa sitten sain raivattua vaatekomeroon muutaman hyllyllisen vauvan vaatteille. Muuten kaikki järjestely taitaa jäädä äitiyslomalle.

Olen kyllä selvitellyt asioita jonkun verran. Tiedän, millaisen sängyn haluan lapselle ja vaunuvalintakin tuli tehtyä jo viime vuoden puolella kun päädyimme veljen perheen kanssa siihen, että fiksuinta on hankkia samaa mallia, koska voin sitten saada heiltä sen vaunukopan (ja koska se malli on kaikista kapein). Serkulta on tulossa kaikenlaista tarpeellista tavaraa rintapumpusta sitteriin, joten niiden kohdalla en ehtinyt edes harkita ostamista. Äitini on hankkinut heidän käyttöönsä turvakaukalon.

Mutta silti, en jaksa yhtään innostua. Kantoliina? Kestovaipat (aion ainakin kokeilla niitä)? Ne vaunut? En millään jaksaisi alkaa vertailla hintoja ja tutkia vaihtoehtoja. Valmistautujaluonteelleni ei ole ihan helppoa kestää, että asiat ovat vielä ihan puolitiessä.

Toisaalta olen valmistaunut tähän lapsihommaan ties kuinka monta vuotta. Olen lukenut äitiysblogeja pidempään kuin kehtaan tunnustaa ja lehdistäkin kaikki perhe-elämää ja lastenhoitoa koskevat jutut on tullut luettua. Olen hoitanut kavereiden lapsia, ottanut aina syliin jokaisen vauvan jonka olen vain saanut. Olen suunnitellut, miettinyt ja pohdiskellut jo vuosikaudet elämää lapsen kanssa.

Siksikin tämä vastahakoisuus hoitaa asioita hämmentää. Mutta kai sitten äitiyslomalla on aikaa? Löytyyhän sen inspiraatio jostain?

Share
Ladataan...

Ladataan...
Äitiyskoe

Juuri nyt blogiin ei oikein synny tekstiä. Eikä muuten suju työtkään ihan normaaliin malliin. Kotona tiskikoneen tyhjentäminenkin tuntuu uroteolta.

Nyt väsyttää. Väsyttää aamusta iltaan, ihan sama miten pitkät yöunet nukkuu tai kuinka monta kertaa nuokahtaa sohvalle kesken päivän. Ainoat seikat jotka herättävät edes hetkeksi ovat kävely ulkona auringossa (jos sinne jaksaa raahautua) ja hedelmäiset mehut. Näidenkin vaikutus kestää tosiaan vain hetken.

Kolmisen viikkoa sitten viimeisimmällä neuvolakäynnillä hemoglobiinini oli laskenut entisestään, ja sittemmin olenkin syönyt rautatabletteja tuplamäärän. Rautaa siis pitäisi riittää, mutta perjantaina neuvolassa nähdään, onko niin oikeasti. Ilmeisesti kyse voi olla ihan vaan yleisesti raskauden aiheuttamasta väsymyksestä, siitä että lapsen kasvaminen nyt vaan vie energiat.

Mutta niin. Nyt ei tosiaan irtoa tämän syvällisempää analyysiä yhtään mistään. Enkä jaksa laittaa kuvaa.

Antaa nyt olla hetkeksi, palataan asiaan kunhan kykenen taas ajattelemaan.

Share

Ladataan...
Äitiyskoe

Olen täällä blogissa kertonut kaikenlaisista raskausajan vaivoista supistuksista selkäkipuihin. Onhan tässä ollutkin kaikenlaista. Koko syksyn kärsin tauotta flunssasta, eikä liikunta ole oikein missään vaiheessa onnistunut. Alkuun myös endometrioosi vähän vaivasi, ja sitten alkoivatkin selkäkivut ja tunne että vatsa putoaa polviin.

Kuitenkin yleensä kun joku kysyy, miten olen raskauden ajan voinut, vastaan että aika hyvin. Vaikka kuntoni on laskenut ja melkein joka paikkaa kolottaa ihan sen takia etten ole pystynyt liikkumaan.

Miksi sitten tuntuu, että kaikki on kuitenkin aika ok? No, siksi että ongelmat ovat aina suhteellisia. Ja raskauden aikana endometrioosi ei ole vaivannut juuri lainkaan. Sen rinnalla kaikki kivut, väsymys ja jumitukset ovat aika toissijaisia.

Niille, joille endometrioosi ei ole tuttu, voisin vielä vähän selittää, mitä se minun kohdallani merkitsi. Minulle endometrioosi oli ensinnäkin kamalat kuukautiset: ne kestivät yli viikon ja olivat runsaat, pahimmillaan niin että hemoglobiini laski alle sadan. Ja varsinaisten kuukautisten välillä oli kaikenlaista, pahimmillaan minulla käytännössä useammin oli kuukautismaista vuotoa kuin ei ollut. Menkkoihin liittyi aina aivan sietämätön vatsakipu, sellainen joka pahimmillaan sai pyörtymään, mutta normitilassakin säteili ympäri selkää ja jopa jalkoja niin kovasti, että oli vaikea tehdä yhtään mitään. Kipuun eivät kunnolla auttaneet särkylääkkeet, mutta aamun aloittaminen parilla buranalla oli silti ihan normijuttu. Vaikka kipuja oli pahiten kuukautisten aikana, muulloinkin jomotti ja tuli yhtäkkisiä vihlaisuja. Vatsakivuista tuli normi, melkein päivittäinen seuralainen, jalkoihin säteili kipua niin usein että oikea lonkankoukistajani oli jatkuvasti täysin jumissa kun jännitin sitä kipujen takia.

Vatsakivun lisäksi usein särki päätä. Lisäksi voin pahoin: oksetti, mikään ruoka ei maistunut, kaikki ällötti ja vatsa turposi. Kaiken tämän päälle tuli väsymys, joka oli kuin sankkaa sumua jonka läpi oli vaikea nähdä. Oli vaikea pysyä hereillä, nuokahtelin ratikkamatkalla, makasin sohvalla enkä ihan oikeasti jaksanut edes nostaa kättäni, töissä oli vaikea keskittyä kuuntelemaan puhetta tai muistaa yhtään mitään.

Tähän kaikkeen verrattuna raskauden aiheuttamat ongelmat ovat siis tuntuneet aika siedettäviltä. Vasta nyt väsymyksessä alkaa olla samaa tuntua kuin ennen vähintään muutamana päivänä kuukaudessa. Hartiat ovat toki tosi jumissa, mutta niin ne ovat olleet minulla monesti muulloinkin.

Lisäksi nyt tietää, että tätä jatkuu rajallisen ajan, ja ihan oikeasti myös auttaa, kun tietää että kipua ja hankalaa oloa aiheuttaa lähinnä kohdun ja lapsen kasvaminen. Ne ovat kuitenkin aika mukavia syitä.

Share

Pages