Imetysepäonnistuminen

Äitiyskoe

"Maitoa tulee kysynnän mukaan." " Vaikka tuntuu ettei maitoa tulisi niin kyllä vauva sitä kuitenkin saa." "Kun vaan yrität niin kyllä sitä maitoa alkaa tulla, älä stressaa." "Muista itsekin syödä ja levätä niin maitoa alkaa tulla."

Kyllä, näitä lauseita on kuultu. Ja silti jos tarjoan lapselleni vain rintaa, se imee posket lommolla mutta itkee senkin jälkeen nälkäänsä. Joten juu, lapseni syö pääasiassa korviketta, enkä enää edes yritä muuttaa tilannetta mihinkään. Ja kyllä, tiedän että imetys on yksi niitä aiheita, joilla voi saada nettiraivoa osakseen, mutta menköön nyt silti.

En mitenkään kiistä, etteikö homma yleisellä tasolla menisi juurikin niin, että mitä enemmän vauva rintaa imee, sitä enemmän maitoa tulee. Mutta sen hokeminen tuskin auttaa niitä, joilla imetys ei suju. 

Koko kuvio meni jotenkin niin, että ihan alkuun vauvalle oli vain pakko antaa korviketta, kun se oli tosi pieni enkä saanut sitä imemään rintaa. Sitten se alkoi imeä ja hoitajakin tarkisti imuotteen, mutta totesimme yhdessä, ettei maitoa toistaiseksi tule riittävästi, vaikka lapsi kuinka imisi. Kotona jatkoin imetysyrityksiä, pumppasin maitoa ja olin toiveikas että tilanne paranisi. Sitten tuli se hemmetin raskausmyrkytys, jonka takia en tosiaankaan pystynyt imettämään viikkoon. Pumppailin sairaalassa, mutta koska sekin nosti verenpainetta, en voinut pumpata kovin usein. Ja kun pääsin kotiin, olin niin heikossa kunnossa, etten päiviin jaksanut kunnolla koettaa imettää. Siinä vaiheessa kun aloin taas yrittää aktiivisemmin ja aloin myös pumpata, huomasin että pumpulla ei ironnut juuri mitään (siis tosiaankin alle 10 ml kerrallaan), imettäessäkään lapsi ei selvästi saanut paljoa irti ja samalla lapsen maidon tarve oli jo aika iso. Yritin kovasti, etsin netistä kaikki mahdolliset vinkit ja koetin parhaani kunnes olin aivan uupunut.

Ahdistavinta oli neuvolassa, jossa hoitaja ei ottanut kuuleviin korviinsa kun sanoin, ettei maitoa tule tarpeeksi. Ihan kuin se ei olisi fyysisesti mahdollista, että maitoa ei tulisi. Ja ihan kuin olisi kiellettyä sanoa, että joiltain ihmisiltä maitoa ei tule yhtään tai sitä tulee tosi vähän esimerkiksi jonkin sairauden takia. 

Totesin, että antaa sitten olla.

Tuntuu niin turhalta alkaa selittää keskustelukumppanille, että oikea rintani on rakenteeltaan selvästi erilainen, varmaankin siksi että sitä on aikoinaan sädetetty. Tuntuu myös turhalta selitellä, että yksi lääkkeistäni ei ihan takuuvarmasti sovellu imettävälle, joten harkitsin lopettavani imetyksen kokonaan sen takia. Miksi minun pitää selitellä, eikö keskustelukumppani nyt vain voi uskoa, että maitoa ei tule riittävästi? Muuttaako se oikeasti tilannetta, johtuuko se siitä etten yrittänyt riittävästi, että vauva ei osaa imeä, että rinnoissani on joku vika tai siitä että viikko sairaalassa (ilman imetystä) pilasi homman? Ja miksi pitäisi selitellä sitä jos ei imetä? Miksi se on ok jos se johtuu lääkityksestäni, mutta ei ok jos vain koen sen toimivammaksi? Kyllä, voi olla että jos pistäisin  kaiken energiani asiaan, maitoa alkaisi tulla (mutta toistaiseksi se on mahdotonta, koska minun on myös syötävä ja nukuttava, käytävä kaupassa ja pestävä pyykkiä). Tai sitten voi tosiaan olla, ettei mikään saisi maitoa tulemaan riittävästi. Minä en tiedä sitä, mutta ei muuten tiedä se keskustelukumppanikaan joka ei ole edes nähnyt rintojani tai vauvaa niitä imemässä.

On mielestäni myös typerää, että periaate täysimetyksen tuomasta autuudesta on niin vahva, että mihinkään muuhun ei voi saada mitään tukea. Olisin itse halunnut kysellä miten osittaisimetystä käytännössä kannattaisi toteuttaa, eli vaikkapa että kuinka usein pitäisi imettää jottei maidontulo lakkaa ja että voisiko maitomäärää koettaa kasvattaa vielä joskus myöhemmin jos kaikki muu alkaa sujua paremmin ja tuntuu että olisi taas voimia. Mielelläni pidän imetyksenkin vielä vaihtoehtona, koska se pelastaa usein tilanteessa, jossa maito ei lämpiä riittävän nopeasti nälkäisen vauvan mielestä, ja sillä saa lapsen myös rauhoitettua aina välillä.

Onneksi imetyspolin hoitaja oli minun ollessani sidottuna sairaalavuoteeseen todennut vauvan polilla käyttäneelle äidilleni, että kyllä se lapsi kasvaa oikein hyvin korvikkeellakin, ja että ei siitä suurta stressiä kannata ottaa, jos imetys ei onnistu. Tärkeintä on, että lapsi saa ruokaa.

Toistaiseksi lapseni tosiaan siis syö lähinnä korviketta, ja alan olla aika sinut asian kanssa. Alkuun ahdisti pahasti, että se osa äitiyttä ei onnistunut, ja pelkäsin että elämästä pullojen kanssa tulee kamalan vaikeaa. Mutta äh, antaa olla. En jaksa enää ottaa stressiä siitä, paljonko rintamaitoa lapsi saa. Jos imettäminen jossain vaiheessa loppuun kokonaan, menkööt. Paljon tärkeämpiä huolia ovat se, että saamme unta riittävästi ja että elämämme ylipäätään sujuu kohtalaisen mukavasti.

Kommentit

Googleta Pullonpyörittäjän opas jos ei ole ennestään tuttu. Kiihkotonta tekstiä pulloruokinnasta ja osittaisimetyksestä.

Ihania hetkiä pienen kanssa!

äitiyskoe
Äitiyskoe

No sen tuossa löysinkin ja se oli iso helpotus. Vihdoin jossain joku sanoi että ei se joskus vaan onnistu vaikka kuinka parhaansa tekisi, ja että ei se ole maailmanloppu.

Tuplakko

Täällä aivan samanlainen kuvio ja tuntemukset taas! Meillä kanssa jo 90% korviketta menee, ollaan kokeiltu muutamaa eri ja nyt toistaiseksi Arlan luomu joku valmisneste käytössä kun siitä ainakin kakka on normaalin näköistä ja hajuista, muutamasta muusta meni ihan kummalliseksi. Mitäs korviketta sulla on ja onko ollu ok? Ja onkos sulla itkuinen iltaisin, kun meillä on ja nyt mietin johtuisiko kuitenkin tuosta maidosta...

Itseä kanssa harmitti aluksi, ja ehkä vähän vieläkin, että se osa tätä vauva-arkea jää kokematta. Mutta ihan kuin sinulla, niin vauvat oli aluksi niin pieniä, sitten eivät jaksaneet imeä ja vaan raivosivat ja näin maitomäärä väheni vähenemistään vaikka on myös yritetty pumppailla (josta vissiin suositeltu määrä on 8xpvässä, mutta on kyllä vähentynyt itsellä välillä kolmeenkin, kun ei vaan ole sitä aikaa istua pumpun ääressä!) Ne kerrat kun imetys on sujunut on se tuntunut ihanalta, koska ote on toisella ollut tosi hyvä ja on kyllä aika siisti fiilis pystyä vaan kaivaa rinta esiin ja siihen niin toinen suu auki syömään. Nyt en tiedä miten menee, kun jouduin antibioottikuurille ja sen aikaa parempi olla antamatta maitoa vauvoille, mutta pitäisi silti pumppailla. Äh. Monet kerrat olen jo sanonut, että huomenna sitten yritän vain koko päivän imettää ja siitä se sitten lähtee niin kuin monet väittää, mutta ei siitä tule mitään kun molemmat huutaa ja muutakin pitäisi pystyä tekemään. :( 

Liityin facebookissa "Imetyksen tuki" -ryhmään, suosittelen. Siellä on hyviä vinkkejä ja tsemppaava ja tukeva ilmapiiri, ihan yhtälailla neuvoja osittaisimetykseen ja imetyksen lopettamiseen, ei mun mielestä mitään kiihkoamista tai tuomitsemista. Sieltä bongasin mm. neuvon miten voisi pumpulla yrittää lisätä maitomäärää, eli pitäisi olla mahdollista vielä lisätä sitä, jos sullakin siltä tuntuu myöhemmin ja aikaa on enemmän :) Samoin olen siellä lukenut, että monella vauva juuri vaikka muutaman kuukauden kieltäytynyt rinnalta ja yhtäkkiä se kelpaakin -ja päinvastoin. Ei todellakaan mene aina niin helposti kuin moni kuvittelee. 

Tosi kurjaa, että olet saanut tuommoista kohtelua ja asennoitumista asiaan mm. neuvolasta. Mulla on alusta asti taas sanottu, että ei varmaan onnistu täysimetys kun on kaksi (vaikka monella kyllä taitaa onnistua, jos kaikki menee nappiin), on enemmänkin alusta asti asennoittaneet minua siihen, että korvike on hyvä juttu tässä tilanteessa kun ei siihen vaan ole aina aikaa yrittää imetystä jos ei suju ja sitten istua pumpulla, pestä pulloja ym. Armollisuus itselle, sitä on täällä hoettu :) Eli sitä samaa sinulle. Ei se imetys aina lähde eikä ole niin paha juttu, miltä itsestä saattaa tuntua tai toiset voi väittää.

Hyviä korvikkeita on nykyään, ja todella näin, tärkeintä että syö jotain ja kasvaa ja itse jaksaa, kun on jo muutenkin paljon rankempaa kuin kahden vanhemman ja yhden rinnalta hyvin syövän vauvan arki. Jokaisen kokemus on niin erilainen vauvan kanssa, että ei voi sanoa toisen jaksamisesta yhtään mitään, ärsyttää semmoiset ihmiset jotka yrittää tuputtaa imetystä, kestovaippoja, omaa nukuttamistapaa/tyyliä ja vaikka mitä. Kukin tavallaan ja niin kuin parhaiten jaksaa ja omaan arkeen sopii, niin se on vauvallekin parempi olen ihan varma.

Pullojen pesuun meillä on muuten aventin semmonen muoviastia jolla voi mikrottaa, en tiedä onko jo sinullakin tai sitten joku muu desinfiointilaite, mutta tuo on toiminut kuin unelma! (Tämmönen: http://www.philips.fi/c-p/SCF281_02/avent-hoeyrysterilointi-mikroaaltouunissa )

Kiva kun kirjoitit tästä aiheesta, oli helpottava lukea toisen kokemuksia samasta asiasta jonka kanssa itse täällä kamppailee. :) Tsemppiä taas sinne!

 

äitiyskoe
Äitiyskoe

Kiitos, ihana kommentti! Just näitä juttuja olisin halunnut kuulla siellä neuvolassa. Hyvä tietää tuo kuusi viikkoa, voi olla että tän kannustuksen ansiosta nyt yritän vielä kertaalleen.

Tuolla on kans nyt ollut vähän vatsavaivoja, oon nyt laittanut d-vitamiinit tauolle ja aloittanut maitohappobakteerit. Eilisilta oli helpompi, mutta tiedä sitten mistä se johtui. Oon käyttänyt pääosin Tuutia, välillä Nania, en nyt osaa sanoa, onko niistä jompikumpi parempi. Rauta aiheutti ihan kamalat vatsanväänteet, joten se on toistaiseksi tauolla, muuten ei ole ollut mitään ihan kamalaa niin en ole vielä lähtenyt kaikkia maitoja testaamaan.

Ja pitää tutustua tuohon desinfiointisysteemiin, lämmitin mulla onkin jo.

Kiitos vielä kerran, mulle tuli sun kommenteista niin hyvä fiilis. 

K_ (Ei varmistettu)

Imetyksen tuella on myös chat-tukea tarjolla nykyään, jos fb-ryhmä ei houkuttele. Noin yleisesti ottaen ekat kuusi viikkoa on aikaa nostattaa maidot tarvittavalle tasolle, sen jälkeen alkaa olla vaikeampaa (mutta ei mahdotonta, jos siihen haluaa panostaa). Mä olen yrittänyt pitää mielessä, että tärkeintä on perheen kokonaishyvinvointi ja tehdä päätökset sen mukaan. Teillä on ollut rankka alku, voimia ja armollisuutta itseä kohtaan!

äitiyskoe
Äitiyskoe

Kiitos vinkeistä! Ihanaa että tänne tulee tsemppejä ja ymmärrystä, tuntuu että näiden ansiosta jopa jaksankin vielä kokeilla lisätä imetysmäärää. Mutta en sitten ota liian vakavasti, jos se ei onnistukaan.

pieni suuri ihme

Hei kannattaa liittyä Facebookissa myös "Osittaisimettäjät - vertaistuki- ja tsemppiryhmään"! Mullakaan ei ole imetys sujunut ihan ongelmitta, mikä on ollut yllättävänkin raskas paikka, paljon on ollut riittämättömyyden tunnetta. Tuolta ryhmästä olen kuitenkin lukenut paljon kannustavia postauksia, jotka on valaneet mulle uskoa tähän hommaan. Ei tarvitse päättää että "joko-tai" (imetys vai korvikkeet), vaan myös "sekä-että" on mahdollista - mikä vaan omaan tilanteeseen sopii. :) Samoin Facesta löytyy iso "Korvikemutsit"-ryhmä, sekin voi olla hyödyllinen.

Tsemppiä kovasti! <3

 

 

äitiyskoe
Äitiyskoe

Hyvä tietää, pitääpä tsekata!

Pakko vielä nurista, että mua vähän ahdistaa kun joka asiaa varten pitää liittyä johonkin facebook-ryhmään ja googlailla loputtomiin. En ymmärrä miksei tällaisesta asiasta voisi olla neuvolastakin saatavissa tietoa kun kaikenmaailman aisoista ne tunkee niitä lappusia. Tai että eikö ihan oikeasti kannattaisi kasata jotain neuvoloiden yhteistä nettisivua jossa on ns. "oikeaa" tietoa niin kaikki ei olisi ihan keskustelupalstojen varassa.

Mutta nurinasta huolimatta: aivan mahtavaa että tän postauksen avulla oon oikeasti saanut tosi paljon apua. Juuri tänään jälkitarkastuksessa lääkäri sanoi, että osittaisimetyksessä on lähes kaikki samat edut kuin täysimetyksessäkin, että kyllä se kannattaa jos siihen pystyy.

pieni suuri ihme

No sanopa muuta, tuntuu täälläkin että on saanut itse etsiä kaiken tarvittavan tiedon mm. siihen, miten homman saisi sujumaan ilman että oma maito alkaa vääjäämättä loppumaan. Luulen, että itsellä suuri apu on ollut mm. imetysapulaitteen käyttöönotolla (ks. http://www.jaga.fi/tee-se-itse-imetysapulaite/), ja jos en olisi itse asiasta jotain tiennyt jo etukäteen, ei sitä olisi kukaan minulle neuvolassa ohjeistanut. 

Mutta mahtava juttu, että olet saanut paljon tsemppiä täältä ja neuvolalääkärikin oli niin kannustava! :)

Silke

Melkein sama tarina kuin mulla.

Ajattelen nyt niin, että jos mulla on huono näkö, hankin lasit. Jos tulen kipeäksi, hankin lääkkeitä. Jos maitoa ei tule kohtuullisella vaivannäöllä tai ollenkaan, syötän korviketta. 

Vauvani on kasvanut hyvin pelkällä korvikkeella ja olisin rintamaidon syöttämiseksi joutunut käyttämään kaiken sen energian, jonka olen nyt kuluttanut rentoon läheisyyteen vauvani kanssa ja perhe-elämään sekä itsestäni huolehtimiseen vaikean raskauden jälkeen.

 

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.