Pienen huolia

Ladataan...
Äitiyskoe

Lapseni oli syntyessään alle kaksi ja puoli kiloa, ja siksi se on ollut alusta asti hieman tavallista tarkemmassa syynissä. Heti synnytyssalissa kätilö totesi, että lapsi vaikuttaa erinomaisen terveeltä, mutta silti esimerkiksi syömistä täytyi heti vahtia erityisen tarkasti, ettei jo valmiiksi pieni paino kovasti laskisi. Myös meidät kotiuttanut lääkäri sanoi samaa: terveeltä vaikuttaa – mutta otetaan nyt varman päälle. Lapselle määrättiin keskostipat eli vitamiinitipat, rautatipat ja kontrollikäynti vastasyntyneiden seurantapolikiklinikalle.

Ajattelin silloin alkuun, että mikäs siinä, eihän näistä edes suurta vaivaa ole, vaikka vähän mietinkin, että aika paljon se yksi vajaa sata grammaa muuttaa tilannetta.

Nyt reilun kolmen kuukauden päästä tunteeni ovat yhtä ristiriitaiset. Lapsi on kasvanut hyvin ja vaikuttaa terveeltä, ja minun on jotenkin vaikea mieltää pelkkää pientä kokoa miksikään ongelmaksi. Mikä on oikeastaan aika tyhmää, sillä pieni syntymäpaino on oikeasti osoitettu riskitekijäksi ja tietysti jos lapsi ei kasvaisi normaaliin tahtiin, se voisi kertoa jonkinlaisesta kehityksen häiriöstä.

Mutta kun. Keskostipat eivät onneksi aiheuta mitään ongelmia lapselle, mutta niiden säilytyksessä on oltava tosi huolellinen ja onhan niiden antaminen yksi muistettava asia lisää. Rauta taas aiheuttaa lapselle sellaiset vatsavaivat, että se itkeskelee päivän eikä nuku yöllä, ja kun mahaa oikein koskee, lapsi ei enää halua juuri edes syödä, ja siinähän sitten pähkäilet että kumpi onkaan vaarallisempaa, syömättömyys vai raudanpuute. Jätin siis raudan pitkäksi aikaa tauolle.

Viime viikolla kävimme viimein seurantapolilla. Siellä lääkäri suositteli aloittamaan jo vellin syömisen ja pian saisi antaa kasvissoseitakin. Kuulemma näin tehdään yleensä pienipainoisten lasten kanssa. Lapsi saisi myös lääkärin mielestä syödä enemmän. Olin ajatellut, että se syö reippaasti, mutta ilmeisesti ei. Ja sitä rautaa pitäisi nyt tosiaan antaa.

Voihan voi. Olen nyt viikon ajan syöttänyt lapselle velliä ja rautaa, välillä vuoropäivinä, jotta saisin selville, mistä johtuu se, että nyt lapsi ei enää nukukaan hyvin ja että päivisinkin sen vatsaa koskee. Ilmeisesti ongelmaa on sekä vellissä, että raudassa... Ja kaiken muun hyvän lisäksi lapsi syö paljon entistä vähemmän ja sekin vähä on usein taistelua. Yöllä se nukkuu levottomasti, herää usein ja välillä valvoo pitkiä aikoja. Tuntuu että ylipäätään käynti klinikalla aiheutti enemmän huolia kuin poisti niitä, sillä vaikka lapsi vaikuttaa kehittyneen ihan normaalisti, mietin nyt paljon että miten saisin sen syömään enemmän ja että eihän se tosiaan vielä käänny eikä edes kannattele päätään kovin pitkiä aikoja mahallaan maatessaan. Lapsi, jonka vielä viikko sitten ajattelin kehittyneen erinomaisesti, onkin nyt mielestäni kehittynyt vain "ihan kohtalaisesti".

Tätä pohtiessani minä ahdistun, että olenko nyt ollut huolimattoman huoleton äiti, että kasvaako se tuosta ollenkaan, tottuuko sen vatsa koskaan ainakaan rautaan, ja että miten minä itse jaksan itkuisen, huonosti nukkuvan lapsen hoitamista jos tätä jatkuu pitkään. Samalla tekisi mieli jättää ainakin rauta vain antamatta, ja luottaa siihen että kyllä lapsi pärjää ilmankin, eiväthän useimmat lapset saa rautalisää. Mutta kun lääkäri sanoo, että rauta on tärkeää muun muassa keskushermoston kehitykselle, niin ei huvita mutuilla yhtään mitään siihen vastaan.

Jatkamme totuttelua, sormet ristiin että vauvan vatsa tottuu ennen kuin minun voimani loppuvat.

Share
Ladataan...

Kommentit

Meillä syntyi nyt jo reilun vuoden ikäinen lapsi 2,5 kiloisena ja paino laski alimmillaan 2,3 kiloon. Olin alussa tosi huolissani painosta ja siihen kiinnitettiin neuvolassa erityistä huomiota. Mitään lisiä tms. meille ei kuitenkaan suositeltu. Että tosiaan aika pienestä tuntuu olevan kiinni. Meidän lapsi on kasvanyt vauhdilla ja pienipainoisuus ei ole näkynyt mitenkään kuuden kuukauden iän jälkeen. Tsemppiä ja jaksamista!

äitiyskoe
Äitiyskoe

Toi mun painoi tosiaan 2410 g syntyessään ja alimmillaan paino oli sen 2300 g, että kyllä, aika pienestä se on kiinni. Koska mä olin itse syntyessäni 2,5 kg, niin en tosiaan siitä koosta niin järkyttynyt.

Mä haluaisin myös luottaa, että ei tässä nyt mitään hätää ole, ja etenkin alkuun vauva kasvoikin tosi hyvin. Kai tässä nyt on kyse siitäkin, että eihän se lapsen kasvu ihan tasaista ole ja kun kyse on pienistä luvuista, pienet erot korostuvat tavallaan liikaa. Eli oikeasti tätä tilannetta voinee kunnolla tulkita vasta vähän myöhemmin. Lääkärikin sanoi, että kehitystä on vähän hankala arvioida nyt, kun eihän kolmekuukautinen missään tapauksessa vielä ihmeitä osaa. 

Voi harmi toi tilanne! Mietin että ite tekisin niin kuin parhaaksi näkisin, eli jättäisin raudan ainakin pois. Imetätkö? Äidinmaidossa on kaikki ravinteet mitä vauva tarvitsee. Varsinkin jos pidät huolta omasta raudansaannista niin en olis huolissani. Tärkeintä olisi kuitenkin saada lapsi syömään (maitoa) että paino nousisi! Lääkäreitäkin on moneen junaan ja toisella vois olla erilainen näkemys asiaan.

äitiyskoe
Äitiyskoe

No kun sehän tässä on että mä en enää imetä ollenkaan, kun haluan vaihtaa toimivimpiin verenpainelääkkeisiin, jotka sitten ei ole turvallisia vauvalle (tai no, ei ole todistettu turvallisiksi).

Pitää nyt ainakin pyytää uutta reseptiä, jos joku toinen rauta olisi vähän parempi.

Minnea
Minnean muruja

Kovasti tsemppiä ja jaksamista! Muista oma jaksaminen! Meillä ainakin vauva reagoi (syömättömyydellä) jo ihan siihenkin, kun itse olin väsynyt, ärtynyt ja stressaantunut.

äitiyskoe
Äitiyskoe

Kiitos! Mä olen ehdottomasti sitä mieltä että mun jaksaminen on ihan ensisijaisen tärkeää. Mutta kun toki sekin on ensisijaisen tärkeää, että lapsi saa tarvitsemansa ravinnon... No, tässä tasapainoillaan. 

Kommentoi

Ladataan...