Valmistautumisen vaikeus

Äitiyskoe

Olen luonteeltani suunnittelija. Haluan miettiä tulevia tilanteita etukäteen, ja esimerkiksi matkakohteista otan aina hyvin tunnollisesti selvää ennen reissua. Kun viime kesänä lähdimme kaverin kanssa lomareissulle Espanjaan ja Ranskaan, lainasin kirjoja ja selailin nettisivuja, etsin meille sopivat hotellit, vaellusreitit ja suunnittelin koko kiertomatkan aikataulun. Hankin tiekartan, vuokrasin auton, selvittelin pikkukaupunkien ravintolatarjontaa ja setvin GoogleMapsin kautta ajomatkojen kestoja ja fiksuimpia reittejä. Kaveri tuli vähän niin kuin valmismatkalle, ja se oli meille molemmille ihan ok.

Nyt raskauden aikana olen huomannut, että itselleni epätyypillisesti en ole oikein jaksanut valmistella asioita. En ole ostanut vielä yhtään mitään vauvaa varten. En yhtään vaatetta tai lelua, en mitään huonekaluja tai varusteita.

Pitkään en jaksanut edes miettiä mitään hankintoja, en vain kyennyt innostumaan niistä tipan tippaa. Kävin pari kertaa lastenvaateliikkeissä, mutta yhdestäkään vaatteesta ei tullut sellaista oloa, että olisin halunnut hankkia niitä. Pidin sitä tavallaan aika hyvänäkin, mitä sitä turhia tuhlailemaan, mutta aloin vähän jo huolestua. Eikö tästä nyt pitäisi olla edes vähän innoissaan?

Päätin sitten mielessäni, että ensin pitää tehdä kaappeihin tilaa ennen kuin kannattaa edes miettiä uuden hankkimista. Lopulta pari viikkoa sitten sain raivattua vaatekomeroon muutaman hyllyllisen vauvan vaatteille. Muuten kaikki järjestely taitaa jäädä äitiyslomalle.

Olen kyllä selvitellyt asioita jonkun verran. Tiedän, millaisen sängyn haluan lapselle ja vaunuvalintakin tuli tehtyä jo viime vuoden puolella kun päädyimme veljen perheen kanssa siihen, että fiksuinta on hankkia samaa mallia, koska voin sitten saada heiltä sen vaunukopan (ja koska se malli on kaikista kapein). Serkulta on tulossa kaikenlaista tarpeellista tavaraa rintapumpusta sitteriin, joten niiden kohdalla en ehtinyt edes harkita ostamista. Äitini on hankkinut heidän käyttöönsä turvakaukalon.

Mutta silti, en jaksa yhtään innostua. Kantoliina? Kestovaipat (aion ainakin kokeilla niitä)? Ne vaunut? En millään jaksaisi alkaa vertailla hintoja ja tutkia vaihtoehtoja. Valmistautujaluonteelleni ei ole ihan helppoa kestää, että asiat ovat vielä ihan puolitiessä.

Toisaalta olen valmistaunut tähän lapsihommaan ties kuinka monta vuotta. Olen lukenut äitiysblogeja pidempään kuin kehtaan tunnustaa ja lehdistäkin kaikki perhe-elämää ja lastenhoitoa koskevat jutut on tullut luettua. Olen hoitanut kavereiden lapsia, ottanut aina syliin jokaisen vauvan jonka olen vain saanut. Olen suunnitellut, miettinyt ja pohdiskellut jo vuosikaudet elämää lapsen kanssa.

Siksikin tämä vastahakoisuus hoitaa asioita hämmentää. Mutta kai sitten äitiyslomalla on aikaa? Löytyyhän sen inspiraatio jostain?

Share

Kommentoi